Miksi tietyt tunteet pystyy tuntemaan myös fyysisesti? Miten se voi olla mahdollista?

[chef]

Viikko sitten kuopus putosi portaat ylhäältä alas saakka kierien niin, että pää vain kolisi. Onneksi oli onnea matkassa, eikä muutamaa ruhjetta ja skraapua pahempaa käynyt. Mutta tästä lähtien musta on tullut ihan hysteerikko.

Kun kuulen portaalta jonkinlaisen tömähdyksen, vatsaa kouraisee ihan älyttömän lujaa, koska pelästyn, että taas sieltä tulee joku alas ja että tällä kertaa käy pahemmin!

Miten noi tuommoisen vatsankourimiset, palan tunteet kurkussa, tms. on mahdollisia? Miten se vatsa voi sattua niin kovasti, kun siihen ei kuitenkaan kukaan oikeasti mitenkään koske tms?

 

[Algoma]

Ma luulen ,etta se on jokin neurologinen ilmio.
Nimea en sille kuitenkaan tieda.
Se vois ehka myos olla sellainen refleksi juttu.
Samaa kuin esim . koira alkaa kuolaamaan kun nakee ruokaa.
(Aika huono vertailu kohde)

 

[Inhimillinen tekijä]

Minulla jokin tietty hajukin saa aikaan samanmoista. Joku tuoksu joka liittyy oleellisesti johonkin ikävään tapahtumaan.

 

["hippo"]

Se on ihan hermostollinen juttu ja liittyy siihen, että ihmisellä on ylipäätään kyky eläytyä toisen tunteisiin. Samalla tavallahan sitä tekee omalla naamalla ilmeen, joka kuvastaa kipua, kun joku näyttää saamaansa haavaa ja kertoo, miten siihen sattui.

 

["hippo"]

Jos en ihan väärin muista (tiede-lehti tämänkin osaisi kertoa) niin asia liittyi ns. peilisolujen toimintaan.

Sama mahdollistaa oppimisen sillä tavalla, että kun toinen kuvailee jotain tapahtumaa, joka teki kipeää, niin sitä osaa itse varoa. Kaikkea ei tarvitse kokea ja kokeilla itse, kun saa tunnekokemuksen jo siitä esimerkistä.

 

["vieras"]

Ihmisen aivot ovat uskomaton elin. Näin kärjistettynä sanottuna pystythän sä pelkän ajatuksenvoimalla parantamaan tai tappamaan ittesi eli miksi ei onnistuis vähäisemmätkin fyysiset reaktiot.

 

[-]

Koska ihminen on kokonaisuus.

 

[chef]

Kiitos pohdinnoista