K
kyselen
Vieras
En tiedä kyseisestä ihmisestä paljoakaan joten siksi kysyn.
Luin hänen kirjoituksiaan vähän ja mikään siellä ei paljoakaan eronnut tavallisen täysjärkiosen tekstistä.
Ja tämä kirjoitus erityisesti mun mielestä on tosi hyvä.
Onko se tehnyt tai sanonut jotain miksi siitä ei pidetä?
Ajatuksia Itäväylältä 11.5.2006
ÄIDIN PAIKKA
Se ei ole tasa-arvokysymys, eikä "nyrkin ja hellan välissä" kuten eräs naispresidenttiehdokas kerran muka nokkelasti tokaisi. Äidin paikka on arvovalinta. Sen, joka kantaa lapsen sisällään keskuuteemme, on tajuttava, että lapsi on lahja ja mahdollisuus, ei biletyseste eikä urataakka. Ei työelämä mitään vaadi! Me itse päätämme, mikä tulee ennen muuta.
Äitienpäivän, pian muinaisjäänteen, lähestyessä äiti-keskustelu saa vuosittain hetken nosteen. Jopa median omaa tuntoa kolkuttaa. Asiantuntijoiksi nostetaan naispsykiatreja, joiden lapset tosin on usein kasvattanut joku muu. Moni puhuu onneksi täyttä asiaa. Miespsykiatrit pyörtävät tavan takaa kalkkiviivoilla puheensa. Asiakkaat ja kirjojen ostajat kaikkoavat, jos ei silitä myötäkarvaan. Totuus satuttaa. Poliitikot paasaavat tasa-arvon, ei oman lapsen hoitamisen puolesta. Muuten menisi ääniä. Kotiäidinpalkka kauhistuttaa; kasvattavat vielä itsenäisiä lapsia ja tuottavat vähemmän verotuloja. Työtä karttavaa renttuakin tuetaan enemmän kuin yhteiskunnan aravokkainta kivijalkatyötä tekevää.
Neljällä vuosikymmenellä saadulla rintamakokemuksella tiedän, että mediakeskusteluissa ykkösharhaanjohtajia ovat naistoimittajat. Mikä kotiäideissä niin pelottaa, kun on toitotettava, että lastenkasvatus on tylsää ja tyhmistityttävää? Todelliset kotiäidit eivät saa mediassa suunvuoroa kuin sattuman armosta. Siskot mediassa karttavat terävästi sanovaa. Kotiäiti kun syyllistää!. - Omaa lastaan hoitava kotiäiti tekee amerikkalaistutkimuksen mukaan vähintään 100 tuntista työviikkoa. Arvo: 10 700?/ kk. Arvokasta, laski miten vain. Mitä pienempi ihmistaimi, sitä lyhyemmät ovat syvän unen hetket, vaikka lapsi olisi tervekin. Uraäiti ei tee kahta työtä! Hän näkee lastaan vain aamulla lastenistuimessa ja päivän päätteeksi, mikäli omilta menoiltaan ehtii. Palkattu väki tai mummo/vaariveto hoitavat lasta pääosan valveillaolosta. Ensimmäiset täyspäivähoidetut antavat nyt vahingon kierttää. Ulkoistamisen seuraukset alkavat näkyä; neljännes oireilee vanhempien läsnäolon puutetta jo ulospäin, toinen mokoma taatusti kotipiirissä. Pian puolet nuorista on kolkuttamassa pöpilän ovea. Heistä kun ei ole pidetty riittävää huolta ihmiseksi kasvamisen kannalta oleellisten kahden vuosikymmenen aikana.
Suurimman päivälehtemme viikkoliite, aktiivilukijat alle 40-vuotiaita, julkaisi äskettäin ns. kotiäitihaastattelun. Kannessa kotiäitiyttä pidettiin suorastaan kapinallisena, pääotsikossa jo maailman vanhimpana ammattina. Hahhah, ei sillä kai tarkoitettu ihan "sitä", mutta vähän kuitenkin. Kirjoittaja oksensi henk.koht. raivonsa ulos passikuvallisessa liitekirjoituksessaan; vierailu kotiäitien luona oli tuonut mieleen Paul Ankan vierailun Linnanmäellä 1959! Ja ajatelkaa, yksi tarjosi vain teetä tai mehua. Sillai tieksä!
Arvovalintavääristymän vuoksi liian moni lapsi on orpona suurimman osan vuorokaudesta. 100 000 lasta kärsii vanhempien viinanhimosta valtiovaraianministeriön viinavetoisen politiikan vuoksi. 400 000 ihmisen lapsuutta viina on jo varjostanut. Lähes joka viides lapsi on tukehtua jo kohtuun, kun äiti ei saa tumpattua nikotiinihimoaan. Siideri kas vaatii kyytipojaksi mallua. ? Lapselta ei kysytä kumman kaa. Oma äiti vai vieras nainen? Kuka oikeasti puolustaisi lasta, kun ei edes oma äitikään välitä? Lapsen edun pitäisi ajaa ohi vanhempien edun, sanoo Lasinen lapsuus-kampanjan puolesta puhuja tohtori Pentti Arajärvi. Ei ihme, että kulttuurit häviävät. Saksa on jo k-ssa, kohta myös Suomi. Lukekaa historiasta, jos ette usko.
Timo T.A. Mikkonen
www.timota.com
Ps. Kirjoitin äidin, en naisen, paikasta. Kumpikin on arvovalintakysymys.
Luin hänen kirjoituksiaan vähän ja mikään siellä ei paljoakaan eronnut tavallisen täysjärkiosen tekstistä.
Ja tämä kirjoitus erityisesti mun mielestä on tosi hyvä.
Onko se tehnyt tai sanonut jotain miksi siitä ei pidetä?
Ajatuksia Itäväylältä 11.5.2006
ÄIDIN PAIKKA
Se ei ole tasa-arvokysymys, eikä "nyrkin ja hellan välissä" kuten eräs naispresidenttiehdokas kerran muka nokkelasti tokaisi. Äidin paikka on arvovalinta. Sen, joka kantaa lapsen sisällään keskuuteemme, on tajuttava, että lapsi on lahja ja mahdollisuus, ei biletyseste eikä urataakka. Ei työelämä mitään vaadi! Me itse päätämme, mikä tulee ennen muuta.
Äitienpäivän, pian muinaisjäänteen, lähestyessä äiti-keskustelu saa vuosittain hetken nosteen. Jopa median omaa tuntoa kolkuttaa. Asiantuntijoiksi nostetaan naispsykiatreja, joiden lapset tosin on usein kasvattanut joku muu. Moni puhuu onneksi täyttä asiaa. Miespsykiatrit pyörtävät tavan takaa kalkkiviivoilla puheensa. Asiakkaat ja kirjojen ostajat kaikkoavat, jos ei silitä myötäkarvaan. Totuus satuttaa. Poliitikot paasaavat tasa-arvon, ei oman lapsen hoitamisen puolesta. Muuten menisi ääniä. Kotiäidinpalkka kauhistuttaa; kasvattavat vielä itsenäisiä lapsia ja tuottavat vähemmän verotuloja. Työtä karttavaa renttuakin tuetaan enemmän kuin yhteiskunnan aravokkainta kivijalkatyötä tekevää.
Neljällä vuosikymmenellä saadulla rintamakokemuksella tiedän, että mediakeskusteluissa ykkösharhaanjohtajia ovat naistoimittajat. Mikä kotiäideissä niin pelottaa, kun on toitotettava, että lastenkasvatus on tylsää ja tyhmistityttävää? Todelliset kotiäidit eivät saa mediassa suunvuoroa kuin sattuman armosta. Siskot mediassa karttavat terävästi sanovaa. Kotiäiti kun syyllistää!. - Omaa lastaan hoitava kotiäiti tekee amerikkalaistutkimuksen mukaan vähintään 100 tuntista työviikkoa. Arvo: 10 700?/ kk. Arvokasta, laski miten vain. Mitä pienempi ihmistaimi, sitä lyhyemmät ovat syvän unen hetket, vaikka lapsi olisi tervekin. Uraäiti ei tee kahta työtä! Hän näkee lastaan vain aamulla lastenistuimessa ja päivän päätteeksi, mikäli omilta menoiltaan ehtii. Palkattu väki tai mummo/vaariveto hoitavat lasta pääosan valveillaolosta. Ensimmäiset täyspäivähoidetut antavat nyt vahingon kierttää. Ulkoistamisen seuraukset alkavat näkyä; neljännes oireilee vanhempien läsnäolon puutetta jo ulospäin, toinen mokoma taatusti kotipiirissä. Pian puolet nuorista on kolkuttamassa pöpilän ovea. Heistä kun ei ole pidetty riittävää huolta ihmiseksi kasvamisen kannalta oleellisten kahden vuosikymmenen aikana.
Suurimman päivälehtemme viikkoliite, aktiivilukijat alle 40-vuotiaita, julkaisi äskettäin ns. kotiäitihaastattelun. Kannessa kotiäitiyttä pidettiin suorastaan kapinallisena, pääotsikossa jo maailman vanhimpana ammattina. Hahhah, ei sillä kai tarkoitettu ihan "sitä", mutta vähän kuitenkin. Kirjoittaja oksensi henk.koht. raivonsa ulos passikuvallisessa liitekirjoituksessaan; vierailu kotiäitien luona oli tuonut mieleen Paul Ankan vierailun Linnanmäellä 1959! Ja ajatelkaa, yksi tarjosi vain teetä tai mehua. Sillai tieksä!
Arvovalintavääristymän vuoksi liian moni lapsi on orpona suurimman osan vuorokaudesta. 100 000 lasta kärsii vanhempien viinanhimosta valtiovaraianministeriön viinavetoisen politiikan vuoksi. 400 000 ihmisen lapsuutta viina on jo varjostanut. Lähes joka viides lapsi on tukehtua jo kohtuun, kun äiti ei saa tumpattua nikotiinihimoaan. Siideri kas vaatii kyytipojaksi mallua. ? Lapselta ei kysytä kumman kaa. Oma äiti vai vieras nainen? Kuka oikeasti puolustaisi lasta, kun ei edes oma äitikään välitä? Lapsen edun pitäisi ajaa ohi vanhempien edun, sanoo Lasinen lapsuus-kampanjan puolesta puhuja tohtori Pentti Arajärvi. Ei ihme, että kulttuurit häviävät. Saksa on jo k-ssa, kohta myös Suomi. Lukekaa historiasta, jos ette usko.
Timo T.A. Mikkonen
www.timota.com
Ps. Kirjoitin äidin, en naisen, paikasta. Kumpikin on arvovalintakysymys.
Oletko säkin juuttunut jonnekin 50-luvulle? Kummallista että äiti on huono jos käy töissä, mutta isä ei olekaan. isipappa voi olla vaikka reissuhommissa monta kuukautta, mutta on edelleen yhtä hyvä isä, mutta auta armias jos nainen uskaltaa pistää nenänsä kodin ulkopuolelle. :headwall: