Eikö teillä ole omia ongelmia?
Luin, koska kyllä, mun 2,5-vuotias on saanut ainakin neljä muumitikkaria. Ne on sen aarteita, joita saa joskus esim. ravintolasta jälkiruuaksi, ja olen sanonut että saa antaa, koska muutkin lapset saavat. Samoin on esim. hoidossa saanut toisten lasten syntymäpäivinä karkkia, olis ehkä vähän julmaa jos ei saisi! Saa myös kerran viikossa mehutiivisteestä tehtyä mehua eväspullosta, kun käyvät hoitotädin kanssa eväsretkellä.
Kotiin en hänelle osta karkkia, ja aikuiset (eli minä) syövät karkkia lapsen nukkuessa. Kotona meillä on herkkuina rusinoita tai leivonnaisia, ja esim. omina synttäreinään vei hoitoon itse leivottuja keksejä. Yleensä herkkuja saa 1-2 päivänä viikossa, viikonloppuisin, arkena siihen ei ole edes aikaa. Jälkiruokia ei yleensä harrasteta. Mehuja ei juoda.
Mutta ainakin mun lapsi on aivan järkyttävän perso makealle, ihan kuin itsekin olen ollut lapsesta asti. En siksi halua tehdä siitä mitään kiellettyä mörköä, koitan vain olla ostamatta niitä herkkuja kotiin / olla tarjoamatta niitä lapselle muuten vain. Muutaman kerran on esim. apteekissa ja lääkärissä ollut sellainen tilanne, että on ollut pakko lyödä lapselle rusina-aski käteen, että malttaa odottaa sen käynnin ajan. Mitä pahaa siinä on? En mä ole täydellinen.
Aloittajan kuvailemaan tilanteeseen en voi ottaa kantaa, koska en ollut paikalla. Omalle lapselleni en olisi ko. tilanteessa antanut tikkaria, mutta joissain perheissä toimitaan toisin.