Miksi tuon 2v:n pitää pilata joka nukkumaanmeno kiukuttelullaan?

["blaah"]

Nyt on kohta kuukaudenpäivät tuon kaksivuotiaan nukkumaanmenot olleet semmoista taistelua. Samat iltarutiinit on pidetty ja muutenkaan mitään suurempia muutoksia ei ole ollut. Iltasatuun asti menee hyvin, mutta kun satu on luettu alkaa kiukuttelu. Lapsi on väsynyt, mutta ei suostu menemään sänkyynsä vaan haluaa äidin ja isin väliin. En päästä, vaan haluan, että menee omaan sänkyynsä, eikä me kyllä itse vielä kahdeksalta mennäkkään nukkumaan. Sitten lapsi keksii jos mitäkin, milloin tarvittaisiin toiset sukat, milloin pitäisi päästä potalle vielä uudestaan tai hän huuta sitä isin ja äitin vireen nukkumaan juttuaan.

Sitten minulla meneekin puolikymmeneen kun kuskaan kiukuttelevaa ipanaa sänkyyn (nukkumishomma alkaa siis kasilta)kunnes lopulta jää sänkyynsä nukkumaan, mutta aina huudon ja kiukuttelun jälkeen. Siinä se oma illan pieni rauhallinen hetki sitten onkin ja aamulla saan kiskoa yliväsynyttä muksua ylös sängystä. Samaan aikaan isi istuu sohvalla katsoo telkkaria ja sitten hän jossain kohtaa päättää aina mennä sinne lapsen huoneeseen ja leperrellä ja silitellä (tämä siis joskus lähempänä ysiä, kun ole siirtynyt jo siihen, että vaan laitan lapsen nukkumaan ilman sen kummempaa kontaktia), jonka jälkeen saan siis jatkaa sinne puolikymmeneen asti kun lapsi innostuu uudelleen.

Oma iltani menee piloille. Tulee paha mieli itkevästä ja kiukuttelevasta lapsesta ja koen syyllisyyttä siitä, että viimeiset illan yhteiset hetket menee tappeluun. Toisaaltaan kiukuttaa se, että olen väsynyt ja haluaisin illalla hetken omaa aikaa, mutta nyt se ei onnistu. Aamulla joudun kokoajan heräämään aikaisemmin, kun lapsen herättämisessä kestää pidempään ja pidempään kun hän ei jaksaisi nousta kun illat menevät niin pitkiksi.

Alan olla niin väsynyt tähän inhottavan äidin rooliin (isi kun saa olla kiva) ja tähän järkyttävään väsymykseen.

 

[MarieHos]

Kuka lapsi nyt tykkäis nukkumaanmenosta?

 

["vieras"]

Mitä jos äiti nyt vaihtaisi "pahis"roolin isin kanssa. Eli, isi nukuttamaan lasta. Isin tavalla.

 

[Mmmai]

Älä suostu lapsen "pitää saada juomista", "on pissahätä", "tarviin uudet sukat" -toilailuihin. Ne ovat vain keinoja päästä juttusille kanssasi. Paras on vain viedä lapsi takaisin sänkyyn ja olla sanomatta mitään (tietenkin ensin olet varmaan sanonut hyvät yöt ja antanut halit tms..). Lapsi yrittää kommunikoida ja saada jotain kontaktia, mutta kun hän huomaa, että äiti ei enää mene näihin "pissahätä"-huijauksiin lankaan eikä ilta ole seurusteluaikaa vaan nukkumaanmenoaika, lapsi varmaan asettuu. Anna isänkin välillä hoitaa iltarumba, mutta pitäkää molemmat sama johdonmukaisuus, illalla ei enää iltasadun ja hyvien öiden toivottamisen jälkeen jutustella, vaan jämäkästi lapsi takaisin sänkyyn ilman kommunikointia, vei se sitten ensimmäisellä kerralla 2 minuuttia tai 2 tuntia. Olkaa sitkeitä!

 

[soja]

pidätte vaan kiinni rutiinista sitkeesti. meillä oli TÄYSIN sama show viime kesänä 2v kaksosten kanssa. sitä kesti noin 2kk. sitten se loppui ja nyt nukahtaavat muutaman minuutin huoneessa istumisella. Tai jäävät kylä valvomaan sänkyyn mutta nukahtaavat sinne sitten. JAKSAMISTA! ja suosittelen minäkin, että joskus vaihdatte osia miehen kanssa, eihän se voi aina olla yksin sinun harteilla tuo homma. ja samat säännöt ,molemmilla.

ja itse tunnette lapsenne, joskus voi ollakin oikeesti tarpeen läheisyys ja hellyys ja joskus vaan siteksy...

Toivottavasti jaksatte uskoa itseenne, se kyllä palkitaan!

 

["Vieras"]

No jospa istut siellä pimeässä huoneessa mitään sanomatta ja mitenkään reagoimatta. Nostat lapsen sänkyyn mitään sanomstta jos tulee pois. Sittekku tilanne on rauhoutunu niin jäät ilta illalta vähän kauemmas lapsen sängystä istumaan, lopulta ulos ovesta.

Ja alusta asti on oltava se asenne että motään palveluita sänkyyn ei saa. Ennen sänkyyn menoa potta ja vesihörppy, sänkyyn menon jälkeen ei enää mitään.

 

[vinkkivitoset]

Päiväunet pois jos lapsi on kotihoidossa. Se meillä lopetti iltahillumisen, kun lapsi oli oikeasti väsynyt nukkumaan mennessään. Tietenkään ei toimi kaikilla, mutta kannattaa kokeilla.

Toinen vinkkini on ottaa patja lapsen huoneeseen ja sadun jälkeen pistää huone täysin pimeäksi ja köllötellä itsekin siellä nukkuen tai "nukkuen". Seura tekee kaltaisekseen ja lapsi huomaa olevansa väsynyt.

 

["vieras"]

mä jouduin kestämään tuota 4 vuotta, että älä nyt ihan vielä romahda!

 

["hmmm"]

Onko lapsi päivähoidossa? Kuulostaa, että iltaisin ei saa sinulta tarpeeksi huomiota, joten tottakai ottaa sen sitten illalla.

 

["Vieras"]

Kuka lapsi nyt tykkäis nukkumaanmenosta?

Mä en ymmärrä tätä, onko siis selviö että lasten pitää vihata nukkumaanmenoa? Meillä kumpikaan lapsista ei ole koskaan pannut liiemmin vastaan nukkumaanmentäessä, toki joskus sanovat "ettei vielä", mutta kuitenkin kiltisti menevät nukkumaan.
Meillä ongelmia kyllä sitten siinä nukkumisessa muuten.

 

[MarieHos]

[QUOTE="Vieras";27877554]Mä en ymmärrä tätä, onko siis selviö että lasten pitää vihata nukkumaanmenoa? Meillä kumpikaan lapsista ei ole koskaan pannut liiemmin vastaan nukkumaanmentäessä, toki joskus sanovat "ettei vielä", mutta kuitenkin kiltisti menevät nukkumaan.
Meillä ongelmia kyllä sitten siinä nukkumisessa muuten.[/QUOTE]

Ei tietenkään selviö, useinmiten vaan törmää niihin lapsiin, ketkä ei oikeesti tykkää mennä nukkumaan.
Meillä vanhempi taas menee mukisematta nukkumaan, nukahtaa heti, ja joskus sanoo itsekkin että haluaa nukkumaan. Nuorempi on taas sitten toista maata.. Taistelee viimeseen asti vastaan nukkumaanmenemisen kanssa.

Useinmiten se vaan on niin, että nukkumaanmeneminen on lapsista tylsää ja sitä vastaan taistellaan.

 

["tiia"]

pissittelyt aina ennen nukkumaan menoa,ilta satu ja poistut huoneesta jos tulee poi huoneesta palautat sänkyyn peittelet,mutta et puhu mitään.Oppii pian että sadun jälkeen ei ole enää seurustelun aika.

 

[Big Bang Theory]

Minä olen sitä mieltä, että pääasia, että kaikki nukkuvat, vaikka sitten siellä vieressä. Itse esikoisen kanssa taistelin, menetin hermoja, itkin, huudatin jne jne. ei se lapsi siltikään nukkunut kokonaisia öitä tai nukahtanut yhtään sen helpommin ennen kuin tuli pitkästi yli 3-vuotiaaksi. Sitten alkoi nukkumaan ja nukahtamaan normaalisti. Seuraavien kanssa päätin, että nukkukoot, vaikka sylissä kunhan me kaikki nukutaan. Hyvin on mennyt. Keskimmäinen tyttö on nukkunutkin/ nukahtanut aina paremmin ja kuopus on todella hyvä nukkumaan kunhan saa olla vieressä ja todellakin saa olla. Kuopus on 1v7kk ja illalla menen hänen kanssa meidän sänkyyn, makaan vieressä ja lauleskelen. Huone ihan pimeänä. Nukahtaa yleensä parissa minuutissa.

 

["Eija"]

2,5-vuotias poika ja ihan samat kujeet nukkumaanmennessä: pissahätä, jano, nälkä tai jokin muu syy keksitään, miksi pitäisi päästä pois sängystä. Tämä on ihan viimeisen kuukauden sisällä tullut vaihe. Pari kertaa on pitkän mankumisen jälkeen päässyt pissalle ja kappas; pissa onkin tullut. Nukahtaa omaan sänkyynsä, vaikka kovasti haluaisi tulla vanhempien keskelle. Pääsee viereemme sitten yöllä, jos herää ja mielikuvitus laukkaa (möröt yms.).
Kaverini pian kolme täyttävällä tytöllä samat kujeet. Pitäisi lukea kilokaupalla kirjoja, syödä yms.
Eli on ihan selvästi tällainen 2-3-vuotiaiden vaihe, kun hohto tai uutuudenviehätys "ison tytön/pojan"sängyssä nukkumisesta menee.

 

[---]

Jäätkö lapsen viereen vai pitäisikö lapsen itse nukahtaa ? Itse olen vierellä, kunnes nukahtaa. Kyseessä 1v10kk. Varsinkin, jos lapsi on päivät hoidossa niin tarvitsee vanhemman läheisyyttä mahdollisimman paljon iltaisin eli nukutus on vain hyväksi. Ei tarvitse laulaa/edes katsoa lasta kunhan on lähellä ja pitää vaikka kättä selän päällä. Mitään jutteluita ei tietenkään. Meillä ainakin tuntuu, että lapsi kokee olonsa turvallisemmaksi näin. Isälle nukutus vuorot, jos se vaan on mahdollista (meillä ei tästä tule mitään, lapsi huutaa ja raivoaa isän kanssa joten suosiolla nukutan itse niin ei mene puoleen yöhön. Pitäisi ehkä olla sitkeämpi!)

 

["vieras"]

Oletko kokeillut, josko lapsi nukahtaisi helpommin, jos olisit samassa huoneessa nukkumaan mentäessä? Meillä on vanhempi vielä reilu neljävuotiaankin huoneessa kunnes parissa minuutissa nukahtaa. Itse pidän itselle helpompana, että olen sen pari minuuttia lapsen huoneessa kuin pari tuntia pompin lastenhuoneessa eikä omasta ajasta tietoakaan.

 

[KääKKä de la KääKKä]

Se on vain vaihe ja loppuu joskus. Vaatii tyyntä mieltä ja pitkää pinnaa.

Meillä se ratkaistiin kuopuksen kohdalla sillä että hänet silittelyllä rauhoitettiin sänkyyn ja sitten kun oli rauhoittunut toivotettiin hyvät yöt. Sinne jäi nukkumaan.

 

[täälläkin]

2-vuotias,mutta ei suurempia kiukutteluja ole kyllä. Mies käy useinmiten nukuttamassa lapsen viereensä ja siirtää sitten omaan sänkyynsä.

 

["blaah"]

lapsi on päivähoidossa päivät, joten huomiota saa vain aamuin ja illoin, joten varmasti voi vaikuttaa. En kuitenkaan saa lasta nukahtamaan jos itse olen vieressä, vaan hän nautiskelee seurasta ja koittaa kaikin tavoin saada komminikointia aikaiseksi ja nukahtaa vasta jos itse poistuu. Viereen kyllä nukahtaa, mutta se vaatii paljon aikaa ja sen, että menisi itsekkin nukkumaan. Plekkä "mukamas nukkuminen" ei riitä. Lapsi nukkuu päikkärit ja myös ne tarvitsee. Iltaisinkin on väsynyt, mutta koittaa kaikkensa, jotta ei nukahtaisi.

 

[Naneni]

Missä lapsi siis nukkuu, omassa huoneessa vai vanhempien makkarissa ja "isossa" sängyssä vai vielä pinniksessä?

Mä olen samaa mieltä monen muun kanssa, iltarutiineista pidetään kiinni tiukasti, iltapala, potta, pesut, iltasatu ja halit ja pusut (ja se vesihörppy, jos lapsi sitä haluaa) sitten omaan sänkyyn ja hyvää yötä ja ovi raolleen. Sitten ei enää mitään juttelua tai pottia (jos lapsi ei selkeästi osaa jo sanoa, että on oikeasti tarve päästä potalle) tai muita kommervinkkejä. Joka kerta, kun lapsi nousee ja alkaa kiekumaan, niin takaisin makuulle, unilelu kainaloon ja peitto päälle ja pois huoneesta. Ja tämä pätee MOLEMPIIN VANHEMPIIN, myös siihen isään! Tämä metodi siis toimii ainakin meillä, kun lapsi on 1v10kk ja kotihoidossa. Hoidossa oleva lapsi saattaa tosiaan helposti kokea ihan oikeaa läheisyydenkaipuuta, jos illalla ei saa sitä syliä ja huomiota vanhemmilta tarpeeksi. Siksi kehoitankin kokeilemaan myös tuota, että otat sen tuolin lapsen sängyn viereen ja pidät vaan kädestä kiinni tai kättä selän päällä tms, olet vain lähellä ihan hiljaa ja kun lapsi tottuu, niin voit pikkuhiljaa alkaa siirtää tuolia ovelle päin pois huoneesta. Joillain toimii myös se, että tuolilla istuu vanhempi huoneen oven suussa niin, että lapsi näkee hänet, mutta ei mitään kommunikaatiota. Sitten kun lapsi oppii nukahtamaan itsekseen, voi tuolinkin poistaa.

Mutta siis johdonmukaisuus on avainsana, vanhempien on vedettävä yhtä köyttä eikä niin, että toinen paijailee ja juttelee ja toinen itsekin itkien on se pahis, joka ei tee palveluksia. Juttele miehellesi tästä asiasta, sinä palat loppuun ihan pian, jos tilanteeseen ei tule muutosta. Ja muista se, että ei se lapsi pahuuttaan tai ilkeyttään niitä nukkumaanmenoja "pilaa", vaan hänellä on joku syy käyttäytyä noin, oli se sitten se läheisyydenkaipuu tai vanhempien epäjohdonmukaisuus.

Ja Tsemppiä!

 

[Hepjep]

Laita ap se mieskin välillä hommiin. Meillä 2v. nukahtaa paljon helpommin isän kuin äidin seurassa, vaikka kuinka onkin samat periaatteet ja tavat. Meillä poika haluaa että siinä vieressä ollaan (ja "nukutasn"), ja se me hälle toki suodaan, mutta ihmettelen minäkin kyllä miksi se haluaa minun kanssani härveltää 45min ja miehen kanssa ehkä 20min.