Miksi tyydyn nyt tähän?

[mietinmietin]

Tarkoitan lähinnä itseäni. Vartalo on löysä, maha roikkuu, perse hölskyy, reidet löllyy, alleista puhumattakaan. Naama on meikitön, silmät turvoksissa, tummat aluset, näppylöitä. Hiukset värjäämättä, mallista uloskasvaneet. Niin, ja lantiopohjalihaksia en ole muistanut synnytyksen jälkeen tehdä ollenkaan. Eikä edes hävetä miehen kanssa kulkea ja sängyssä olla. MUTTA, jos nyt pitäisi uutta miestä etsiä, niin en takuulla kehtaisi tämän näköisenä sänkyyn mennä! Enkä varmaan edes julkisesti näyttäytyä. Joten siis, miksi mä "tarjoan" miehelleni tällaista naista mitä en missään nimessä kehtaisi tuntemattomalle esitellä?

 

["vieras"]

Tuo on korjattavissa, mut miksi et miehesi kanssa viitsi vaivautua, onkin se isompi kysymys?

 

[Niin!]

No miksi tyydyt? Ja aiotko tehdä asialle jotain?

 

["vieras"]

Ihmiset on niin mukavuudenhaluisia. Miksi muuttaa sitä, mikä toimii (nykyisessä suhteessa). Minulla on kriisin myötä alkanut silmät avautua, ja olen alkanut panostaa ulkonäkööni taas, ihan siltä varalta jos sitä uutta miestä täytyy alkaa metsästää.. Ja kyllähän siitä omakin olo paranee.

 

[arki...]

mulla kans sama juttu... Kotona voi olla ihan miten vaan, meikittömänä, tukka likaisena, verkkarit jalassa kun lapsia hoidan. Ja kerran viikossa on hyvä jos muistan karvat ajella sääristä ja kainaloista... Mies ei koskaan ole valittanut mutta kyllä mä huomaan miten tässä "laiskistuu". En kyllä koskaan saisi ketään ukkoa enään, jos ero tulis. Ku oon niin haahka arkisin Kyllä mä sillon laittaudun jos me ulos mennään, viihteelle tms.

Seurusteluaikoina sitä piti olla koko ajan tukka föönattuna ja meikkipeite kasvoilla. Nykyään se tuntuu vaivalloiselta, ehkä tähän on niiin tottunut jo...

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";23284547]Minulla on kriisin myötä alkanut silmät avautua, ja olen alkanut panostaa ulkonäkööni taas, ihan siltä varalta jos sitä uutta miestä täytyy alkaa metsästää.. Ja kyllähän siitä omakin olo paranee.[/QUOTE]

Ja voihan olla, että pienellä panostuksella nykyinenkin suhde lähtee uuteen nousuun ja kriisistä päästään yli! Suhteen eteen täytyy tehdä työtä - myös laittautumalla! Miehestä tuntuu, että häntä arvostetaan, kun häntä varten nähdään vaivaa, ja arvostaa näin ollen enemmän puolisoaan!

 

[joss]

Musta on ainakin pirun hienoa että mulla on koti jossa saan olla rennosti niin rähjäinen kuin halua. Mikä hiton koti se on jos tarttee ehostautua ja jänskättää omaa ulkomuotoaan?

Ja kyllä, kun lähden kotoa jonnekin, siistiydyn. Olenhan työssäkin hommissa jossa usein ulkomaalaisten asiakaiden kanssa tekemisissä. Silti en vois kestää jollei mulla sais olla näitä yöhousupäiviä jolloin näytän lähinnä tuolta ojasta tempastulta.

Ja joo, kroppa on mitä on. En ole lihava mutta löysää riittää. So be it. En mä ala painajaisia siitä nähdä. Kun noin tiitiäiset on vähän isompia niin sitten lienee paremmin aikaa miettiä jokaista senttiä. Mä olen niin kypsä tähän ulkonäkökeskeiseen maailmaan. Puhdas pitää olla, mutta jos miehellekin olen vain se pelkkä "kiiltokuva" niin mikä ihmisen arvo oikeasti silloin on. En mä tän kummosempi pahemmin silloin sinkkunakaan ollut ja aina on seuraa löytynyt. Kyllä se homma lähtee jostain ihan muusta. Vaikkapa siitä että monella naisella itsetunto on niin romuna että se kouri on koristeltava sitäkin koreammaks.