Miksi useimmiten naiset syyttää täysin miestään ongelmista ja erosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tiinelli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

tiinelli

Jäsen
12.08.2010
889
0
16
Siis come on..
Oon täältä nyt lukenut näitä parisuhdeongelmaketjuja ja erojuttuja, eipä ole usein silmään pistänyt naisten kertovan omista huonoista puolistaan suhteessa :whistle:.

Nykyiset miehet haukutaan ja ruoditaan ja juurtajaksain kerrotaan kaikki virheet. Ex-miehet ne vasta ryöpytystä saakin, nehän on olleet ainoita syyllisiä huonoon suhteeseen ja eroon.

Unohdetaan vaan mainita mitä itse on tehnyt väärin ja missä asioissa naiset itse toimii päin helvettiä.

Itse olin kauhea välillä ex-miehelleni ja käyttäydyin typerästi. Samalla tavalla en käyttäytyisi ikinä nykyiselle miehelleni. Olen oppinut arvostamaan toista ihmistä ja olemaan joustavampi. Ei varmaan nuoruuden piikkiinkään voi kaikkea laittaa.

Nyt voitais listata kaikki omat kamaluudet ja omat virheet minkä takia tullut ero?
 
olen itsekeskeinen, häijy, misantropiaan taipuvainen, ajoittain hyvin katkera ja salaa kateellinen, sisäisesti ahdistunut, epäsosiaalinen, joskus toiveikas oman pahuuteni suhteen.. ja sitten ne "huonot" puolet....
 
Koska omia virheitään on niin paha myöntää..siis vaikea.

En ehkä aina itse ollut niin kiltti eksälle,mutta pahaa teki hänkin..jotain mistä en ole puhunut edes lapsille.

Minä osasin(osaan vieläkin) vittuilun/piikittelyn jalon taidon,tiesin missä raja kulkee-silti joskus ylitin sen.Minä vaan lopetin rakastamasta häntä.Tunteet loppui-ei kysytä miksi,koska en tiedä--tai tiedän:en luottanut en uskonut että hänen tekemät tapahtumat ei toistuisi..
 
Luultavasti ne miehet taas syyttävät ex-vaimojaan erosta ja ovat itse täydellisiä. Omia virheitään on vain vaikea nähdä ja vielä vaikeampi myöntää ääneen.
 
Siis come on..
Oon täältä nyt lukenut näitä parisuhdeongelmaketjuja ja erojuttuja, eipä ole usein silmään pistänyt naisten kertovan omista huonoista puolistaan suhteessa :whistle:.

Nykyiset miehet haukutaan ja ruoditaan ja juurtajaksain kerrotaan kaikki virheet. Ex-miehet ne vasta ryöpytystä saakin, nehän on olleet ainoita syyllisiä huonoon suhteeseen ja eroon.

Unohdetaan vaan mainita mitä itse on tehnyt väärin ja missä asioissa naiset itse toimii päin helvettiä.

Itse olin kauhea välillä ex-miehelleni ja käyttäydyin typerästi. Samalla tavalla en käyttäytyisi ikinä nykyiselle miehelleni. Olen oppinut arvostamaan toista ihmistä ja olemaan joustavampi. Ei varmaan nuoruuden piikkiinkään voi kaikkea laittaa.

Nyt voitais listata kaikki omat kamaluudet ja omat virheet minkä takia tullut ero?

Oletko lukenut esim. mun juttuja? Enkä todellakaan tarkoita, etteikö mussakin olisi vikaa, mutta oikeasti en tiedä mitä olisin enää voinut tehdä toisin jotta tämä suhde olisi toiminut.
 
Mulla on kasa miehiä sydänystävinä, ei ne jaksa kauan edes eroaan ruotia, saati ex-akkaansa syyttää.
Minä oon aina ollu tuuliviiri, nyt jo luonne onneksi tasaantunut mutta edelleen enkelistä kiukuttelijaksi nanosekunnissa. Silloin nuorena suuttuessani päästin suustani mitä sattuu ja usein provosoin mieheni kunnon tappeluun. Tein mitä vaan voittaakseni riidat ja että sain olla niskan päällä. Ironista ehkä se, etten onnistunut juuri koskaan. Toki exäni oli ihan yhtä piikikäs mulle ja osasi olla superkylmä mua kohtaan, oikea Rosenlew :D.
Nyt osaan jopa mennä itseeni ja pyytää anteeksi toiselta. Enkä enää loukkaa, uusi mieheni varmaan pyörtyisi jos puhuisin hänelle niin rumasti kun exälle :saint:.
 
Mulla on nyt tilanne päällä että täytyy katsoa peiliin ja miettiä tekosiaan syvällisesti. Miettiä mitä voisin tehdä toisin jotta tämä suhde toimisi. Me olemme nyt siis hieman asumuserossa ja mietitään miksi suhdetta pitäisi jatkaa ja lapset eivät käy syyksi.
Olen tässä ääneen vanhemmilleni, ystävilleni ja psykologilleni puhunut suhteestamme ja meistä ja jokaiselta olen saanut kuulla että olen ajatellut kaikilta kanteilta asiaa. Osaan luetella omat viat ja osaan olla analyyttinen.
Meillä onkin muuttunut tilanne toisteperin että mies on se lapsellinen joka pyrkii huonolla menestyksellä pitämään katkeruuden poissa. Vieläkään ei näe tai ainakaan halua myöntää ja puhua omista vioista. Vaan häneltä kuulen jatkuvasti sitä lausetta että jos sä muuttuisit niin mäkin muuttuisin. Eli juuri väärinpäin.
Mutta joo, onhan se niin että helpompi se on syyttää toista kuin itseään. Ei tartte takertua ikäviin asioihin jos ei tutki itseään... Mutta se että on "alasti" peilin edessä ja myöntää viat itselleen niin elämä helpottuu. Ainakin pätee muhun.
 
Mä laitan vaan top vitosen kun muuten menis niin pitkäks.
1. tosi mustasukkainen
2. välillä epäjohdonmukainen, kuitenkin odotan mieheltä aina fiksua käytöstä ja valintoja
3. en osaa lopettaa riitaa (se jatkuu aina vaan)
4. ...enkä hillitä itseäni riidan aikana
5 välillä (onneks aika harvoin) heittäydyn marttyyriksi ja muutenkin hankalaksi

Edellisissä suhteissa tehdyt virheeni top 5:
1. uskottomuus
2. katso edellisen listan kolmas kohta
3. ....ja neljäs
4. hetkittäinen mutta valtava epävarmuus
5. valtaisat tunne elämän heilahtelut

...ja tää on vasta alkua ;) No mut siis. mä oon kyllä aina huomannut myös omat virheeni. mut luulen et tänne tullaan lähinnä purkaa pahaa oloa suhteesta jolloin ei ruveta hirveen diplomaattisesti kirjottamaan niistä omistakin huonoista puolista. inhimillistä mun mielestä.
 
[QUOTE="Yks";22568710]Jos miehellä on toinen nainen niin se lienee tavallista syyttää sitä toista naista kaikesta, että se vietteli viattoman miehen...[/QUOTE]

Sekin vielä :xmas:.
Silloinkaan ei katsota peiliin ja jutella itselleen :"Oi miksi minä pihtasin puoli vuotta?"
"Miksi olin kiukutteleva pikkumainen ämmä."
"Miksi rajoitin mieheltäni kaikki omat menot?"
 
-olen ollut uskoton
-en osaa(enkä edes halua) lopettaa tappelua,vaan jatkan sitä TODELLA kauan
-olen kontrolli-friikki
-olen erittäin hankala,kylmä toisia kohtaan ja erittäin epäsosiaalinen
-pihtaan seksiä vaan ärsyttääkseni
-suutun ja räyhään joskus tosi helposti(esim. jos mieheltä lattialle pudonnut sukka,pöydälle jäänyt muki..)

siinä oli joitain mun huonoja puolia..ja ihmettelen miten joku mua jaksaa katella,mut niin vaan on monikin jaksanut:D
 
Oletko lukenut esim. mun juttuja? Enkä todellakaan tarkoita, etteikö mussakin olisi vikaa, mutta oikeasti en tiedä mitä olisin enää voinut tehdä toisin jotta tämä suhde olisi toiminut.

Sama täällä. Mä ainakin yritin kaikkeni, mut se ei riittänyt alkuunkaan, itseasiassa vaan pahensi asiaa, sillä suhteen pelastaakseni suostuin myös aivan kohtuuttomiin vaatimuksiin mikä ajoi meitä entistä syvemmälle suohon ja suhdetta entistä sairaammaksi. Jos toinen on sairas (esim. päihdeongelmainen, sairaalloisen mustasukkainen tai persoonallisuushäiriöinen), niin ei se suhde siitä muutu normaaliksi tai terveeksi vaikka nainen vääntäytyisi umpisolmuun ja hyvin harvoin nainen myöskään millään omalla napakkuudellaan saa toista muuttumaan tai edes ymmärtämään, mitä hän läheisilleen aiheuttaa. Ja tällöin kyllä hyvin usein ne suhteen ongelmat ja se, että toinen lähtee, voivat olla ihan oikeasti täysin sen sairaamman osapuolen käytöksestä johtuvia. Ainoa asia, mitä kumppani voi tehdä, on lähteä suhteesta.

Muiden suhteiden päättymisistä ns. normaalien miesten kanssa en syytä miestä sen enempää kuin itseäni, vaan ihan vallan mainiosti pystyn myöntämään, että suhde olisi voinut toimia monilta osin paremmin, jos itse olisin osannut olla siinä eri lailla. Pelastunut se tuskin olisi vaikka kumpikin olisi tehnyt mitä tahansa, koska ei vaan oltu oikeat ihmiset toisillemme (kumpikin esim. halusi suhteelta pohjimmiltaan täysin päinvastaisia asioita), mutta olen kuitenkin pyrkinyt nykyisessä suhteessani kiinnittämään huomiota siihen, etten toistaisi samoja huonoksi havaittuja käyttäytymismalleja.
 
Vakava sosiaalitapaus totta puhuen en muista lukeneeni yhtään sun ketjua.
Tämä nyt ei ole henk.koht. kenellekään tarkoitettu ketju, yleistä pohdintaa vain.
Eikä ehkä kannata ottaa niin vakavasti.
 
järjettömän, lähes mahdottoman vaikeaa on myöntää omia virheitään, hikoilee mieluummin vaikka verta.. eri asia sitten tietenkin, jos ei virheitään kykene edes tunnistamaan..patologista...
 
Vakava sosiaalitapaus totta puhuen en muista lukeneeni yhtään sun ketjua.
Tämä nyt ei ole henk.koht. kenellekään tarkoitettu ketju, yleistä pohdintaa vain.
Eikä ehkä kannata ottaa niin vakavasti.

En ota, halusin vain tuoda toisenlaisen näkemyksen asiaan. Samoin tuo vieras, joka kirjoittelee tuossa yllä hyvin.

Mutta niitä huonoja puolia, olen:
miesten mielestä liian itsenäinen
välillä liian kiltti
helposti loukkaantuva
pitkävihainen
toisinaan liian ymmärtäväinen
herkkä
 
Tunnen miehiä jotka ovat vatvoneet eroaan vielä vuosia myöhemmin ja uudet suhteet ovat kariutuneet siihen. Ei tämä ole sukupuoli- vaan persoonallisuuskysymys. Tällä palstalla pyörii todennäköisesti enemmän naisia, joten jää sellainen vaikutelma että naiset syyttelisivät aina miehiä, mutta kyllä sitä esiintyy toisinkin päin.
 
minkä takia heti pitää syyttää naista jos mies on pettänyt?? eivät kaikki petetyt nalkuta, pihtaa, kiellä mieheltä menoja JA silti tulevat petetyiksi...liikaa yleistämistä.
meillä mies ei ole vielä pettänyt mutta muuten kyllä tehnyt selväksi että tämä on tässä: minä olen ollut lasten kanssa kotona (nuorin on vauva) eli olen laiska, saamaton paska jolla ei ole elämää (lue etten saa omaa aikaa etten pääse jumppaan, lenkille, näe kavereita iltaisin ilman lapsia tms.) kotona en istu hetkeäkään mutta tekemiseni eivät näy missään (pyykkivuoret, pyllynpesut, pukemiset, syöttämiset, ulkoilut jne.) en nuku yöllä enkä päivällä, hoidan kaiken yksin (ok, mies vaihtaa vauvan vaipan 1-2xvkossa thats it vauvan osalta, isompien lasten kanssa kotona puolisen tuntia - tunnin näiden hereillä ollessa ja saattaa lukea, leikkiä, ehkä jopa nukuttaakin iltaisin JOS hänelle sopii) mielialat miehellä heittävät mennentullen eli voi olla että hän vain rähjää ja raivoaa voi olla että ollaan ihan ok kunhan ollaan hiljaa ja lastenhuoneessa leikkimässä...hän on kiltti minulle VAIN kun haluaa seksiä. jos sanon etten halua sekstata kun hän on inhottava niin se on miehestä pihtaamista, mies tekee paljon töitä, myös iltaisin ja viikonloppuisin kotona mutta silti rahat ovat vain hänen (ei vaikuta ollenkaan että minä 24/vrk lasten kanssa kun mies ei suostu) lasten vaatteet jne. maksaa kituutan minä. muutenkin menot maksettu tähän saakka puolet/puolet mutta mistä rahaa nyhtäistä kun itse kituutan minimiäippärahalla ja mies tienaa n.4000 kuussa. meillä ei ole mitään yhteistä kokoperheen tekemistä mies kun ei ole kiinnostunut/halukas, saattaa välillä viedä isommat mäkkäriin tms. mutta tuolloin ei halua minua ja vauvaa mukaan :( että mitähän tähänkin pitäisi sanoa: en koe että MINÄ olen yhtä syypää kuin mies joka yksinkertaisesti ei halua minua/lapsia/perhettä ilmeisestikään...
 
jos kaikki täällä vaikka vetäisi henkeä, kaikki yleistäminen on hölmöä, oli kyse mistä tahansa. koskaan ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä mitään, aina tarinassa on kaksi puolta jne. mutta täälläkin on päätelmät tehtävä sen ihmisen kirjoittaman tekstin perusteella, arvailemalla ei saa mitään hyvää aikaiseksi, ei suurin osa ihmisistä nyt niin tyhmiä ole etteikö arvioisi uudestaan omaa mielipidettään JOS saa vaikka myöhemmin sen toisenkin osapuolen kommentin asiasta luettavaksi tai kuultavaksi, niin miksi pitäisi sitten olettaa että näin asia on? Jotkut ihmiset ei pääse yli vanhasta ilman että kehittävät itselleen sellaisen "oikeamielisen vihan" exäänsä kohtaan ja silloin ei voi alkaa ruotimaan omia huonoja puolia kun se syö pohjan siltä vihalta jonka avulla yritetään päästä yli asiasta.
 
Eikös se ole ihan yksi "surutyön" vaihe, että syytetään exää. Sitten kun ollaan kasvettu näkemään kokonaistilanne eikä ole enää tarvetta haukkua toista, ei ehkä ole enää tarvetta muutenkaan erityisemmin puhua erosta tai exästä, ei nettikeskusteluissa eikä irl.

En kyllä allekirjoita sitä, että naiset olisivat erityisen kovia haukkumaan exiään, vaikka naisvaltaisella foorumilla siltä ehkä tuntuukin. Viimeisimmässä erossani ex-seurustelukumppani haukkui minut ympäri kaupunkia. Hänellä oli toki syynsä siihen. Rakastuin toiseen ja jätin exän, koska en halunnut pettää ja jättää.
 

Yhteistyössä