Toggle sidebar

Miksi vain 1 lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 1:n mama
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Meillä myös (ainakin toistaiseksi) yksi lapsi. Mua lähinnä pelottaa se vauva-aika, oli meillä niin rankkaa. Pelottaa, että olisko meidän liitosta mitään enää jäljella sen jälkeen ja jäiskö ensimmäinen lapsi ihan huomiotta ja kärsisi myös tilanteesta.
 
Meillä vain yksi eikä enempää haluta.Raskaus oli iisi, poika oli helppo vauva, taapero ja koulukin sujuu mutkitta. Ei sairauksia eikä allergioita.Tää on vaan meidän juttu. Joskus mietittin kun poika oli vielä vauva että vois yrittää toista mutta en saisi synnyttää normaalisti joten sekin ajatus jäi siihen. Itse asiassa nyt kun miettii meillä ei olisi varaa toiseen lapseen. Nyt saa juuri ja juuri hommattua kaikki vaatteet, sukset, harrastukset tälle yhdelle. Mutta ei ole siis kaipuuta toiseen lapseen varsinkaan kun kuuntelee yläkerran joukkion itkuja ja tappeluita;)
 
Olen 34 vuotias ja minua siunattiin lapsella vasta kaksi vuotta sitten. En tiedä jaksaisinko toista lasta näin pian, ts. vauva-aikaa, mutta mietin jatkuvasti harmittaako minua muutaman vuoden päästä jolloin en todellakaan enää aio edes asiaa harkita.
Eli aihe kiinnostaa minuakin :)
 
Minulla on suurperhe. Mietin ekan (nyt 11-v. poika) jälkeen, etten halua lisää, nyt kun esim. nuo neljä prinsessaa ja pari muuta poikaa, niin voi valtavuus tätä kiitollisuuden määrää jokaisesta lapsesta. Onneksi olen uskaltautunut! raskaudet eivät ole olleet helppoja, mutta synnytykset, vauvavaiheet ja muu sen jälkeen myös. Älä riistä itseltäsi ja lapseltasi iloa useammasta perheenjäsenestä.
 
saanko kertoa miksi ei kahdelle.

Kaskun kaikki tietää mitä se on kun lapsi pelleilee esim ruokapöydässä,nukkumaan mennessä pukemisessa tms. varsinkin jos sattuu olemaan kiire, No sitten kun niitä on kaksi siinä pelleilemässä,luulisi että siitä on tupalet vaivaa,ei ole vaan triplaten, nimittäin kaksi lasta yllyttää toinen toisiaan!

Eli siis kun lapsen huono käytös esim.ruokapöydässä laantuu yhdellä lapsella aika äkkiä,kaksi voi jatkaa sitä vaikka kuinka kauan(tosin ruokailun voi lopettaa siihen mut sama homma sit ens kerran,rentoa syömistä äidille). ja ah sama illalla kun pitäs käydä nukkuu.

eka tää päläpäläpälä, sit lällätykset,toinen suuttuu, toinen ärsyttää lisää, ja sopan rauhoittumiseen menee aikaa. ja jos ovat pieniä pienellä ikäerolla niin sehän vasta hauskaa onkin kantaa kahta lasta takas sänkyyn entäs automatkat 1.lapsi korkeintaan narisee että koska ollaan perillä,mutta kaksi lasta ehtii kinastella vaikka mistä! ihanaa

Ja sit ku pitäs lähtee ulos niin toinen yllyttää toista karkaamaan ja yrittää samaa itsekkin, siinä on sit hauska yrittää pukea tai patistaa pukemaan riippuen iästä. Entäs kun vauva syntyy ja isompi alkaa tekee kiusaa,vauva valvottaa yöt,isomp ipäivät,etkä voi jättää hetkeksikään kaksin.

Haluaako joku kuulla lisää näitä puolia :D suosittelen lämpimästi yhtä pääsee 100kertaa helpommalla. tietty jos kaipaa vähän hullunmyllyä niin kaipa sekin on sallittua
 
Elämä on just niin vaikeaa tai helppoa kuin siitä tahtoo tehdä. Olen erittäin mukavuudenhaluinen ihminen. Vaikka raskaus ja vauva-aika oli kaikkinensa tosi helppoa niin en halua enää ikinä olla raskaana ja se vauva-ajan ennakoimattomuus oli hermoille käyvää.
 
me ei ainakaan tarvita enempää :D yksi riittää ja itsellä riittää aika 1 lapselle parhaiten. muilla kavereilla on monta lasta. Yhdessä viiden lapsen perheessä ei todellakaan lapset saa tarpeeksi huomiota (1-7 vuotiaita). jos toinen tehtäisiin niin sitten vasta kun eka on vanhempi.
 
En ole mitään lopullista päättänyt toisen suhteen... Ikä tosin alkaa tulla kohta vastaan, mutta toistaiseksi yksi, koska luoja ei ole suonut enempää (en ole niitä sikiävimpiä ihmisisä), eikä ole sitä miestäkään tarkoitus hankkia... En kuitenakaan koskaan sano ei koskaan toista, kun ei siitä elämästä eteenpäin mitään tiedä.
 
Olen todella kiitollinen siitä, että me ollaan saatu tämä lapsi. Meidän syyt yhteen lapseen:

- kumpikin ollaan mukavuudenhaluisia
- jaksetaan tosi huonosti yöherätyksiä
- ei oikeasti varaa maksaa hoitomaksuja kahdesta (kuulutaan niihin, joilta juuri ja juuri menee täysi maksu.. yhden lapsen kanssa eletään mukavasti, kahden kanssa tekisi jo vähän tiukkaa)
- minulla on tehnyt tiukkaa oman ajan puute.. en käy baareissa, en juuri edes harrasta mitään, mutta lapsen syntymän jälkeen olen huomannut että taidan tarvita sellaista yksinoloa enemmän kuin ihmiset yleensä

Vaikka se ajatus kahdesta lapsesta tai useammasta olisi kiva, niin on pakko tunnustaa se oma rajallisuus. Yhdelle lapselle olemme ihan hyviä vanhempia, mutta epäilen että olisimme sitä useammalle. Välillä mietin sitä kun lapsi jää ilman sisarussuhdetta, mutta toisaalta meidän tapauksessa uskon, että tämä on kuitenkin parempi ratkaisu. Ja mies on joka tapauksessa toista lasta vastaan eli siinä mielessä päätös ei edes ole minun kokonaan.

Vastaavissa ketjuissa on otettu esiin se, että entä jos se lapsi kuolee.. joillekin se on syy tehdä useampi lapsi: että jos yhden menettää niin on kuitenkin vielä lapsi(a) ja vanhemmat pysyy järjissään niiden elossa olevien takia. Jos meidän lapsi kuolee ennen meitä niin kyllä.. en oikein näe enää syytä elää. Tosin mistäs sen tietää etukäteen, mitkä on ne omat voimavarat tuollaisessa tilanteessa.
 
Lapseni on 12 vuotias ja en ole parisuhteessa ollut aikoihin. Lapsen isästä erosin vauva aikana, yks pidempi suhde tossa oli mutta päätin etten sen miehen kanssa halua lapsia ja nyt olen jo liian vanha (:D 34v) enkä jaksaisi mitään vauvajuttuja enään. Ja ikäero olisi ihan liian iso. Ja koko ajan on tullut mukavuudenhaluisemmaksi mitä enempi lapsi on kasvanut ja itsenäistynyt!
 
Ymmärrän hyvin vanhempien näkökannan -esikoisen vauva-aika oli tosi raskas, et neuvolassakin ihmettelivät, että uskallettiin tehdä toinen... Ei varmaan olis uskallettu, jollei mulle ollu niin itsestäänselvä, et jos vaan saa niin on lapselleen sen verran 'velkaa'. Tämä siksi, kun en henk.koht. tunne yhtään ainokaista, joka olis ollu sitä asemastaan kiitollinen -päinvastoin. Ja miehestänikin huomaa, kuika hyvää se olisi tehnyt, opitaan sitä toisen ajattelemista ja huomioimista 'automaattisesti'. No rankkaahan se oli, mut nyt kun noita teinejä katsoo, mikä rkkaus se sisarus on. Ja -kaikesta vannomusesta huolimatta, thaluttiin vielä kolmaski, hänellä tosin isompi ikäero...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itsekin miettinyt tuota:
Ymmärrän hyvin vanhempien näkökannan -esikoisen vauva-aika oli tosi raskas, et neuvolassakin ihmettelivät, että uskallettiin tehdä toinen... Ei varmaan olis uskallettu, jollei mulle ollu niin itsestäänselvä, et jos vaan saa niin on lapselleen sen verran 'velkaa'. Tämä siksi, kun en henk.koht. tunne yhtään ainokaista, joka olis ollu sitä asemastaan kiitollinen -päinvastoin. Ja miehestänikin huomaa, kuika hyvää se olisi tehnyt, opitaan sitä toisen ajattelemista ja huomioimista 'automaattisesti'. No rankkaahan se oli, mut nyt kun noita teinejä katsoo, mikä rkkaus se sisarus on. Ja -kaikesta vannomusesta huolimatta, thaluttiin vielä kolmaski, hänellä tosin isompi ikäero...
Click to expand...

Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, mutta meidän kohdalla ajattelen niin että me ollaan velkaa lapsellemme se, että annetaan niin hyvä lapsuus, kasvatus ja koti kuin se vaan on mahdollista meidän puitteissa. Meillä toinen lapsi ajaisi varmaan eroon ja rikkoisi tämän perheen.. ei sekään olisi hyvä vaihtoehto enkä sitä riskiä halua ottaa.
 
Ihanaa! Kiitos mamit. Pitäisi tulostaa nämä tai painattaa sellainen valistusvihko joka kotiin!

Mulla kans yks mukula ja rakas lapsi on mutta huh huh nyt olen taas varmempi ettei jaksaisi.
 
-raskaus- ja vauva-aika oli niin kauheita
-halutaan miehen kanssa tehdä muutakin kuin kasvattaa perhekokoa ja "uhrata" sen edestä vapaa-aikaamme ja työmme.
-taloudellisesti yksi lapsi on halvempi, riittää pienempi talo
-matkustaminen on helpompaa
-yhdelle voi tarjota enemmän aikaa ja materiaa kuin useammalle
-kumpikaan meistä ei sinänsä juurikaan välitä lapsista eikä halua lisää
 
Minulla oli karmea vauvakuume, kunnes vaihdevuodet tulivat ja nyt olen to-del-la tyytyväinen yhteen lapseeni. Yksi lapsi riittää äitiyden kokemisen ihanuuteen ja kurjuuteen. Enempää ei kukaan oikeasti tarvitse.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa