Miksi vain pienet lapsenlapset ovat niin erityisiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tässä tapauksessa lapsia on turha yrittää syyllistää. Jos eivät omina itsenään kelpaa, olkoot. Onneksi heillä on toiset isovanhemmat, jotka välittävät ja rakastavat ehdoitta :)

Mutta eikö sinun pitäisi samalla logiikalla rakastaa omia vanhempiasi ehdoitta, riippumatta siitä, kuinka he sinua tai lapsiasi kohtelevat?

Kyllä verisukulaisillakin on oikeus odottaa ihmissuhteilta vastavuoroisuutta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ajatuksia:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tässä tapauksessa lapsia on turha yrittää syyllistää. Jos eivät omina itsenään kelpaa, olkoot. Onneksi heillä on toiset isovanhemmat, jotka välittävät ja rakastavat ehdoitta :)

Mutta eikö sinun pitäisi samalla logiikalla rakastaa omia vanhempiasi ehdoitta, riippumatta siitä, kuinka he sinua tai lapsiasi kohtelevat?

Kyllä verisukulaisillakin on oikeus odottaa ihmissuhteilta vastavuoroisuutta.

Missä kohtaa tämä kääntyi minua vastaan? Ettenkö muka rakastaisi vanhempiani?!! :o
Ihmettelen vain, kuinka eriarvoisessa asemassa voivat lastenlapset olla.
 
Mä väitän, että tässä on silti jotain sisarskismaa takana. Ensiksikin vedit mukaan lapsenteon helppouden/vaikeuden. En ymmärrä miten se liittyy mihinkään... Toisekseen sun lapsia on ihan varmasti paapottu ja hellitelty kun olivat pieniä. Itsekin myönsit, että eivät enää syliin tule,tms vaadi jatkuvasti huomiota ja se on ihan normaalia. Sun lapset varmasti näkevät isovanhempiaan ilman että serkut on maisemissa, voihan silloin niitä kuulumisia vaihtaa enemmän.

Meillä ainakin serkuksien saman katon alla olo on aina sellainen kaaos, että en ehdi laskemaan ketä saa eniten huomiota :D

En mä sano millään pahalla, mutta oletko nyt ihan 100% varma ettei kyse ole katkeruudesta sisartasi kohtaan...? Kyllä hänenkin pienillä pitää olla mahdollisuus isovanhempien huomioon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En sano pahalla, mutta kyllä itsekin ihailisin enemmän suloista pikkutaaperoa kuin isompaa LIEKKIHUIVIIN (yök, yök..) puettua sälliä...

Idiootti.

Meillä on myös aavistuksen näkyvissä tuota eriarvoisuutta.
Omista lapsistani esikoinen on selvästi tärkein mun vanhemmille, samoin sitten veljen esikoinen.

Nyt esim. mun vahemmat puhuvat , että ostavat pyörän meidän esikolle. Ihan ok sinänsä ja kiitollisia ollaan. Mutta. Pyörän tarvitsisi myös kaksi muuta.
En nyt tarkoita, ennen kuin joku ehtiikirjoittamaan, että kaikille pitäisi ostaa pyörä, mutta miksi juuri eskoiselle? On saannut tähän mennessä lahjaksi 4 uutta pyörää isovanhemmiltaan eri ikäsinä.

Veljen esikoisesta taas puhutaan aina. Kun meidän tyttö esittää mummolleen esim jotain vaatettaan tai muuta sellaista, mummo heti siihen , että "emmalla" on sellainen ja sellainen.
Joka asiaan tulee joku kommentti "emmasta", niin että tyttökin on sen huomannut ja kovasti tuntuu ärsyttävän.
 
Opettakaa myös ne isommat lapset käyttäytymään hyvin siellä mummolassa! Meilläkin tuntuu olevan vähän niin että mun vanhempien on helpompi ottaa kontaktia meidän pieniin,alle kouluikäisiin tenaviin kuin mun siskon esiteineihin jotka vastaavat kysymyksiin niskojaan nakkelemalla,valittavat kaikesta tarjottavasta ruuasta,eivät kiitä saadessaan jotain ja lahjaksi kelpaa vaan raha (jos on tarpeeksi suuri summa). Mummo ja pappa yrittää ymmärtää ja olla hienotunteisia,mutta mun tekis mieli joskus kiljua mun siskolle että puutu sinäkin nyt joskus johonkin ja komenna noita muksujasi! Sisko sitten kanssa valittaa että meidän lapset vaan saa huomiota mummolassa kun ollaan yhtäaikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja menna:
Opettakaa myös ne isommat lapset käyttäytymään hyvin siellä mummolassa!

No meidän muksut kyllä osaavat käyttäytyä missä vaan. Ei tässä nyt siitä ole herranen aika kyse, että isovanhemmat ei välittäis koska lapset ovat sitä, tätä tai tuota :D

Ja vedin tuon lapsettomuuspointin siksi, että välillä ihan oikeasti tuntuu sille, että koska meidän lapset ovat tulleet aika helposti, ns. itsestään ja näitä pienempiä todellakin odotettiin vuositolkulla ja nyt kun he siinä ovat (vuosien odotusten jälkeen), on heidän arvonsa jotenkin ihan erilainen kuin näiden "helposti tulleiden". En osaa asiaa sen paremmin selittää.

Ja mitä tulee johonkin liekkihuiviin (täysin OT!), jolle joku jo ehti yökkäillä niin kyllä noin isot lapset aika pitkälle saavat itse päättää mitä laittavat päällensä. Mulle riittää, että on siistiä ja ehjää.
 
On meilläkin se pienin ollut aina eniten isovanhempien huomion kohteena. Mutta me ollaan systerin kanssa saatu lapsia vuoronperään, joten kummankin lapset ovat saaneet vanhemmiltani vauva- & taaperoajan hellittelyn.
 
Tuo on kyllä todella sääli. Se jättää lapseen jäljet, jos ennen läheinen isovanhempi muuttuu yhtäkkiä etäiseksi. Kokemusta on :( mutta onneksi on myös aivan ihania isovanhempia, jotka muistaa halata "pikku kummityttöä" nyt kun tämä on jo lähes kolmikymppinen :)
 

Yhteistyössä