X
"XXXX"
Vieras
Miten ihmeessä ihmiset onnistuvat vallitsemaan puolisonsa niin päin honkia? Ihan kuin ihmiset olisivat ihan sokeita siitä, onko se puoliso lopun päin sopiva vai ei. Eteen päin syöksytään kuitenkin. Muut ympärillä olijat kuitenkin näkevät heti, että tossa on niin epäsuhta kaksikko, että tuosta ei mitään tule. Ja niinhä siinä sivullisten odotusten mukaisesti yleensä käy.
Totta kai suhteen pitää pohjautua rakkauteen, mutta myös realismiin ja siihen että tunnistaa myös muut suhteen onnistumiseen vaikuttavat tekijät. Esimerkkejä:
-halutaan syöksyä alttarille vaikkei voida sietää puolison edellisen suhteen lapsia eikä ole aikomustakaan jakaa arkea heidän kanssaan. Kuinkahan pitkäkestoinen veto tällainen on.
- valitaan puoliso, jolla on tosi perinteiset sukupuolikäsitykset ja itse ollaan tasa-arvon kannattajia. Sitten ihmetellään kun puoliso on aina omissa menoissa ja perheen pyöritys ja kodin ylläpitö jää vain toisen puoliskan harteille. Tuonkin tilanteen olisi voinut tiedostaa kunhan olisi tunnistanut puolisonsa piirteet riittävän ajoissa ennen kuin kiirehditään perhettä perustamaan.
- Jos suhteen alussa ei ole riittävää avoimuutta ja hyvää keskustelukykyä, niin ei se siitä liiton myötä varmaan hirveästi parane. Ehkä alkuun on jännittävää kun toinen on oman polun kulkija ja hällä on ihan omanlainen ajatusmaailmansa, mutta sepäs ei enä olekaan niin jännä kun siihen ei koskaan pääse sisään eikä parisuhteen sisältö koskaan syvenekään minnekään. Yht´äkkiä huomataan, että työkaverin jutut töissä uppookin paljon paremmin ja että uusi rakkaus roimahtaa sellaisen kanssa, jonka kanssa kokee olevansa niin samoilla aaltopituuksilla.
- Toinen on loputon kotihiiri ja toinen maailmanmatkaaja. Alussa ajatellaan,e ttä rakkaus voittaa ja yhteen on hyvä soljua, mutta vuosien varrella epäsuhta alkaa kalvamaan, toinen ahdistuu pikku kylän hoodeilla ja toinen ei oo valmis lähtemään mihinkään, edes asumaan toiselle paikkakunnalle. Tämäkin oltaisi voitu tiedostaa suhteen alussa..
Esimerkkejä on lukuisia. Ja tässä syyt lukuisiin avioeroihin. Luullaan, että parisuhteen kantavuuteen riittää pelkkä kuuma lemmen huuma suhteen alussa. Polvet on velliä ja se riitttää. Totuus on kuitenkin, että pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä, sillä parisuhteessa pitää saada myöhemmin myös arki ja rutiinit rullaamaan. Ja tärkeää on nimen omaan se syvä keskusteluyhteys, joka luo sen hyvän pohjan onnistumiselle. Ilman hyvää ja syvällistä keskusteluyhteyttä hommasta tulee tuskin mitään. Jos tajuaa, ettei pääse ehdokaskumppanin aivoituksissa kovinkaan pitkälle, niin kannattaisi tunnistaa realismi siitä huolimatta, että tunteet voivat muutoin käydä korkeilla kierroksilla.
Totta kai suhteen pitää pohjautua rakkauteen, mutta myös realismiin ja siihen että tunnistaa myös muut suhteen onnistumiseen vaikuttavat tekijät. Esimerkkejä:
-halutaan syöksyä alttarille vaikkei voida sietää puolison edellisen suhteen lapsia eikä ole aikomustakaan jakaa arkea heidän kanssaan. Kuinkahan pitkäkestoinen veto tällainen on.
- valitaan puoliso, jolla on tosi perinteiset sukupuolikäsitykset ja itse ollaan tasa-arvon kannattajia. Sitten ihmetellään kun puoliso on aina omissa menoissa ja perheen pyöritys ja kodin ylläpitö jää vain toisen puoliskan harteille. Tuonkin tilanteen olisi voinut tiedostaa kunhan olisi tunnistanut puolisonsa piirteet riittävän ajoissa ennen kuin kiirehditään perhettä perustamaan.
- Jos suhteen alussa ei ole riittävää avoimuutta ja hyvää keskustelukykyä, niin ei se siitä liiton myötä varmaan hirveästi parane. Ehkä alkuun on jännittävää kun toinen on oman polun kulkija ja hällä on ihan omanlainen ajatusmaailmansa, mutta sepäs ei enä olekaan niin jännä kun siihen ei koskaan pääse sisään eikä parisuhteen sisältö koskaan syvenekään minnekään. Yht´äkkiä huomataan, että työkaverin jutut töissä uppookin paljon paremmin ja että uusi rakkaus roimahtaa sellaisen kanssa, jonka kanssa kokee olevansa niin samoilla aaltopituuksilla.
- Toinen on loputon kotihiiri ja toinen maailmanmatkaaja. Alussa ajatellaan,e ttä rakkaus voittaa ja yhteen on hyvä soljua, mutta vuosien varrella epäsuhta alkaa kalvamaan, toinen ahdistuu pikku kylän hoodeilla ja toinen ei oo valmis lähtemään mihinkään, edes asumaan toiselle paikkakunnalle. Tämäkin oltaisi voitu tiedostaa suhteen alussa..
Esimerkkejä on lukuisia. Ja tässä syyt lukuisiin avioeroihin. Luullaan, että parisuhteen kantavuuteen riittää pelkkä kuuma lemmen huuma suhteen alussa. Polvet on velliä ja se riitttää. Totuus on kuitenkin, että pelkästään sillä ei pitkälle pötkitä, sillä parisuhteessa pitää saada myöhemmin myös arki ja rutiinit rullaamaan. Ja tärkeää on nimen omaan se syvä keskusteluyhteys, joka luo sen hyvän pohjan onnistumiselle. Ilman hyvää ja syvällistä keskusteluyhteyttä hommasta tulee tuskin mitään. Jos tajuaa, ettei pääse ehdokaskumppanin aivoituksissa kovinkaan pitkälle, niin kannattaisi tunnistaa realismi siitä huolimatta, että tunteet voivat muutoin käydä korkeilla kierroksilla.
