Miksi varattu ihastuu toisiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihastelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihastelija

Vieras
Minulla on ihana mies, jota rakastan. Yhdessä on oltu kuusi vuotta ja häitä suunnitellaan. Eihän kaikki aina mene ihan putkeen, mutta asioista pystytään kyllä puhumaan. Seksielämä tosin takkuaa toisinaan. Kun kaikki on kuitenkin näin hyvin, niin miksi ihmeessä ihastun säännöllisesti toisiin miehiin? En halua sitä tai etsi sitä, niin vain käy. Kun huomaan oireet, niin en todellakaan näytä kiinnostustani tai yritä tutustua paremmin. Ehkä pikemminkin tietoisesti välttelen. Nämä ihastukset noudattavat yleensä yläasteelta tuttua "kaukoihastusten" kaavaa.

Tämä on toiminut hyvin, aina on ihastukset hälvenneet ja oma rakas jäänyt jäljelle. Eli ei tässä sinänsä ole mitään ongelmaa, kun tiedostan oman omituisuuteni ja osaan toimia sen mukaan. Ihmetyttää vain tämä tunteiden vuoristorata, mistä se oikein johtuu ja onko tässä kuitenkin jotain psykologista juttua taustalla.

Onko teillä kokemuksia tällaisesta?
 
Itse olen ihminen joka kyllästyn helposti. Aikasimmissa suhteissani olen kyllästnyt nopeaasti, ihastumisen(rakstumisen) tunne on hälvennyt nopeasti ja on tullut petettyäkin. Minulle pitkä, ehkä loppuiän kestävä suhde on ollut todellinen kauhistus, ajatelin etten todellakaan kestä KETÄÄn kovin kauaa. Olen lähempänä 30 kuin 20.

No muutama vuosi sitten tapasin mieheni. Olimme TODELLA rakastuneita ja rakkaus sattuukin. Ihmeekseni olen huomannut, että vaikka en enää asetakaan miestäni "alustalle" ja olen todellakin oppinut huomaamaan hänen virheensä, olen edelleenkin intohimoisesti häneen rakastunut. En näe muita miehiä mielenkiintoisina.

On aikoja jolloin en pidä miehestäni mutta voin sanoa edelleen rakastavani. Tällaisinäkään aikoina en ole muita katsellut. Eli minun kohdallani kysymys on siitä että oikeasti rakastan. Ethän olen tyytymässä nyt siihen mitä saat, turvallisuuden tunteeseen?

Olen myös sitä mieltä että älkää menkö naimisiin ennen kuin "seksiongelmat" on selvitetty.Hyvä seksi kuuluu kahden toisiaan rakastavan suhteeseen ( säänöllisesti), ei kannata sitoa itseensä ihmiseen kenen kanssa on ongelmia tällä alueella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Olisiko näin?:
Itse olen ihminen joka kyllästyn helposti. Aikasimmissa suhteissani olen kyllästnyt nopeaasti, ihastumisen(rakstumisen) tunne on hälvennyt nopeasti ja on tullut petettyäkin. Minulle pitkä, ehkä loppuiän kestävä suhde on ollut todellinen kauhistus, ajatelin etten todellakaan kestä KETÄÄn kovin kauaa. Olen lähempänä 30 kuin 20.

No muutama vuosi sitten tapasin mieheni. Olimme TODELLA rakastuneita ja rakkaus sattuukin. Ihmeekseni olen huomannut, että vaikka en enää asetakaan miestäni "alustalle" ja olen todellakin oppinut huomaamaan hänen virheensä, olen edelleenkin intohimoisesti häneen rakastunut. En näe muita miehiä mielenkiintoisina.

On aikoja jolloin en pidä miehestäni mutta voin sanoa edelleen rakastavani. Tällaisinäkään aikoina en ole muita katsellut. Eli minun kohdallani kysymys on siitä että oikeasti rakastan. Ethän olen tyytymässä nyt siihen mitä saat, turvallisuuden tunteeseen?

Olen myös sitä mieltä että älkää menkö naimisiin ennen kuin "seksiongelmat" on selvitetty.Hyvä seksi kuuluu kahden toisiaan rakastavan suhteeseen ( säänöllisesti), ei kannata sitoa itseensä ihmiseen kenen kanssa on ongelmia tällä alueella.

KYLLÄ FIKSUA PUHETTA!
Jotain minunkin mielestäni ei ole kohdallaan kun tarve ja ihastus herää toisiin..en voisi kuvitella its moista ollenkaan vaikkei täydellistä suhdetta kenelläkään ole. Kyllä oikea Rakkaus kantaa kaiken yli ja ohi. Väärä rakkaus oirehtii.
Seksi on myös ihanaa..pitkässä suhteessa ollut ja seksi toiminut alusta saakka..eikä maistu puulle yhäkään päinvastoin,.paratiisia suorastaan sen kanssa. Rakkaus senkin tehnyt.
 
Itse olen erittäin onnellisessa parisuhteessa ja rakastunut mieheeni. Seksikin sujuu loistavasti. Silti silloin tällöin ihastuilen muihiin. Nuo ihastukset ovat yleensä juuri myös kaukorakkaus tyyppisiä eikä ole konkreettista mielenkiintoa toimia niiden suuntaan. Daydreaming only.

Mielestäni ei taas ole ollenkaan normaalia, että on jatkuvasti vain ja ainoastaan ihastunut siihen omaan kumppaniinsa 60 vuotta. Ihminen on loppujen lopuksi sosiaalinen eläin ja siinä samalla peilaa kemioitansa muihin ihmisiin. Toisinaan ne kemiat kolahtavat vähän enemmän kuin muulloin.

Itse pidän noita ihastumisia oivana testinä ja muistutuksena siitä, mitä TODELLA tahdon elämältä ja kumppaniltani. Eli niiden kautta joudun punnitsemaan ja pohtimaan todellisella syvätasolla sitä, että valitsenko nykyisen ihanan kumppanini for the rest of my life vai vaihdanko hetken huumasta seuraavaan - ja mitkä kumpaisenkin valinnan seuraukset ovat. Tokihan nämä asiat tiedostaa muutenkin, mutta harvoin niitä muuten joutuu ihan oikeasti POHTIMAAN. Ja tuon pohtimisen kautta kuitenkin oppii aika hyvin myös tuntemaan itseään.

Toki maailmassa on mustavalkoisia ihmisiä, joille myös kumppaninvalinta on joko-tai tyyppinen ratkaisu. Tähän ryhmään kuuluin itsekin nuorempana. Mutta aikuistuessa (onneksi) havaitsin, että elämässä on muitakin sävyjä ja vivahteita. Ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia. Se on ihan hyväkin asia.

Omalla kohdallani voisin todeta, että vaikka kuinka ihastuisin muihin miehiin silloin tällöin, niin siitä huolimatta en omaani vaihtaisi heihin. Mielestäni rakkautta on myös se, että olen valinnut oman mieheni kymmeniä kertoja ja todennut hänen olevan minulle "se oikea" vähintään yhtä monta kertaa. Vapaaehtoisesti tässä suhteessa elän, onnellisena ja rakastuneena...
 
Meitä on todella moneen junaan ja monenlaisilla eettisillä ja moraalisilla ohjenuorilla varustettuina. Minä itse koen loukkaavana ajatuksen siitä että mieheni jatkuvasti ihastuu toisiin naisiin mutta kuitenkin sitten "loppupeileissä" valitsee minut.
Totta, olen varmasti useassakin asiassa mustavalkoinen mutta ei voi mitään. Olen niin paljon kuitenkin maailman ja ihmisten menoa ehtinyt ihmettelemään että minulle asia on näin: jos haluan jatkuvasti ihastua eri ihmisiin ja saada sitä kautta jännitystä elämään, pysyttelen sinkkuna. Jos haluan jonkun vakituisen,läheisin ja rakkaan ihmisen, silloin sitoudun suhteeseen. Olen "nuorempana" pettänyt poikaystäviäni näiden kyllästymisien takia ja vähitellen opin tajuamaan että satutin eniten itseäni. En siis sitouta itseäni ihmisen kanssa jonka seura ei ole tarpeeksi pitämään "mielikuvitusta kurissa".

Ja jos huomaan että miehellä on tämän tyyppisiä taipumuksia, annan hänen mieluusti lähteä, takaisin ei tosin tarvi tulla. Olen todella varmaan mustavalkoinen tässä asiassa mutta omapahan on päänsärkyni. Olen kuitenkin ihan yksikseenkin viihtyvää tyyppiä, minun ei tarvi roikkua kenenkään puoliseurassa vaan sen takia etten halua olla yksin.

Ehkä juuri tämän takia minun on helppo olla ehdoton tässä asiassa.
 
MInäkin viihdyn yksin oikein hyvin eikä tarvitse roikkua kenessäkään läheisriippuvaisena ;) Minä puolestani en koe loukkaavaksi, jos mieheni vähän ihastuu toisiin naisiin silloin tällöin. Minusta se on ihan luonnollista ja aika realististakin. Pääasia, ettei toimi näiden ihastusten suhteen eikä hiero niitä naamaani - kuten en tee minäkään. Ihastuminen ei myöskään tuo mitään erityistä jännitystä elämään - ainakaan minulle. Se on vain harmiton henkilökohtainen hupi, jota ilmankin pärjäisi.

Mielestäni on aika lapsellista yrittää nousta yläpuolelle ja ikään kuin mitata rakkauden määrää tällaisessa asiassa. Kyse ei ole rakkauden määrästä tai sitoutumisen määrästä. Kyse on erilaisista ihmisistä ja erilaisista elämänkatsomuksista. Onneksi olen minäkin löytänyt rinnalleni ihmisen, joka ajattelee samalla tavalla. Mustasukkaisen yksioikoisen pösilön kanssa en itse jaksaisi hetkeäkään.
 
Hei höpötihöpöti, toivottavasti et kutsutnut minua mustasukkaiseksi yksioikoiseksi pösilöksi?
Muuten minä voisin kutsua sinua kevytkenkäiseksi ja löyhämoraaliseksi tytsyksi?
Niin kuin sanoin, meitä on moneen junaan ja on hienoa että olet löytänyt itsellesi yhtälaisella "moraalilla" varustetun miehen....
 
En tarkoittanut tosiaankaan sinua. Pahoittelen, jos sait sen vaikutelman. Ajattelin nimenomaan omana kumppanina ihan viimeisen päälle ääri-ihmistä. Sellaisiakin nimittäin on.

Mielestäni olen ihan moraalinen ihminen, joten "hipsut" voi jättää kohdallani käyttämättä ;)
 
Ehkäpä et rakasta miestäsi. Se on niin yksinkertaista. Jos rakastaisit, olisi sinulle ajatuskin muista miehistä mahdoton. Sitä on oikeastaan vaikea selittää sellaiselle joka ei ole sitä kokenut. Teillä voi olla ihan hyvä ja normaali suhde, eikä rakkauden puute tee siitä huonoa. Ei ole läheisriippuvuutta sekään, että ei ihastu muihin, tai ettei muut miehet kiinnosta. Ihmiselle on ihan luonnollista pitää muistakin ihmisistä kuin siitä ketä rakastaa. Silloin on hyvä itselleen selvittää ettei kyse ole "ihastumisesta" siinä tietyssä mielessä. Sitä voi viehättyä jonkun tavasta puhua, tavasta tuoda itseään esiin, tai sivistyksestä, älykkyydestä, taidoista ym. Mutta sen ei tarvitse olla ihastumista "sillä silmällä". Se voi olla myös tarve saada huomiota, eikä oman miehen huomio riitä. Huomiontarpeen ei tarvitse johtaa konkreettiseen toimintaan jonkun muun kanssa, ja mielenkiinto voikin lopahtaa juuri siihen, ettei asia etenisi hiljaisesta ihastumisesta mihinkään. Ehkä olet vielä sen verran nuori (?) ettet tunnista tunteita joita koet, ja on mahdollista että sittenkin rakastat miestäsi. Yritä selvittää nämä asiat itsesi kanssa ennen kuin astutte alttarille. Jos teillä on hyvä, avoin ja luottamuksellinen suhde, voisit yrittää puhua miehellesikin. Mutta jätä puhumatta jos epäilet sen tuovan säröjä suhteeseen. Sen sijaan, jos asiaa pohdittuasi olet sitä mieltä ettet rakasta miestä kuten vaimon kuuluisi, se sinun täytyy ottaa esille ajoissa. Ei se välttämättä suhdettanne riko, se voi myös lähentää. Mutta ole ennen kaikkea rehellinen itsellesi äläkä jää leijumaan pilvilinnoihin ja ihannekuviin. Pitkänkin suhteen loppu on ennen avioliittoa on kova paikka ja sellaista sattuu. Ei kannata kaksi käsin pitää kiinni aviohaaveesta jollei ole itsensä kanssa täysin varma asiasta. Avioliiton voi kokea myöhemminkin, silloin kun se on varma. Sitä paitsi, ethän nyt tiedä millaisia ajatuksia miehelläsi on. Ehkä hän pähkäilee samojen ongelmien parissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihastelija:
Minulla on ihana mies, jota rakastan. Yhdessä on oltu kuusi vuotta ja häitä suunnitellaan. Eihän kaikki aina mene ihan putkeen, mutta asioista pystytään kyllä puhumaan. Seksielämä tosin takkuaa toisinaan. Kun kaikki on kuitenkin näin hyvin, niin miksi ihmeessä ihastun säännöllisesti toisiin miehiin? En halua sitä tai etsi sitä, niin vain käy. Kun huomaan oireet, niin en todellakaan näytä kiinnostustani tai yritä tutustua paremmin. Ehkä pikemminkin tietoisesti välttelen. Nämä ihastukset noudattavat yleensä yläasteelta tuttua "kaukoihastusten" kaavaa.

Olen mies, mutta havaitsen näitä samoja oireita itsessäni. Menimme ehkä liian hätiköiden naimisiin ja ajattelin suhteen muiden asioiden korvaavan seksielämän puutteet, mutta eihän näin tietenkään käynyt, kun arki eteen tuli. Koska vaimo ei pysty vastaamaan seksuaalisiin tarpeisiini (seksi ei kiinnosta), niin "päiväunieni" kohteita löytyy aina silloin tällöin. Ihastun ja flirttailen, mutta siihen se on toistaiseksi jäänyt. Mikäli menisin joskus pidemmälle ja seksuaalinen kemia pelaisi, niin 10 vuoden avioliiton jälkeen olen todellakin valmis luopumaan huonosta seksistä, mutta muuten loistavasta liitosta, jos saisin tilalle seksuaalisen suhteen ja vaikka sitten muuten vähän vaativamman parisuhteen.

Kysehän on loppujen lopuksi sama kuin auton ostossa. Valitset sellaisen johon sinulla on varaa ja jonka viat suostut hyväksymään. Puolisoksi valitaan saatavilla olevista se jonka viat koet hyväksyväsi. Joskus huomaa tehneensä sitten virhearvion ja katselee muita vaihtoehtoja, joko todeten aiemman valinnan oikeaksi tai vääräksi.
 
Ihminen ei ole kone, jonka tunteita ja käytöstä voi säätää tiettyyn formaattiin. Ihmisessä on monenlaisia tunteita, joiden hyväksyminen olisi tärkeämpää kuin koettaa torjua tai kieltää niitä. Tunteet ovat osa ihmistä ja hänen persoonaansa, joten jos kokee ihastuvansa niin onko se oikeasti ongelma vai vain luonteenpiirre jonka voi hienotunteisesti pitää omana yksityisenä ilon aiheenaan kuin antaa sen jäytää mieltä kielteisenä ominaisuutena?

Yhtä lailla jokin harrastus voi olla voimakas vaikutin ihmisessä ja "varastaa" tunnetta tärkeästä ihmissuhteesta. Ja kuitenkin harrastus voi olla osa ihmistä, jonka vuoksi hän on se mikä on. Tai ensimmäinen lapsi, joka mullistaa parisuhteen tunnemaailmaa?

Se, että kokee ihastuvansa kaiken aikaa ja jatkuvasti voi olla oire ihan siitäkin ettei tee mitään muuta kuin elää pelkälle parisuhteelle. Jos kaikki toiminta omassa elämässä suuntautuu vain toisen ihmisen rakastamiseen ja toiveisiin hyvästä parisuhteesta voi olla aivan varma, että pettymyksiäkin seuraa yhtä lailla ja itsensä tarkkailu on ylikorostunutta. Sitä ikään kuin vahtii toista ja itseään meneekö kaikki kuten pitäisi mennä, jolloin säikähtää pientäkin poikkeamaa minkä ei uskoisi kuuluvan inhimilliseen elämään.

Kaukoihastumiset ovat yhden sortin päiväunia, henkilökohtaisia saippuaoopperoita joihin voi ottaa jopa humoristisenkin kannan. Ihastumisen kohteet vaihtuvat elämän aikana hyvinkin paljon eli mikä tänään on joku vastakkaisen sukupuolen ihanuus voi olla ensi vuonna vauvakuumeesta johtuva hullantuminen tuttavapiirin vauvoihin sekä kaikkeen siihen liittyvään pikkutavaraan.

Ja toisekseen elämässä saa pitää asioista mieluummin kuin ajatella negatiivisesti!Hyvät tunteet antavat paljon voimaa :)
 
En usko, että parisuhteissa elävät ihastuvat kaiken aikaa muihin. Pikemminkin silloin tällöin. Ei siis välttämättä edes vuosittain saati useammin. Näin mitä itse olen kokenut ja mitä lähipiiristänikin olen ymmärtänyt :)
 
kuuluu se naisellekin tämä munasolujen mahdollinen levittäminen, josko nappais vieraalta, siinä missä mies yrittää ja ihastelee muita. tästähän ei puhuta eikä sitä yleisesti tunnusteta, koska siitä voi koko miehinen historia alkaa vapisemaan.siis ihan normaalia, ei ole tekemistä rakkauden kanssa siinä suhteessa. kun kerran tiedostat sen, niin nauti tuntemuksista ja anna sen olla vain hyvää oloa.saa sitä ihmisiä ihastella .
jokaisella jolla on kokemusta tästä voi ymmärtää, ei muut. en minäkään tajua sitä, miten joku voi olla niin yksavioinen ettei sytytä jos näkee jotain mielenkiintoista.
onko se edes naisellekaan tämä yksavioisuus ihan jees.ei mun mielestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihastelija:
Minulla on ihana mies, jota rakastan. Yhdessä on oltu kuusi vuotta ja häitä suunnitellaan. Eihän kaikki aina mene ihan putkeen, mutta asioista pystytään kyllä puhumaan. Seksielämä tosin takkuaa toisinaan. Kun kaikki on kuitenkin näin hyvin, niin miksi ihmeessä ihastun säännöllisesti toisiin miehiin? En halua sitä tai etsi sitä, niin vain käy. Kun huomaan oireet, niin en todellakaan näytä kiinnostustani tai yritä tutustua paremmin. Ehkä pikemminkin tietoisesti välttelen. Nämä ihastukset noudattavat yleensä yläasteelta tuttua "kaukoihastusten" kaavaa.

Tämä on toiminut hyvin, aina on ihastukset hälvenneet ja oma rakas jäänyt jäljelle. Eli ei tässä sinänsä ole mitään ongelmaa, kun tiedostan oman omituisuuteni ja osaan toimia sen mukaan. Ihmetyttää vain tämä tunteiden vuoristorata, mistä se oikein johtuu ja onko tässä kuitenkin jotain psykologista juttua taustalla.

Onko teillä kokemuksia tällaisesta?

voi tyttö hyvä. minä ihastun jatkuvasti uusiin ja uusiin ihaniin vieraisiin naisiin. minkä sitä luonnolleen voi?



 
Melkein jo aloitin uuden keskustelun vastaavasta aiheesta. Olen päälle kolmekymppinen nainen ja kaikki seurustelusuhteeni tähän mennessä ovat olleet lyhykäisiä, muutaman kuukauden mittaisia, ja pari melkein vuoden verran kestoltaan. Nykyisen miehen kanssa olen ollut vajaa kaksi vuotta ja heti alussa jo tuntui siltä että tässä on se mitä olen hakenut, samassa paketissa kaikki. "Kyllästyminen" tuli tässä suhteessa vasta noin puolisen vuotta sitten kuvioihin. Musta on kivaa flirttailla muiden miesten kanssa ja tähän mulla on lupakin, samoin kuin miehellä on lupa flirttailla naisten kanssa. Nyt on tullut pari tilannetta eteen että olisi ollut mahdollisuus mennä pidemmällekin kuin vain katsella sillä silmällä (mitä en tietenkään ole tehnyt, koska rakastan miestäni) mutta itseäni vaivaa ajatus siitä että oikeasti olisin _halunnut_ mennä pidemmälle.

Mulla ei ole kokemusta tällaisesta suhteesta ennestään. Pari kertaa aikaisemmin olen pidemmissä suhteissa pettänyt ja lopettanut sitten suhteen. Mutta tässä suhteessa en halua loukata, en ottaa riskejä, silti, jos mulla olisi mahdollisuus, tai vaikkapa lupa mennä vieraisiin, niin menisin. Ydinkysymys on se, että miten pidemmässä suhteessa jaksaa olla uskollinen? Mä en yhtään ihmettele että pettäjiä löytyy niin paljon, tuolla kun kulkee hyvännäköisiä ja miellyttäviä miehiä (ja mimmejä) aivan kuin kulkisi karkkikaupassa ja kotona vain sitä yhtä sorttia... Mahtaakohan kukaan ymmärtää mitä tarkoitan? Sori sekava sepustus. Lohduttaa kuitenkin tieto että muutkin täällä ihastuilee toisiin, kaipa se on ihan normaalia. Mä olen oikeastaan aika ahdistunut sen takia että en halua että tämä suhde kaatuu näihin mun sisäisiin ristiriitoihin.
 
Riippuu varmaan myös siitä, kuinka nuori on/kuinka paljon on ollut kumppaneita ennen tätä miestä. Mielestäni on aivan naurettavaa väittää, ettei OIKEASTI rakasta toista, jos joskus sattuu ihastumaan johonkin. Elämässä ja parisuhteissa on erilaisia vaiheita ja joskus saattaa käydä niin, että hormonit hyrrää ylikierroksilla ja sitten vaan joku sattuu astumaan kuvaan. Jos asialle ei tee mitään, mielestäni se on täysin harmitonta ja normaalia. Itseään ja toista kannattaa kuunnella ja ajatella asioita myös hieman pidemmälle.
Itsellä 10v suhde miehen kanssa, jota rakastan sydämestäni ja jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Keväisin mulla jalka vipattaa, mutta ihastumisia on 10v aikana ollut vain yksi. Tämäkin oli silloin kun meillä oli miehen kanssa jonkinlainen suvantovaihe meneillään. Epämääräisiä vilahtavia tunteita on ollut silloin tällöin, en juurikaan huolestu niistä. Olen miehelleni uskollinen ekä koe sitä mitenkään vaikeana. Tietysti jos suhde ei toimisi ja seksi olisi epätyydyttävää, voisi asiat olla tosinkin. Kuitenkin kannattaa muistaa se, että kaikki vaatii työtä. Mitään ei saa vain tarjottimella ja sokeasti ei kannata luottaa siihen, että suhde on hyvä jos sitä ei hoida. Myöskään turhan sinisilmäisesti tai mustavalkoisesti ei kannata suhteessakaan asioita katsella. Joustoa ja kompromisseja, rakkautta ja kumppanuutta, intohimoa ja ymmärrystä, kyllä se siitä.

Onnea häihin alkuperäiselle. :)
 
Niin, ja ehdoton ei kannata olla missään suhteessa. Se kalikka kalahtaa omaan nilkkaan. Periaatteita ja voimakkaita tunteita saa tietenkin olla, mutta kannattaa aina ajatella ne perustelut selviksi, myös itselle. Miksi joku asia on niin ehdoton? Mitä se mahdollisesti heijastaa omasta itsestä?
Hyvää vappua kaikille!
 
Tavattiin nuorena. Ihastuin mieheni turvalliseen olemukseen. Elämä hänen kanssaan vain on aika vakavaa ja naurua on harvoin. Olen nyt aikuisena oppinut tuntemaan itseni ja oppinut ymmärtämään miten erilainen arvomaailma meillä on. Mieheni vakavuus vie energiaani ja kaipaan rennompaa elämää. Ihastun helposti. Aina samanlaisen kaavan mukaan. Ihastuksen kohteet ovat yleensä miespuolisia ystäviä. He tuovat keveyttä ja naurua elämään. Olen oppinut ymmärtämään syyn. Kukaan ei ole täydellinen mutta olemme kasvaneet mieheni kanssa erilleen. Elämme oikeastaan molemmat omaa elämäämme. Tällä en tarkoita mitään konkreettista vaan henkistä puolta. Emme ole samalla aaltopituudella.
 
Viitaten kommenttiin : " Saako sua panna perseeseen? Vai onko se tarpeeksi henkistä ja konkreettista? "

Oikein hyvä esimerkki siitä miten pinnallisia ja keskenkasvuisia ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Meitä on moneen junaan. Sinulla ei taida olla tunne-elämästä pienintäkään havaintoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja 60 luvun leijona:
Viitaten kommenttiin : " Saako sua panna perseeseen? Vai onko se tarpeeksi henkistä ja konkreettista? "

Oikein hyvä esimerkki siitä miten pinnallisia ja keskenkasvuisia ihmisiä tästäkin maasta löytyy. Meitä on moneen junaan. Sinulla ei taida olla tunne-elämästä pienintäkään havaintoa.

Todella typerää tollanen Siksi laitoin kommenttini,pane itseäsi perseeseen.Tarkoitan tuota toista,en sinua.Toivottavasti ei tule väärinkäsitystä.
 

Yhteistyössä