P
Pusse
Vieras
Meidän seinänaapuri (asutaan rivarissa, päätyasunnossa) on aina ollut vittumainen, mutta tänään meinas mennä järki...
Ostettiin ja rakennettiin itse aita tänään tohon meidän takapihalle. Oltiin saatu jopa taloyhtiöltä oikein lupa. Siinä on se valitettava puoli että vain meidän takapihalta pääsee myös pannu- ja pyykinkuivaushuoneeseen, monimutkanen selittää... mutta...
Noh, meidän natsinaapuri (jonka mielestä kaikki pitää hyväksyttää hänen kauttaan, jos hiekan jyvääkään siirtää pihalla, tai sisätiloissa) oli koko päivän jossain. Kun palasi, aita oli pystyssä ja olin öljyämässä sitä.
Aiemmin päivällä olin kysynyt mieheltä veikkausta että monennessako lauseessa tulee jotain sanomista, kun naapuri seuraavan kerran nähdään. Mies sanoi että keskustelu menee naapurin osalta näin: "Terve" "Saanko sanoa pari juttua?" Ja sitten lähtee valitusmoottori käyntiin...
Olin siis siinä kivassa auringonpaisteessa tuulen hivellessä paljaita sääriäni, öljypurkin ja sudin kanssa... Naapuri käveli kohti, sanottiin moikat ja seuraava kommentti oli: "Eiiihän tosta mahdu kottikärryt tosta portista!!!" Ihmettelin että häh, eihän muut niitä kottikärryjä tarvi kuin minä, kun mun vastuulla on pihan siivous siltä osalta. Sanoinkin naapurille että taitaa olla mun ongelma.
Muuutta... Hänen täytyy saada kottikärryt sinne että voi niillä kuljettaa kuivaushuoneessa säilyttämänsä puutarhakalusteet omalle pihalleen! "Kyllä tästä olis pitänyt neuvotella vähän etukäteen..." Tuhisi ukko mennessään.
Tässä vaiheessa verenpainelukemat oli mulla varmasti aika kovat. Ja siihen ei auttanut että naapuri tuli kohta käymään viereisessä varastossa ja kuulin kun rämisteli kottikärryillä ulos ja TESTASI mahtuuko ne siitä. Kädet tärisi raivosta siinä vaiheessa niin paljon, että lähdin sisälle ja ovella huusin miehelle että tule nyt herranjumala kaatamaan toi aita, kun ei kottikärryt mahdu portista!
Nyt naapuri pimputtelee ovikelloa että voi tulla valittamaan lisää, ei pysty avaamaan, kun käydään miehen kanssa niin kierroksilla että tässä ei voi enää sitä vähääkään asua, jos ruvetaan naapurin kanssa kilpaa huutamaan... Ihan oikeasti toivon että tulis lottovoitto tänään että päästäis tästä naapurihelvetistä!
Ja tää oli siis yks lukuisista konflikteista tänä naapurin kanssa, eikä me olla ainoita, ketkä ei Hänen naapurikseen kelpaa...
Pakko oli purkaa, sori...
Ois pitänyt tajuta kolme vuotta sitten asuntoa ostaessa, kun tästä kämpästä on niin tiuhaan ihmiset muuttaneet, että joku mättää, ASUNTO kyllä on itsessään mainio.
Ostettiin ja rakennettiin itse aita tänään tohon meidän takapihalle. Oltiin saatu jopa taloyhtiöltä oikein lupa. Siinä on se valitettava puoli että vain meidän takapihalta pääsee myös pannu- ja pyykinkuivaushuoneeseen, monimutkanen selittää... mutta...
Noh, meidän natsinaapuri (jonka mielestä kaikki pitää hyväksyttää hänen kauttaan, jos hiekan jyvääkään siirtää pihalla, tai sisätiloissa) oli koko päivän jossain. Kun palasi, aita oli pystyssä ja olin öljyämässä sitä.
Aiemmin päivällä olin kysynyt mieheltä veikkausta että monennessako lauseessa tulee jotain sanomista, kun naapuri seuraavan kerran nähdään. Mies sanoi että keskustelu menee naapurin osalta näin: "Terve" "Saanko sanoa pari juttua?" Ja sitten lähtee valitusmoottori käyntiin...
Olin siis siinä kivassa auringonpaisteessa tuulen hivellessä paljaita sääriäni, öljypurkin ja sudin kanssa... Naapuri käveli kohti, sanottiin moikat ja seuraava kommentti oli: "Eiiihän tosta mahdu kottikärryt tosta portista!!!" Ihmettelin että häh, eihän muut niitä kottikärryjä tarvi kuin minä, kun mun vastuulla on pihan siivous siltä osalta. Sanoinkin naapurille että taitaa olla mun ongelma.
Muuutta... Hänen täytyy saada kottikärryt sinne että voi niillä kuljettaa kuivaushuoneessa säilyttämänsä puutarhakalusteet omalle pihalleen! "Kyllä tästä olis pitänyt neuvotella vähän etukäteen..." Tuhisi ukko mennessään.
Tässä vaiheessa verenpainelukemat oli mulla varmasti aika kovat. Ja siihen ei auttanut että naapuri tuli kohta käymään viereisessä varastossa ja kuulin kun rämisteli kottikärryillä ulos ja TESTASI mahtuuko ne siitä. Kädet tärisi raivosta siinä vaiheessa niin paljon, että lähdin sisälle ja ovella huusin miehelle että tule nyt herranjumala kaatamaan toi aita, kun ei kottikärryt mahdu portista!
Nyt naapuri pimputtelee ovikelloa että voi tulla valittamaan lisää, ei pysty avaamaan, kun käydään miehen kanssa niin kierroksilla että tässä ei voi enää sitä vähääkään asua, jos ruvetaan naapurin kanssa kilpaa huutamaan... Ihan oikeasti toivon että tulis lottovoitto tänään että päästäis tästä naapurihelvetistä!
Ja tää oli siis yks lukuisista konflikteista tänä naapurin kanssa, eikä me olla ainoita, ketkä ei Hänen naapurikseen kelpaa...
Pakko oli purkaa, sori...
Ois pitänyt tajuta kolme vuotta sitten asuntoa ostaessa, kun tästä kämpästä on niin tiuhaan ihmiset muuttaneet, että joku mättää, ASUNTO kyllä on itsessään mainio.
