Toggle sidebar

Miksi yksinäisyys, sinkkuus, tuntuu niin kipeältä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksinäinen 30 v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

Yksinäinen 30 v

Vieras
Elin parisuhteessa pitkään, koko nuoruuteni. Ero oli oikea ratkaisu aikoinaan, mut en osanut käsittää sitä, miten kipeältä yksin eläminen voi tuntua. Sinkkuna olen ollut nyt reilu pari vuotta, eikä minussa ole mitään sellaista ulkoista piirrettä eikä käsittääkseni luonteessanikaan, mikä karkottaisi potenttiaalisia kumppaneita, mutta silti sitä oikeaa ei vaan tunnu tulevan vastaan. Ottajia kai olisikin, mutta tuntuisi väärältä vain yksinäisyyden karkoittamiseksi seurustella ihmisen kanssa, joka ei tunnu oikealta. Miten tähän yksinäisyyteen tottuu? Miten pystyisin hyväksymään sen, että ehkä jäänkin kokonaan yksin ja perheettömäksi?
 
ikinä ei ole hyvin. itse taas harmittelen edelleen että miehen olen ikinä mennyt ottamaan. lapsissa ei mitään vikaa, niiden kanssa voi touhuta ja harrastaa mutta mies jurputtaa joka asiaa ja kotona vaan pitäs olla hellan ja nyrkin välissä.
 
Kuulostaa siltä, että sä et ole ollenkaan sinut itsesi kanssa.
Voidaaksen olla onnellinen parisuhteessa, jonkun kanssa, on ensin pystyttävä olemaan onnellinen yksin itsensä kanssa... Ei se onni tule siitä toisesta.
 
  • Tykkää
Reactions: famipala
mä en oo koskaan seurustellut, kaverit vaan aina kyselee ett onks sulla joku, siis iha niiku ne pitäs sitä jonain elämän itseisarvona ett pitää olla jonkun kanssa! Ja ne tuntee mut, kai ne tajuaa ett kukaa ei kestäis olla mun kaa.. sorry tää valitus, mut sull sentää on ollu rakkautta ja varmasti tulee olemaan loppuelämäkin ajan, ootapa vaan. jos oot kyenny siihen aiemmin niin jatkossakin go for it älä murehi liikaa ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
ikinä ei ole hyvin. itse taas harmittelen edelleen että miehen olen ikinä mennyt ottamaan. lapsissa ei mitään vikaa, niiden kanssa voi touhuta ja harrastaa mutta mies jurputtaa joka asiaa ja kotona vaan pitäs olla hellan ja nyrkin välissä.
Click to expand...

Että mä vihaan tällläistä asennetta missä isestä tehdään mukamas uhri. Mies jurputtaa, sillä on siihen syy,mikä? johonkinhan se on tyytymätön. usein se tyytymättömyyys ei välttämättä ole edes ne pikkujutut mistä puoliso valittaa,ne saattaa toki ärsyttää oikeasti,mutta silti se alkuperäinen pahanolon syy voi olla pintaa syvemmällä.

onpa kamalaa jos mies haluaa olla sun kanssasi(että sä olet hänen kanssa kotona),jos tulkitsin tuon oikein.

MÄ oon jurputtanut joskus miehelle joka asiasta, alkuperäiset syyt oli a.se että mä olen loppuun palanut(en vain tajunnut sitä itte) b.se että kärsin miehen haluttomuudesta josta ei voitu edes keskustella. minua sattui se ett mies ei halua minua, minua sattui se että mies ei välittänyt musta senvertaa että olisi voinut keskustella asiasta ja ottaa mun tunteeni vastaan.

Eli selvittäkää ongelma.

Oletko sinä seksuaalisesti haluton? Onko teillä kahdenkeskistä aikaa? hellitkö ja huomioitko miestäsi? jos nämä on kunnossa(mitä epäilen koska sun asentees kuulostaa siltä että miehessä on vikaa mutta sä et oo vastuussa tilanteesta mitenkään,muka). niin onko mies väsynyt,uupunut? masentunut? Turhautunut selkeesti on mutta mihin.


alappas olla puolisosi tukena niinku kuuluu ni huomaat että suhteennekin paranee!
 
[QUOTE="Helmi";28240272]Että mä vihaan tällläistä asennetta missä isestä tehdään mukamas uhri. Mies jurputtaa, sillä on siihen syy,mikä? johonkinhan se on tyytymätön. usein se tyytymättömyyys ei välttämättä ole edes ne pikkujutut mistä puoliso valittaa,ne saattaa toki ärsyttää oikeasti,mutta silti se alkuperäinen pahanolon syy voi olla pintaa syvemmällä.

onpa kamalaa jos mies haluaa olla sun kanssasi(että sä olet hänen kanssa kotona),jos tulkitsin tuon oikein.

MÄ oon jurputtanut joskus miehelle joka asiasta, alkuperäiset syyt oli a.se että mä olen loppuun palanut(en vain tajunnut sitä itte) b.se että kärsin miehen haluttomuudesta josta ei voitu edes keskustella. minua sattui se ett mies ei halua minua, minua sattui se että mies ei välittänyt musta senvertaa että olisi voinut keskustella asiasta ja ottaa mun tunteeni vastaan.

Eli selvittäkää ongelma.

Oletko sinä seksuaalisesti haluton? Onko teillä kahdenkeskistä aikaa? hellitkö ja huomioitko miestäsi? jos nämä on kunnossa(mitä epäilen koska sun asentees kuulostaa siltä että miehessä on vikaa mutta sä et oo vastuussa tilanteesta mitenkään,muka). niin onko mies väsynyt,uupunut? masentunut? Turhautunut selkeesti on mutta mihin.


alappas olla puolisosi tukena niinku kuuluu ni huomaat että suhteennekin paranee![/QUOTE]


Just. no, mies oli kaks viikkoa sitten ryyppäämässä ja taas viime yönä. tuli aamulla kuudelta kotiin. ei haittaa mua, saa mennä menojaan jos tykkää. itse kun haluaisin harrastaa ihan tavallasia juttuja illasta töiden jälkeen niin valitusta tulee kun ei jaksais hoitaa lapsiaan jotka ollaan yhdessä tehty! ja jos olen kotona, niin hän on varmasti omissa jutuissaan! eli mussako se vika nyt on sitten?!?!?
 
ja vielä helmi, kuinka mun kuuluu nyt olla mieheni tukena??!?!? kun hän on töissä niin pidellä kädestä kiinni ja sitten kun töiden jälkeen menee viitenä kertana viikossa harrastaan, niin menenkö sinne harrastuksiin piteleen häntä kädestä kiinni???? tämä on just niin mustavalkosta kun miltä se kuulostaa, hän haluaa harrastaa ja jos minä harrastaisin niin se veis hältä omaa aikaa pois.
 
[QUOTE="Helmi";28240272]Että mä vihaan tällläistä asennetta missä isestä tehdään mukamas uhri. Mies jurputtaa, sillä on siihen syy,mikä? johonkinhan se on tyytymätön. usein se tyytymättömyyys ei välttämättä ole edes ne pikkujutut mistä puoliso valittaa,ne saattaa toki ärsyttää oikeasti,mutta silti se alkuperäinen pahanolon syy voi olla pintaa syvemmällä.

onpa kamalaa jos mies haluaa olla sun kanssasi(että sä olet hänen kanssa kotona),jos tulkitsin tuon oikein.

MÄ oon jurputtanut joskus miehelle joka asiasta, alkuperäiset syyt oli a.se että mä olen loppuun palanut(en vain tajunnut sitä itte) b.se että kärsin miehen haluttomuudesta josta ei voitu edes keskustella. minua sattui se ett mies ei halua minua, minua sattui se että mies ei välittänyt musta senvertaa että olisi voinut keskustella asiasta ja ottaa mun tunteeni vastaan.

Eli selvittäkää ongelma.

Oletko sinä seksuaalisesti haluton? Onko teillä kahdenkeskistä aikaa? hellitkö ja huomioitko miestäsi? jos nämä on kunnossa(mitä epäilen koska sun asentees kuulostaa siltä että miehessä on vikaa mutta sä et oo vastuussa tilanteesta mitenkään,muka). niin onko mies väsynyt,uupunut? masentunut? Turhautunut selkeesti on mutta mihin.


alappas olla puolisosi tukena niinku kuuluu ni huomaat että suhteennekin paranee![/QUOTE]

JA EI! et tulkinnut asiaa oikein!! tuo kohta:"onpa kamalaa jos mies haluaa olla sun kanssasi(että sä olet hänen kanssa kotona),jos tulkitsin tuon oikein." niin hän ei ole silloin kotona kun minä olen! eli tässä nyt ei ole tuosta kyse. nimenomaan jos olen kotona, hän ei koska on omissa jutuissaan.
 
sä et nyt vastannut että mikä se syy on, onko teillä seksielämä yms kunnossa? ilmeisesti ei.

eikä tuossa sun viestissä ollut mitään mainintaa näistä mihen menoista,joita on ilmeisen liikaa!

onnistuuko keskustelu? jos ei kaksin niin kirkolta löytyy ammattitaitoisia terapeutteja
 
[QUOTE="vieras";28240592]Olet läheisriippuvainen, etsi itsellesi apua.[/QUOTE]

Ymmärrän myös tämän tavan nähdä asia. Totuus on kuitenkin se, että ihmisillä on tarpeita: sivimpänä tarpeena tarve rakastaa ja saada vastarakkautta, seksuaaliset ja läheisyyden tarpeet, tarve kuulua johonkin ja lisäksi meillä on tarve olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

En usko, että kipeät yksinäisyyden tuntemukseni johtuisivat läheisriippuvuudesta. Mikäli riesanani olisi kyseinen vaiva, en usko että olisin päättänyt suhdettani ex-mieheni kanssa. Eikö totta?
 
[QUOTE="Helmi";28240628]sä et nyt vastannut että mikä se syy on, onko teillä seksielämä yms kunnossa? ilmeisesti ei.

eikä tuossa sun viestissä ollut mitään mainintaa näistä mihen menoista,joita on ilmeisen liikaa!

onnistuuko keskustelu? jos ei kaksin niin kirkolta löytyy ammattitaitoisia terapeutteja[/QUOTE]

no eipä ollut mainintaa, kun ei mulla ole sen enempää tarvetta ruveta asiasta täällä valittamaan. kunhan heitin oman mielipiteeni.
Mistä mä voisin tietää missä se syy on? pidän kodin siistinä, hoidan pääosin lapset, teen ruuat niin että mies pääsee valmiiseen pöytään. en valita hälle vaan hoidan hommani ja odotan että saisin joskus jotain vastapalvelusta, mutta siitäkään en tee miehelle numeroa. asiasta ollaan puhuttu ihan ok useita kertoja mutta pari vkoa menee toisin ja taas palataan vanhaan uomaan. kasvatan lapset ja elän sen mukaan miten parasta on ja yritän siirtää omat juttuni siihen kunnes lapset on isoja.
 
[QUOTE="argh";28240669]no eipä ollut mainintaa, kun ei mulla ole sen enempää tarvetta ruveta asiasta täällä valittamaan. kunhan heitin oman mielipiteeni.
Mistä mä voisin tietää missä se syy on? pidän kodin siistinä, hoidan pääosin lapset, teen ruuat niin että mies pääsee valmiiseen pöytään. en valita hälle vaan hoidan hommani ja odotan että saisin joskus jotain vastapalvelusta, mutta siitäkään en tee miehelle numeroa. asiasta ollaan puhuttu ihan ok useita kertoja mutta pari vkoa menee toisin ja taas palataan vanhaan uomaan. kasvatan lapset ja elän sen mukaan miten parasta on ja yritän siirtää omat juttuni siihen kunnes lapset on isoja.[/QUOTE]

seksiä, yhdyntää, suuseksiä tms on noin kaks kolme krt vkossa. Tämä tosin sen takia, että se on miehelle tärkeää, itse voisin olla ilmankin. Kuitenkin teen aloitteita ja suostun kun sitä ehdotetaan. En kuitenkaan sitä vastentahtoisesti tee.
Hän on vaan yksinkertaisesti sellasen kasvatuksen saanut, että naisen paikka on kotona ja miehen ei.
 
[QUOTE="eee";28239987]Kuulostaa siltä, että sä et ole ollenkaan sinut itsesi kanssa.
Voidaaksen olla onnellinen parisuhteessa, jonkun kanssa, on ensin pystyttävä olemaan onnellinen yksin itsensä kanssa... Ei se onni tule siitä toisesta.[/QUOTE]

Kyllä yksinolo on tärkeää, itsearvostus. Mutta kuitenkin toisesta voi saada lisävoimaa huomattavasti, asiat eivät sulje toisiaan pois. Yksin (liiankin) hyvin pärjäävä voi silti rakastaa läsnäoloa, hellittelyjä, jne. Kuten minä :)

Itse esim. ihastuneena jaksan tehdä valtavasti asioita enkä tarvitse unta kovin paljoa. Yksilöllistä tämäkin toki ja riippuu siitäkin miten vahvasti kokee tunteita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksinäinen 30 v;28240632:
Ymmärrän myös tämän tavan nähdä asia. Totuus on kuitenkin se, että ihmisillä on tarpeita: sivimpänä tarpeena tarve rakastaa ja saada vastarakkautta, seksuaaliset ja läheisyyden tarpeet, tarve kuulua johonkin ja lisäksi meillä on tarve olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

En usko, että kipeät yksinäisyyden tuntemukseni johtuisivat läheisriippuvuudesta. Mikäli riesanani olisi kyseinen vaiva, en usko että olisin päättänyt suhdettani ex-mieheni kanssa. Eikö totta?
Click to expand...

Onneksi se parisuhde ei ole ainoa mahdollisuus tyydyttää näitä tarpeita.
Ystävät ovat tietenkin sinkulle tärkeitä, niiltä saa rakkautta ja voi antaa rakkautta.

Yritä lähentyä perheesi ja sukusi kanssa, sieltä saat tyydytystä tarpeellesi kuulua jonnekin, sieltähän sinä lähtöisin olet.

Harrastukset taas tyydyttää lukuisia muita tarpeita, mm. tuon tarpeen olla vuorovaikutuksessa .

Ja tuon seksin kanssa oot kyllä omilla (monella tapaa. :D) mulla ei oo siihen vinkkiä.
 
Ei ole edes paha! Koitapas olla avioliitos yksin, kun toinen vaan katsoo läppäriltä telkkaa ja surffaa eikä enää osoita mielenkiintoa. Sinkkuna on vapaa lähtemään, etsimään seuraa, näkeen kavereita. . .
 
Hei Yksinäinen 30 v! Jos vielä satut käymään tällä sivulla, niin kiinnostaisiko vaihtaa ajatuksia esim. sähköpostilla? Itse olen juuri samanlaisessa tilanteessa.
 
Ensin sun täytyy oppia olemaan yksin, ennen kuin olet kypsä ja valmis parisuhteeseen. Jos olet noin riippuvainen muista etkä pysty olemaan yksin, hanki apua itsellesi. Kyllä aikuisuuteen kuuluu myös yksinolo.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa