MIksi ylipainoisia mammakavereita ärsyttää, kun olen laihtunut ja en syö herkkuja ollenkaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tirpe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä en kans tajua tätä kateuspointtia ollenkaan. Ihmiset voi ihmetellä toistensa erilaisuutta olematta kateellisia. Tai sanoa, että voivoi eikö se saa ikinä herkkuja sen enempää sääliä kuin kateutta tuntematta. Mä en kadehdi ketään, enkä taatusti ole ainoa tässä maassa. Päinvastoin epäilen, että suurin osa ihmisistä EI kadehdi.

Mä oon huomannu, et toiset ihmiset on ihan tajuttomat herkkänahkaisia kaikelle: niin nähtä västi tähn ketjuun kirjoittaneetkin laihduttajat.
Jos siis sanoo esim. hyvännäköiseksi laittautuneelle "ollaanpa sitä hyvännäköisenä" niin johan se miettii miks toisanonoin ja päättää ettei huomenna sit laittaudu kun kerta vittuillaan :O
 
[QUOTE="Mamma italiana";27369235]eiks tàà ole ihan tavallista jutustelua? mità pahaa tuossa on? miksi reagoitte tuollaisiin kommentteihin? ruoka ja ruokailu ovat puheenaiheita siinà missà huominen sààkin[/QUOTE]

Kyllä mun mielestä toisen painon kysyminen on aika moukkamaista. Tietyllä äänen sävyllä tuo "jutustelu" ei oikeasti ole mitenkään luonnollista. Siinä on vissi ero kokemusta on!
 
Miksi aina pitäisi sääliä tyyppiä, joka ei "voi" tai halua mässyttää kaiken maailman herkkuja posket pullollaan? Miksi ajatellaan heti, että elämä on kärsimystä tai huonoa, jos ei syö kuin normaalia ruokaa? En tajua.

Mä ymmärrän varsin hyvin, että jos ihminen on tehnyt ison työn ja laihduttanut, hän ei halua romuttaa sitä työtä säännöllisellä herkuttelulla, kerta viikossakin voi olla paljon ja joillekin nyt vaan sopii paremmin totaalikieltäytyminen. Sokeri ja rasva koukuttaa, joten ymmärrän täysin tiukan linjan. Ja monet ei enää edes välitä herkuista, kun on jonkin aikaa syömättä.

Siinä kohtaa elämää se onni ja pienet ilot tulee ihan jostain muusta kuin mussuttaisesta. Silkkaa vittumaisuutta puuttua asiaan ja ihmetellä, kun tietää taustat. Olisiko ihan korrektia ihmetellä, miten läski syö niin paljon kaikkea hyvää?
 
[QUOTE="vieras";27370890]Mulle vasta kateellisia? ollaankin, kun olen hoikka siitäkin huolimatta, että syön herkkuja (usein).[/QUOTE]

Olen kokenut saman. Liikun tosi paljon ja siitä seurauksena voin syödä päivittäinkin kahvileipää, vaikka kroppa on tosi hyvä kunnossa. Ja jatkuvasti saa etenkin uusilta tuttavuuksilta alkuun kuulla ensin vittuilua siitä, että "no sinä et varmasti syö yhtään mitään jne jne"... ja sitten kun näkevät, miten paljon syön, niin aletaan selittelemään kuinka "toiset ne vaan voi syödä mitä tahansa lihoamatta"...

Jep jep.
 
mua ei ärsytä toisten laihtuminen yhtään - päinvastoin olen iloinen jos ovat päässeet tavoitteeseensa.

Tuon herkuista kieltäytymisen ärsytyksen tunnistan kyllä itsessäni (vaikken koskaan sitä kyllä ääneen sanokaan). Enemmänkin kyse on kyllä säälistä kuin kateudesta, itse nautin herkkujen syömisestä ja olen pahoillani jos toinen "ei saa" syödä herkkuja kun ovat "kiellettyjä". Ylipäätään kaikki elämisen rajoittaminen tuntuu ikävältä.

Luulen, että tuo säälintunne pohjautuu omiin laihdutuskokemuksiin, jotka ainakin mulla olivat kamalia juuri tuon syömisten rajoittamisen takia. Olen saman pituinen kuin ap ja paino vaihdellut 58-69kg välillä (raskausaikana toki enemmän), mutta parhaiten olen voinut silloin kun syön sitä mitä tekee mieli, yleensä painokin on pysynyt silloin kurissa.
 
[QUOTE="jep";27374591]Olen kokenut saman. Liikun tosi paljon ja siitä seurauksena voin syödä päivittäinkin kahvileipää, vaikka kroppa on tosi hyvä kunnossa. Ja jatkuvasti saa etenkin uusilta tuttavuuksilta alkuun kuulla ensin vittuilua siitä, että "no sinä et varmasti syö yhtään mitään jne jne"... ja sitten kun näkevät, miten paljon syön, niin aletaan selittelemään kuinka "toiset ne vaan voi syödä mitä tahansa lihoamatta"...

Jep jep.[/QUOTE]

Joo, mä olen 167/49-50 ja mä syön karkkia, suklaata, pullaa päivittäin,juon limua jne. Mulla ei vaan paino nouse, raskausaikana painoin enimmillään 60kg ja kaikki kilot jäi laitokselle, lisää lähtenyt imetysaikana, molemmilla kerroilla. Mulla on kuulemani mukaan bulimia :/
 
[QUOTE="jep";27374591]Olen kokenut saman. Liikun tosi paljon ja siitä seurauksena voin syödä päivittäinkin kahvileipää, vaikka kroppa on tosi hyvä kunnossa. Ja jatkuvasti saa etenkin uusilta tuttavuuksilta alkuun kuulla ensin vittuilua siitä, että "no sinä et varmasti syö yhtään mitään jne jne"... ja sitten kun näkevät, miten paljon syön, niin aletaan selittelemään kuinka "toiset ne vaan voi syödä mitä tahansa lihoamatta"...

Jep jep.[/QUOTE]

Mutta onko tämä kateutta? Sitä en kiistä, että on ehkä vähän huonotapaista, mutta ei liene kateutta. En mä ainakaan ole ikinä tommosesta kateellinen, vaikka itse lihon jo pullapalan haistelemisesta :D
 
Mutta onko tämä kateutta? Sitä en kiistä, että on ehkä vähän huonotapaista, mutta ei liene kateutta. En mä ainakaan ole ikinä tommosesta kateellinen, vaikka itse lihon jo pullapalan haistelemisesta :D

Kyllä se kateus on paistanut aika monen silmistä, ja tosi usein nuo huomautukset kyllä on sanottu ihan selkeästi vittuillen.
Ja mielestäni ihan ymmärrettävää. Jos itse haluaisi jotain, esim. nyt laihtua, mutta ei onnistu siinä. Ja sitten toinen onnistuu siinä asiassa, missä ei itse onnistu, niin aika helposti siinä kateuden tunne syntyy.
 
Jos toinen ei ottaisi pullaa mun kanssa niin mua harmittaisi se että ei voida yhdessä nautiskella ihanasta ruuasta. Mielestäni ruuasta saa paljon enemmän irti kun saa syödä yhdessä jonkun toisen kanssa. Ja olen itse hoikka ja sama fiilis tulee hoikkien kavereidenikin kanssa jotka eivät laihduta tai joudu painon takia katsomaan mitä syövät. Sen on vaan niin kivaa yhdessä fiilistellä hyvä ruokaa :)

Mutta onnittelut ap:lle laihtumisesta! Varmasti hieno fiilis :) Ja ymmärrän kyllä että et halua syödä herkkuja mutta ehkä voisit selittää heille miksi ja ymmärtää ehkä hieman heitäkin.
 
Minä en kans tajua tätä kateuspointtia ollenkaan. Ihmiset voi ihmetellä toistensa erilaisuutta olematta kateellisia. Tai sanoa, että voivoi eikö se saa ikinä herkkuja sen enempää sääliä kuin kateutta tuntematta. Mä en kadehdi ketään, enkä taatusti ole ainoa tässä maassa. Päinvastoin epäilen, että suurin osa ihmisistä EI kadehdi.

Mä oon huomannu, et toiset ihmiset on ihan tajuttomat herkkänahkaisia kaikelle: niin nähtä västi tähn ketjuun kirjoittaneetkin laihduttajat.
Jos siis sanoo esim. hyvännäköiseksi laittautuneelle "ollaanpa sitä hyvännäköisenä" niin johan se miettii miks toisanonoin ja päättää ettei huomenna sit laittaudu kun kerta vittuillaan :O


Näin! Jos sanoo et vitsi et sulle sopii toi uusi tukka, niin sit ajatellaan et vanha oli varmaan tosi hirvee kun sitä se ei kehunu koskaan!

NAISET!

Naiset jää lapsiksi jostain syystä. Lapset kilpailee äidin rakkaudesta, aikuisena kilpailu jatkuu, kuka saa eniten huomiota ihan kun se olisi yhtä kuin rakkaus.
 
Mutta onko tämä kateutta? Sitä en kiistä, että on ehkä vähän huonotapaista, mutta ei liene kateutta. En mä ainakaan ole ikinä tommosesta kateellinen, vaikka itse lihon jo pullapalan haistelemisesta :D


Musta toi on ihan samaa suunkäymistä (ei pahalla siis, small talk kun small talk) kun joku et "hitto ku tääl vaan aina sataa, et ollapa nyt jonku "toisen maan" sää." Onks kauheeta olla kateellinen toisen maan säälle siis?

Kyllähän se oikeesti pänniiki et toiset voi mättää kaikkee lihoamatta ja toinen lihoaa kun katsookin vaikka suklaata. Nih. :D
 
[QUOTE="jep";27374887]Kyllä se kateus on paistanut aika monen silmistä, ja tosi usein nuo huomautukset kyllä on sanottu ihan selkeästi vittuillen.
Ja mielestäni ihan ymmärrettävää. Jos itse haluaisi jotain, esim. nyt laihtua, mutta ei onnistu siinä. Ja sitten toinen onnistuu siinä asiassa, missä ei itse onnistu, niin aika helposti siinä kateuden tunne syntyy.[/QUOTE]


Kyllä, en mä kiellä ollenkaan ettei kateutta olisi olemassa. Kyllä ihmiset sen taidon todella osaa. Se kertoo kyllä henksisestä kypsymättömyydestä minusta.
 
Näin! Jos sanoo et vitsi et sulle sopii toi uusi tukka, niin sit ajatellaan et vanha oli varmaan tosi hirvee kun sitä se ei kehunu koskaan!

NAISET!

Naiset jää lapsiksi jostain syystä. Lapset kilpailee äidin rakkaudesta, aikuisena kilpailu jatkuu, kuka saa eniten huomiota ihan kun se olisi yhtä kuin rakkaus.

Eiköhän jokainen itse tiedä parhaiten, milloin joku on kateellsinea heittänyt vittumaisia kommentteja ja milloin ihan vain kehunut toista.

Itselläni ei ole mitään vaikeuksia vastaanottaa kehuja. Olen kaunis ja hyväkroppainen, ja aina on kiva, jos joku muukin sen huomaa. Sen sijaan sellaista negatiivista ja kyrsiintynyttä nälvimistä ei ole kiva kuunnella, mutta siihen törmää silti.
 

Yhteistyössä