M
Miettivä
Vieras
En ymmärrä nyt oikein. Kummatkin olemme perheellisiä. Alkaa tuntua kynnysmatolta.
Jos meille tapahtuu jotain kivaa ja noin, niin ystävä näyttää hapanta naamaa. Toistepäin onnittelen vilpittömästi ja osaan iloita muiden puolesta.
Heillä pitää aina olla ihan viimeisen päälle kalliit autot ja talot. Me elämme vaatimattomammin mutta sitten taas olemme sosiaalisempia, on paljon ystäviä ja asumme ystävän mielestä huonolla alueella jossa itse taas viihdymme tosi hyvin ja lapsilla on harrastuksia ja kavereita.
Itse asuvat hulppeassa talossa keskellä ei mitään ja hienoilla autoilla suhataan minne halutaan. Miksi sitten pitää aina arvostella meitä vaikka heillä on kaikki niin paljon paremmin?
En jaksaisi aina iloita heidän asioistaan ja kuulla samalla aina piikkiä siitä miten meillä on kyllä siinä ja siinä parannettavaa. Vertaillaan jopa ruokia ja onko meillä riittävän sitä ja tätä ruuat vaikka syödään ihan hyvää perus kotiruokaa ja luomua käytettään niin paljon kuin on varaa. Meidän läheiset ystävät ovat sitten huonompaa väkeä jos asuvat vaikkapa vuokralla. Vaikka kyse on tosi sydämellisistä ihmisistä joilla hyvät arvot ja ihanat lapset.
En haluaisi kääntää selkäänikään tälle ystävälleni, sillä hänellä ei ole paljoa muita ystäviä. Tulimme paremmin toimeen ennen kuin muutti sinne missä nyt asuu ja alkoi haluta perheelleen vain kaikkein kalliimpia asioita ja vertailla niitä meidän kanssa.
Miksi ei voi vaan elää ja olla onnellinen?
Viimeisin oli arvostelu siitä, miten käymme lähiuimahallissa lasten kanssa kerran viikkoon. He ajavat sitten aina kerran-pari vuodessa oikein kylpylään. Ei voi mistään puhua ilman arvostelua ja vertailua. En vaan ymmärrrä tätä. Jos ollaan niin huonoja niin miksi kelpaan ystäväksi?
Jos meille tapahtuu jotain kivaa ja noin, niin ystävä näyttää hapanta naamaa. Toistepäin onnittelen vilpittömästi ja osaan iloita muiden puolesta.
Heillä pitää aina olla ihan viimeisen päälle kalliit autot ja talot. Me elämme vaatimattomammin mutta sitten taas olemme sosiaalisempia, on paljon ystäviä ja asumme ystävän mielestä huonolla alueella jossa itse taas viihdymme tosi hyvin ja lapsilla on harrastuksia ja kavereita.
Itse asuvat hulppeassa talossa keskellä ei mitään ja hienoilla autoilla suhataan minne halutaan. Miksi sitten pitää aina arvostella meitä vaikka heillä on kaikki niin paljon paremmin?
En jaksaisi aina iloita heidän asioistaan ja kuulla samalla aina piikkiä siitä miten meillä on kyllä siinä ja siinä parannettavaa. Vertaillaan jopa ruokia ja onko meillä riittävän sitä ja tätä ruuat vaikka syödään ihan hyvää perus kotiruokaa ja luomua käytettään niin paljon kuin on varaa. Meidän läheiset ystävät ovat sitten huonompaa väkeä jos asuvat vaikkapa vuokralla. Vaikka kyse on tosi sydämellisistä ihmisistä joilla hyvät arvot ja ihanat lapset.
En haluaisi kääntää selkäänikään tälle ystävälleni, sillä hänellä ei ole paljoa muita ystäviä. Tulimme paremmin toimeen ennen kuin muutti sinne missä nyt asuu ja alkoi haluta perheelleen vain kaikkein kalliimpia asioita ja vertailla niitä meidän kanssa.
Miksi ei voi vaan elää ja olla onnellinen?
Viimeisin oli arvostelu siitä, miten käymme lähiuimahallissa lasten kanssa kerran viikkoon. He ajavat sitten aina kerran-pari vuodessa oikein kylpylään. Ei voi mistään puhua ilman arvostelua ja vertailua. En vaan ymmärrrä tätä. Jos ollaan niin huonoja niin miksi kelpaan ystäväksi?