Y
Ystävänkö menetin?
Vieras
Vähän pitkä juttu. Ollaan seurusteltu joskus 6 vuotta sitten teini-iässä hetken aikaa. Mitään seksiä tms. ei koskaan ollut.
Hän jätti minut mikä oli minulle äärimmäisen kova paikka koska elämässäni oli muutenkin hirveästi ikäviä asioita. Oli tilanne jossa pyysin hänen apuaan ja sitä olisin oikeasti tarvinnut mutta oltiin alaikäisiä ja välimatkaa useampi kilometri ( 15 ehkä ) ja hän ei vaan päässyt paikalle.
Kun sitten erottiin niin jotenkin kai syytin häntä siitäkin ettei ollut paikalla, en kuitenkaan kertonut hänelle sitä silloin. Nyt vuosien päästä olen sanonut että se jäi kovasti mieltäni vaivaamaan silloin, ja että tuntui ettei hän edes halunnut tulla auttamaan mutta ei asia niin ollut. Se sovittiin.
Meni parisen vuotta eikä pidetty mitään yhteyttä. Löysin mieheni, menimme kihloihin, muutimme yhteen, saimme lapsen. Sitten jostain syystä kyselin hänen kuulumisiaan ja siitä on alkanut äärimmäisen ihana ystävyys.
Ei nähdä kuin sattumalta sillon tällön mutta aina jos on tarve jutella tai joku ongelma niin voin ottaa häneen yhteyttä ja hän on tukena ja auttaa. Ollaan lähteisiä vaikka ei nähdäkään.
Nyt sitten keskusteltiin paljon meidän ystävyydestä ja ajattelin että haluaisin tavatakin häntä kun ollaan monta vuotta oltu ystäviä. Että olisi ystävä joka kävisi kylässä, jonka kanssa voisi käydä vaikka kahvilla ja puhua höpönlöpöä.
Mutta hän ei tiedäkään haluaako koskaan tavata. Syynä se ettei jollain tapaa pysty kohtaamaan minua sen jälkeen mitä minulle teki. ( Ei ollut apuna, ja sitten jätti ). "En tiedä mitä oikein selitän ja miksi tämä on niin vaikeeta" kirjoitti hän.
Mitähän hän meinaa? Ei selventänyt sen enempää.
Hän jätti minut mikä oli minulle äärimmäisen kova paikka koska elämässäni oli muutenkin hirveästi ikäviä asioita. Oli tilanne jossa pyysin hänen apuaan ja sitä olisin oikeasti tarvinnut mutta oltiin alaikäisiä ja välimatkaa useampi kilometri ( 15 ehkä ) ja hän ei vaan päässyt paikalle.
Kun sitten erottiin niin jotenkin kai syytin häntä siitäkin ettei ollut paikalla, en kuitenkaan kertonut hänelle sitä silloin. Nyt vuosien päästä olen sanonut että se jäi kovasti mieltäni vaivaamaan silloin, ja että tuntui ettei hän edes halunnut tulla auttamaan mutta ei asia niin ollut. Se sovittiin.
Meni parisen vuotta eikä pidetty mitään yhteyttä. Löysin mieheni, menimme kihloihin, muutimme yhteen, saimme lapsen. Sitten jostain syystä kyselin hänen kuulumisiaan ja siitä on alkanut äärimmäisen ihana ystävyys.
Ei nähdä kuin sattumalta sillon tällön mutta aina jos on tarve jutella tai joku ongelma niin voin ottaa häneen yhteyttä ja hän on tukena ja auttaa. Ollaan lähteisiä vaikka ei nähdäkään.
Nyt sitten keskusteltiin paljon meidän ystävyydestä ja ajattelin että haluaisin tavatakin häntä kun ollaan monta vuotta oltu ystäviä. Että olisi ystävä joka kävisi kylässä, jonka kanssa voisi käydä vaikka kahvilla ja puhua höpönlöpöä.
Mutta hän ei tiedäkään haluaako koskaan tavata. Syynä se ettei jollain tapaa pysty kohtaamaan minua sen jälkeen mitä minulle teki. ( Ei ollut apuna, ja sitten jätti ). "En tiedä mitä oikein selitän ja miksi tämä on niin vaikeeta" kirjoitti hän.
Mitähän hän meinaa? Ei selventänyt sen enempää.
