W
"Wiivi"
Vieras
Tämä on toki surullista. Mulla on muutekin todella huono itsetunto. Mä olen 168cm pitkä ja painoi on vielä normaalialueella, bmi muistaakseni joku 24.5. Mä yritän liikkua paljon. Pidän liikunnasta. Mulla on työmatkaa 6km suuntaan ja kuljen pyörällä töihin ympäri vuoden. Eli normaalisti tulee viitenä päivänä viitenä päivänä viikossa 12km pyöräilyä. Mulla on myös saksanpaimenkoira, joka vaatii paljon liikuntaa ja touhaankin koiran kanssa päivittäin tunnista jopa viiteen tuntiin. Kerran viikossa käyn uimassa ja yleensä uin sen 1000m.
Kotona jumppaan kahvakuulan ja kuntopyörän avulla.
Syön mielestäni ns. normaalisti. Paljon marjoja, vihanneksia, hedelmiä, aamulla puuron ja normaalia kotiruokaa. Alkoholia ja tupakkaa en käytä. Herkkuja en syö koskaan paljon, mutta 3-4 iltana viikossa syön jotain pientä herkkua..esim. jätskin, pari keksiä tai vaikkapa kahvilassa pullan.
Mä olen nuorempana joskus ollut oikeasti lihava. Olen painanut yli 100kg. Nämä ihmiset, jotka nykyään kommentoivat kokoani (yleensä random tyypit, anoppi, joku asiakkaistani jne) eivät edes tiedä minun joskus olleen lihava, eli mielikuva siitä mitä ennen olen ollut, ei voi vaikuttaa.
Muutamia kertoja joku veikannut painokseni 90kg. Ihan tosissaan siis. Asiakkaistani joku joskus taisi tokaisa, että olen todella isokokoinen nainen ja joku toinen joskus, että olen tuhti tyttö.
Anoppi oli saanut töistä jonkun ulkoilupuvun, joka oli kokoa 48 ja hän oli varma, että mulle se sopii.
Samaten joskus olin miehen äidin ja tädin kanssa ostoksilla, jotka olivat molemmat varmoja, ettei mule mene nuorten kauppojen (vila, vero moda jne) vaatteet. Ihmettelin, että miten niin ei mene? Mä osta lähes kaikki vaatteeni Vero Modasta ja olen kokoa 40 ja M. Olen myös nuori vielä (28v), eli ei se mikään liittyvä asia ollut.
Tämä kaikki tuntuu tottakai hirvittävän kurjalta. Olen tehnyt kovan työn ja pudottanut nuorempana painoa paljon. Olen ylpeä, että olen vihdoin normaalipainon rajoissa. Toisaalta on oikeasti TODELLA masentavaa, koska mua pidetään edelleen isona tyttönä.
Mulla on luonnostaan pyöreät kasvot, todella isot rinnat ja olen vähän harteikas, mutta en nyt usko näidenkään asioiden vaikuttavan niiiiiiiin paljon. Ryhtini on hyvä ja osaan pukeutua ns. vartalolleni sopivasti.
Kotona jumppaan kahvakuulan ja kuntopyörän avulla.
Syön mielestäni ns. normaalisti. Paljon marjoja, vihanneksia, hedelmiä, aamulla puuron ja normaalia kotiruokaa. Alkoholia ja tupakkaa en käytä. Herkkuja en syö koskaan paljon, mutta 3-4 iltana viikossa syön jotain pientä herkkua..esim. jätskin, pari keksiä tai vaikkapa kahvilassa pullan.
Mä olen nuorempana joskus ollut oikeasti lihava. Olen painanut yli 100kg. Nämä ihmiset, jotka nykyään kommentoivat kokoani (yleensä random tyypit, anoppi, joku asiakkaistani jne) eivät edes tiedä minun joskus olleen lihava, eli mielikuva siitä mitä ennen olen ollut, ei voi vaikuttaa.
Muutamia kertoja joku veikannut painokseni 90kg. Ihan tosissaan siis. Asiakkaistani joku joskus taisi tokaisa, että olen todella isokokoinen nainen ja joku toinen joskus, että olen tuhti tyttö.
Anoppi oli saanut töistä jonkun ulkoilupuvun, joka oli kokoa 48 ja hän oli varma, että mulle se sopii.
Samaten joskus olin miehen äidin ja tädin kanssa ostoksilla, jotka olivat molemmat varmoja, ettei mule mene nuorten kauppojen (vila, vero moda jne) vaatteet. Ihmettelin, että miten niin ei mene? Mä osta lähes kaikki vaatteeni Vero Modasta ja olen kokoa 40 ja M. Olen myös nuori vielä (28v), eli ei se mikään liittyvä asia ollut.
Tämä kaikki tuntuu tottakai hirvittävän kurjalta. Olen tehnyt kovan työn ja pudottanut nuorempana painoa paljon. Olen ylpeä, että olen vihdoin normaalipainon rajoissa. Toisaalta on oikeasti TODELLA masentavaa, koska mua pidetään edelleen isona tyttönä.
Mulla on luonnostaan pyöreät kasvot, todella isot rinnat ja olen vähän harteikas, mutta en nyt usko näidenkään asioiden vaikuttavan niiiiiiiin paljon. Ryhtini on hyvä ja osaan pukeutua ns. vartalolleni sopivasti.
