Millä irti tästä masiksesta?

[vieras]

Mä en saa enää mitään aikaseksi Tuntuu etten osaa edes alottaa mitään,siivoomista,ruoanlaittoo,en edes enää leiki lasten kanssa Ja tästä seuraa huono omatunto ja entistä pahempi olo. Suutun helposti ja korotan ääntä ihan pienistäkin asioista. Tuntuu että istun vaan tietokoneen ääressä kaiket päivät enkä OSAA tehdä enää muuta,ei kiinnosta.
Lapset haluaisi ulos, minä en.Sielläkin vaan katselen kelloa koko ajan,joko mennään takaisin sisälle ettei minun tarvitse tehdä mitään.
Kellekään en haluaisi tästä puhua vaan haluan pitää kulissit kunnossa. Mutta en taida jaksaa enää näin.
Millähän saisi itsensä revittyä takaisin elämään..lääkkeitä en huoli.en en en en en.

Itse olen vielä aina ollut sitä mieltä,ettei masennus ole sairaus ja että siitä kärsivät ihmiset ovat jotenkin huonompia kuin muut ja että tilanne on heidän itse aiheuttamansa. Eli että tämä on hävettävä asia,josta ei kannata paljon hiiskua ettei ihmiset pidä sua hulluna.

 

[Paremmalla puolella jo]

Vuosia kestäneen masennuksen kokeneena voin sanoa, että on hyvin pieni mahdollisuus, että selviydyt siitä ilman ammattiapua.

Voi olla sinun tapauksessa kuitenkin mahdollista, että olet ennemminkin nyt vain unohtanut itsesi pahemman kerran ja elänyt vähän liikaa vain lapsia varten... Siihen voisi auttaa jo pelkästään esim töihin meno, tai vaikkapa ikioman harrastuksen aloittaminen.

Itse en näe mitään huonoa siinä, että pyytää apua, päinvastoin. Teet myös lapsillesi oikein, kun voitat ylpeytesi ja hoidat itsesi kuntoon.

 

[Paremmalla puolella jo]

Jatkan vielä

Olin lääkkeistä samaa mieltä kuin sinä, kunnes löin lastani. Lääkkeillä sain oloni sen verran kuntoon, että jaksoin arjessa. Terapia on kuitenkin ollut se tärkein, sillä lääkkeethän poistavat vain oireet.

 

[vieras]

Ala harrastaan jotain omaa juttua. Jokin jota odotat aina että pääset ihan yksin toteuttaan itseäsi eikä tarvi muista huolehtia. Mene liiku ja ole ystävien kanssa, tai edes tutustu uusiin ihmisiin.
Toi SOSIAALISUUS on kotiäidin kaiken a ja o jotta jaksaa.

 

[Aamuäree]

Nyt suu auki vaikka neuvolassa tai psykologin juttusilla!
Apua tarvit ja sitä on pyydettävä. Tutulta kuulosti tuo sun tekstisi! :hug:
Jo pelkkä ääneen puhuminen ja asian myöntäminen helpottaa kummasti!

 

[vieras]

Toi on hyvä idea että otat kotiin hoitajan, vaikka pari kertaa viikkoon kolme tuntia kerralla niin saat hengähtää. Kuitenkin se on perheelle hyväksi!

 

[vieras]

eilenhän täällä pyöri ketju, jonka mukaan sun pitäisi nyt vaan lähteä lenkille. ja lakata olemasta laiska.

 

[ap]

eilenhän täällä pyöri ketju, jonka mukaan sun pitäisi nyt vaan lähteä lenkille. ja lakata olemasta laiska.

just tältä musta itsestä tuntuu tai että näin pitäisi tehdä,mutta ku ei siitä tule mitään.
en osaa pyytää apua lasten hoitoon, enkä halua mihinkään harrastuksiin lähteä. eikä ole ketään joka lähtisin mun kanssa. mummolassa on lapset välillä hoidossa, mutta esi yökylään en heitä pysty antamaan. tuntuu että teen heitä kohti väärin jos en itse hoida ja en halua rasittaa isovanhempia.kuulostaa tyhmälle joo.

mä tiedän periaatteessa,mistä tämä tilanne juontaa juurensa,kaikki on siltä osin tosi sekavaa (avioero tulossa) ja mietin,jos saisin sen asian alta pois niin helpottaisiko sitten. ennen sitä en ainakaan osaa sitä apua lähteä hakemaan. ja kun vanhemmilleni en tätä tilaani tunnusta,niin vaikea senkin takia viedä lapsia hoitoon vaan väitän jaksavani itse.

 

[vuosien masis takana, vihdoinkin]

Hei aloittaja! Mä neuvoisin sua puhumaan jollekin hyvälle ystävälle tai ammatti-ihmiselle. Se, että sanot tuon ääneen, on jo kova juttu ja alku toipumiselle. Lääkkeistä päätät itse, mutta vitamiinessa ei ole mitään haittaa. Anna itsellesi hellää pakkohoitoa. Kisko tv:n ja tietokoneen johdot irtiseinästä määräajaksi ja omista se aika itsellesi ja lapsillesi. Lapset ovat loistavia masiksen poistajia. Pyydä heitä keksimään jotain mikä naurattaa / kutittaa / tuntuu hyvältä jne ja ennenkaikkea, jos olet parisuhteessa, puhu myös kumppanillesi. Loppujen lopuksi joudut tekemään toipumistyön itse, mutta anna muiden auttaa ja ole itsellsi armollinen äläkä vaadi mitään täydellisyyttä. Se on amerikkalaisten yhtiöiden luoma harha. Tsemmpiä!

 

[Aloittajan]

teksti kuin mun kirjoittama. Mä kyllä ottaisin lääkkeetkin jos saisin aikaseks apua hakea. Neuvolasta sitä koitin saada, mutta en saanut vaan käskivät mennä terveyskeskukseen ja siellä omalääkäri on virolainen joka ei ymmärrä suomea enkä minä häntä joten ei kiitos.

 

[LisaMarie]

Hyvä alku on jo se, etä tunnistaa ja tunnustaa tilanteen. Sioin siihen voi vaikuttaa jotenkin itse.
Mä täsä poden just jonkunlaista taantumaa :/
Itsellä auttaa itsensä aivopesu, ei tiettyjen kirjojen lukeminen ja päiväkirjan kirjoittaminen niistä ajatuksista.
Se on kyllä niin syvältä ahterista, että se avun saanti on niin vaikeaa! Mitä olen aiheesta saman kokeneiden kanssa jutelu, nin kylä se yksityislääkäri tahtoo ola ainoa oikea tapa saada apua. Kun on ihan pihala muutenkin, niin eihän siinä jaksa taistella ja sitten kun epätoivoissaan joskus sa tilattua läkärin -vaikka se olis se yksityinen ja sinne pääsis huomenna- niin tilanne on jo senverran ohi, että siellä on taas täysi rooli pällä, joo, kaikki hyvin, kyllä tä tästä...