Tiedän tunteesi! Olin samassa jamassa vielä muutama viikko sitten. Esikoiseni syntyi kuusi viikkoa etuajassa, ja sairaalassa ollessamme (1,5vkoa) sain suurella työllä ja vaivalla lypsettyä 10ml ruiskuun lapsen ollessa viikon vanha. Maito ei siis noussut ja jatkuvasti hoitajat olivat kyselemässä, joko rinnat kihelmöivät tai tuntuvat erilaisilta. Eivät tuntuneet silloin, eivätkä tunnu vielä nytkään, 3kk myöhemmin vaikka maito riittää nykyisin. En koskaan tunne myöskään herumista, se on minulle aivan vieras ajatus. Joskus rinnat vuotavat, kun lapsi itkee, mutta senkin tajuan vasta kun paita kastuu. Tilanteeni oli sikäli erilainen, että vauva oli viikon keskolassa ennen kuin sain hänet viereeni, mutta oma maitoni ei siis riittänyt. Tilanne parani ajan kanssa.
Ensinnäkin lypsin pumpulla päivisin kahden ja öisin kolmen tunnin välein. Joka kerta, kun lapsi oli syönyt, lypsin molemmat rinnat, ettei varmasti jäänyt mitään jäljelle. Öisin teimme usein miehen kanssa niin, että hän syötti lypsämäni maidon ja korvikkeen vauvalle pullosta ja minä lypsin samaan aikaan seuraavaa satsia. Näin hommaan meni puoli tuntia ja sain nukuttua enemmän. Yöllä imettäminen olisi vain stressannut enemmän. Mutta siis lypsin aivan jatkuvasti ja tein sitä pitkän aikaa, ennen kuin lopetin, vaikka maito riittikin.Yhteensä lypsin noin viisi viikkoa vauvan syntymästä. Sinulla tilanne on sikäli hyvä, että vauva jaksaa imeä itse; se stimuloi rintoja paremmin kuin mikään pumppu ikinä! Hienoa, että jaksat pitää pientä rinnalla!
Pumppaamisen lisäksi söin ja join paljon. Unohdin kaikki kotityöt ja mies kantoi ruokaa eteeni. Olut ei kohdallani auttanut, eikä mammatee myöskään.
Tilanne muuttui parempaan oikeastaan vasta, kun päätin luottaa itseeni ja vauvaan. Pelkäsin, että lapsi näkee nälkää, joten annoin helposti pullosta lypsettyä maitoa, jolloin rinnan syöminen ei enää vauvaa houkutellut samalla tavalla kun oli työläämpää. Sitten vain yhtenä päivänä päätin, että luotan lapseeni ja siihen että maitoa tulee. Lopetin kokonaan pullosta antamisen, mutta lypsin edelleen vauvan lopetettua syömisen. Lakkasin stressaamasta asiaa ja päätin, että sitten kasvaa osittainimetyksellä jos se niin on tarkoitettu. Luin täältäkin vinkkejä, ja yksi hyvä oli mielestäni se, että pitää ajatella lehmiä. Eivät nekään stressaa laitumella maidon riittävyydestä vasikoille. Ne vain syövät ja olla möllöttävät, ja maitoa tulee. Aloin siis ajatella kuin lehmä
Kuulostaa hullulta, mutta minua lohdutti ajatus siitä, että ihminenkin on eläin. Minäkin pystyn siihen.
Tekstini voi kuulostaa sekavalta, mutta halusin vain kertoa, ettei tilanne ole toivoton! Voi olla, ettei maito riitä täysimetykseen, mutta aivan yhtä hyvin voi olla, että sen tuotanto lisääntyy ja voit jättää korvikkeen kauppaan. Kokemuksesta tiedän, että näiden "älä stressaa"-kommenttien lukeminen lähinnä pännii, kun ei sen stressaamisen lopettaminen niin vain onnistu, mutta siinä stressin loppumisessa on vinha perä.
Mä nimittäin yleensä ekalla syötöllä nukahdan kun vauva imee ja sehän nukkuu sit kans siinä rinnalla..Mutta kyllä siinä taitaa tunteja olla välissä kun söis oikein kunnolla..