R
"riina"
Vieras
Arrgg ja apua!!
Ihan naurettavaa, minulla on ollut todella kova vauva kuume jo todella pitkään (useita vuosia), mutta mieheni oli valmis perheenlisäykseen vasta viime keväänä jolloin yritys aloitettiin. Vielä ei ole käynyt tärppi ja tämä yritysaika on ollut yhtä piinaa kun tuntuu, että ajatukset pyörii tämän yhden ja saman asian ympärillä vaikka kuinka yritän keksiä kaikkea kivaa tekemistä ja muita suunnitelmia asian unohtamiseksi. Nyt taas tein menkkojen aikana päätöksen (viikko sitten), että olkoon koko asia ja nyt loppuu yrittäminen tulen sitten raskaaksi kun tulen. Tiedän ettei asialla stressaaminen ainakaan auta asiaa.
Eilen näin ruokakaupassa entistä työkaveria, vaihdettiin kuulumisia ja hän kertoi lasketunajan olevan muutaman kuukauden päästä. Vaivoin pystyin olemaan "normaalisti" loppu juttelumme ajan ja päästyäni vähän matkan päähän alkoivat kyyneleet virrata sellaisella vauhdilla ettei itkua pysäyttänyt mikään. Hetekn kasailin itseäni ja niistin ahkerasti teelaatuja tutkien. Jäipä suurin osa ostoksista tekemättä, kun oli pakko päästä äkkiä pois kun hävetti tämä oma itkukohtaus.
Miten ihmeessä sitä osaisi järkevöittää näitä omia tunteita. Muuten en ole mikään kova itkuiita, mutta nämä raskaus ja vauva asiat saavat minut nykyään aina ihan sekaisin.
Ihan naurettavaa, minulla on ollut todella kova vauva kuume jo todella pitkään (useita vuosia), mutta mieheni oli valmis perheenlisäykseen vasta viime keväänä jolloin yritys aloitettiin. Vielä ei ole käynyt tärppi ja tämä yritysaika on ollut yhtä piinaa kun tuntuu, että ajatukset pyörii tämän yhden ja saman asian ympärillä vaikka kuinka yritän keksiä kaikkea kivaa tekemistä ja muita suunnitelmia asian unohtamiseksi. Nyt taas tein menkkojen aikana päätöksen (viikko sitten), että olkoon koko asia ja nyt loppuu yrittäminen tulen sitten raskaaksi kun tulen. Tiedän ettei asialla stressaaminen ainakaan auta asiaa.
Eilen näin ruokakaupassa entistä työkaveria, vaihdettiin kuulumisia ja hän kertoi lasketunajan olevan muutaman kuukauden päästä. Vaivoin pystyin olemaan "normaalisti" loppu juttelumme ajan ja päästyäni vähän matkan päähän alkoivat kyyneleet virrata sellaisella vauhdilla ettei itkua pysäyttänyt mikään. Hetekn kasailin itseäni ja niistin ahkerasti teelaatuja tutkien. Jäipä suurin osa ostoksista tekemättä, kun oli pakko päästä äkkiä pois kun hävetti tämä oma itkukohtaus.
Miten ihmeessä sitä osaisi järkevöittää näitä omia tunteita. Muuten en ole mikään kova itkuiita, mutta nämä raskaus ja vauva asiat saavat minut nykyään aina ihan sekaisin.
