Toggle sidebar

Millä päästä katkeruudesta eroon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Joopajoo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
J

"Joopajoo"

Vieras
Mies petti ja jätti mut tuossa syksyllä. Ero oli tosi vaikea, ( ja suhde myös varsinkin loppuaikoina etenkin ) lopulta sitten sain selville, että miehellä olikin ollut jo suhde pitkään toisen naisen kanssa. Olimme naimisissa ja yhteinen lapsikin. Nyt mies elää uuden naisensa kanssa onnellista elämää, mä kotona katkeroidun yksikseni, ja piehtaroin kurjuudessa :( oli mulla yks "hoitokin" tuossa vähän aikaa sitten, mutta se ei tuntunut miltään ja päätin sen "suhteen" siihen.

Miten pääsisin eroon tästä katkeruudesta? Mä en tosiaan halunnut tällaista elämää, en enenen!!! Olen jo mielessäni päättänyt, etten enää ikinä ota miestä itselleni, enkä parisuhteeseen ryhdy. Jotenkin vaan tuntuu niin kauhean yksinäiseltä :(
 
Erotyö ja surutyö vie parikin vuotta. Mulla takana samantyylinen tarina, mutta en katkeroitunut. Päätin että ex:llä ei oo enää valtaa mun tunteisiin enkä suostu katkeroitumaan sen takia. Pari vuotta kärvistelin lasten kaa eteenpäin, muutama laastarisuhde oli, joista opin mitä en ainakaan halua. Sitten kohtasin kapakassa! elämäni rakkauden, nyt takana yhdessäoloa 12 vuotta. Anna itsellesi aikaa, äläkä vaadi liikoja. Elämä on... mä olin 38 v. kun tapasin nykyisen mieheni, eli ei elämä todellakaan lopu neljäkymppisenäkään!
 
Kiitos vastauksista :) Kyllä se varmaan niin on, ettei näistä tunteista pääse läpi kuin elämää eteenpäin elämällä. Mä alan jo olla niin vanhakin ( 40 v ) että tuskin enää ketään tuun löytämään ikinä. Ja tällä hetkellä kyllä tuntuu etten mitään miestä enää ikinä never ever ota riesakseni. Ehkä se siitä... onneksi on työ, lapsi, ystäviä ja harrastuksia. Tosin tuntuu, ettei nekään välilllä tätä yksinäisyyttä riitä täyttämään, varsinkin "isäviikonloppuina" kun oon tavallaan yksin. Varsinkin yöt ja illat noina viikonloppuina ovay ihan hirveitä, etenkin, jos en ole ehtinyt buukata noita viikonloppuja täyteen ohjelmaa.
 
On se sen veran tuote juttu vielä, ettei pitäisikään elämän tuntua helpolta. Enkä, muuten, usko, että exäsi sen paremmin voi kuin korkeintaan mielikuvissasi. Jos siis exäsi pysähtyi ajattelemaan asioita. Voin luvata, että tulet selviämään ja tulee myös tilaisuus puhua suusi puhtaaksi exällesi. Tosin olet jo siinä vaiheessa antanut anteeksi ja näet hänet selllaisena kuin pitäisiki nähdä.

Sure surusi, ole vihainen ja katkera, niin ne eivät jää sisällesi sairastuttamaan sinua.
 
Hommaa harrastus missä saat purettua paineita.

Ero on selvä juttu. Mies teki väärin, vika ei ole sinun. Sinussa ei ole mitään vikaa.
Päästä irti. Hän ei ole edes sinun ajatuksesi arvoinen.

Tuo juttu katseltiin, ei vörkkinyt ja nyt keksitään jotakin muuta.
Meillä on vain tämä yksi elämä. Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa lepäämään laakereilleen. Mene kavereiden kanssa, nautiskele elämästä. Päivä päivältä helpottaa yhä enemmän.

Tsemppiä kovasti!:flower:
 
Mulla on tosi kiva harrastus joka vie paljon aikaa, ja on myös hyviä ystäviä joille voi puhua. Käyn viihteellä "isäviikonloppuina" mutta siltikin se katkeruus nostaa päätään. Mä yritä, ja aina vaan välillä tulee hetkiä, jolloin alan miettimään, että mitä jos -oltaiskiin vielä yhdessä, silloin tehtäisiin sitä ja tätä ja tota.. ja nyt mä oon vaan yksin lapsen kanssa ja mä teen vaan näin ja noin. AAarg. Erosta tulee kuitenkin kohta jo seitsemän kuukautta!!! Ja silti tuntuu, että se olisi tapahtunut vasta äskettäin. Tää on piinaavaa. Eniten ärsyttää, että mietin, kuinka mies on MEIDÄN AVIOLIITON aikana pettänyt, nu***ut toista naista, kiukutellut ja syyllistänyt minua, ja edelleen viettää sen toisen naisen kanssa ihanaa elämää. Että mulla on loukattu olo! Tunnen itseni tyhjäksi ja yksinäiseksi, vaikka onhan mulla ihmisiä paljonkin ympärilläni. On vaan vieläkin niin surullinen olo, ja se mies on NIIIIIN Onnellinen sen uuden perheensä kanssa!
 
Mieti tarkkaan; Onko tuo mies sen arvoinen, että tuhlaat nyt omaa aikaasi hänen miettimiseen, mitä jos ajatuksiin jne????? Jos hän on tehnyt noin kurjasti sinua kohtaan, annatko vielä jopa eron jälkeen hänen "pilata" päiväsi? Mitä enemmän tuhlaat aikaasi ja ajatteluasi häneen, sitä enemmän katkeroidut hänelle. Et siis ole päästänyt irti hänestä. Paras vaan alkaa hyväksymään että hän ei rakastanut sinua, ja hän jätti sinut, ja astua ETEENPÄIN. Toki erosta toipumiseen menee aikaa , mutta itse olet vastuussa omista ajatuksistasi. Viihteellä käyminen ei ehkä kohota itsetuntoasi, mene mielummin tekemään jotain, joka kehittää sinua ihmisenä, jotain itsetutkiskelua, luovaa kurssia tms.
 
Katkeruus on rumaa, yritä päästä siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Jos yhtään vielä uneksit uudesta miehestä, totuus on se että miehet tunnistavat naisen katkeruuden jo kaukaa, se todella paistaa läpi ja pelottaa kyllä pois mahdolliset miesehdokkaat.
 
Voi ap, olen syvästi pahoillani että olet joutunut kokemaan jotain noin kamalaa! Tuollaista ei toivoisi kenellekään.
Pakkohan se suru on surra, elämä voittaa sitten pikkuhiljaa.

Mietä mieheen ja siihen varatun miehen vietelleeseen naiseen tulee,niin paha saa aina palkkansa,tavalla tai toisella.
 
Eipä tosiaan taida muu tähän auttaa kuin aika...Ja lopettaa tää typerä ajattelu, että siellä se mies isäviikonloppuina leikkii minun ( no joo, yhteinen lapsihan meillä on, mutta silti ) lapseni kanssa jotain kotileikkiä tän uuden naisen kanssa ( jonka kanssa petti mua kun vielä oltiin naimisissa ) Huvittavinta ja ärsyttävintä on kyllä se, ettei mies vieläkään ole kertonut mulle tästä naisesta, vaikka ovat asuneetkin jo kuukausia yhdessä, ja jonne vie lapsenkin viikonloppuvuoroina.

Että olen siis täynnä tuota miestä ja päättänyt, etten enää ikinä ala parisuhteeseen yhdenkään miehen kanssa never ever!! Haikealtahan tuo päätös tuntuu, mutta kyllä on luottamus mennyt ikiajoiksi noihin kakslahkeisiin.
 
Sulla on oikeus tunteisiisi. Anna niiden tulla äläkä edes yritä kieltää niitä. Puhu niistä.
Mieti myös asian hyviä puolia; jos suhde oli muutenkin vaikea, eikö se ollu hyvä, että loppui? Nyt olet vapaa elämään niinkuin itse haluat.
Pikkuhiljaa, ajan kanssa, katkeruus kyllä väistyy, mutta ei se tapahdu unohtamalla eikä pakottamalla, vaan asiaa vatkaamalla. Ei siinä ole mitään hävettävää, että tuossa tilanteessa on vihaa ja katkeruutta, mutta oman itsen takia niiden kannattaa antaa mennä. Ei se ole pois siltä exältä vaan sulta itseltä, jos jäät jumiin katkeruuteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Sulla on oikeus tunteisiisi. Anna niiden tulla äläkä edes yritä kieltää niitä. Puhu niistä.
Mieti myös asian hyviä puolia; jos suhde oli muutenkin vaikea, eikö se ollu hyvä, että loppui? Nyt olet vapaa elämään niinkuin itse haluat.
Pikkuhiljaa, ajan kanssa, katkeruus kyllä väistyy, mutta ei se tapahdu unohtamalla eikä pakottamalla, vaan asiaa vatkaamalla. Ei siinä ole mitään hävettävää, että tuossa tilanteessa on vihaa ja katkeruutta, mutta oman itsen takia niiden kannattaa antaa mennä. Ei se ole pois siltä exältä vaan sulta itseltä, jos jäät jumiin katkeruuteen.
Click to expand...

Katkeruus senkun vain yltyy jos sitä ruokkii!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lispetti:
Hommaa harrastus missä saat purettua paineita.

Ero on selvä juttu. Mies teki väärin, vika ei ole sinun. Sinussa ei ole mitään vikaa.
Päästä irti. Hän ei ole edes sinun ajatuksesi arvoinen.

Tuo juttu katseltiin, ei vörkkinyt ja nyt keksitään jotakin muuta.
Meillä on vain tämä yksi elämä. Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa lepäämään laakereilleen. Mene kavereiden kanssa, nautiskele elämästä. Päivä päivältä helpottaa yhä enemmän.

Tsemppiä kovasti!:flower:
Click to expand...

Miten niin mies teki väärin? Jotain liitossa oli vikaa kun siihen ajauduttu. Eikö merkit olleetkin jo vuosia nähtävissä? Erilleen ajautuminen henkisesti ja fyysisesti. Miesvoli rohkeampi ja otti askeleen kohti onnellisuutta. Mene terapiaan jos et pääse katkeruuden tunnetilastasi. Tätähän sinä liitossa ollessasi huonoina hetkinä toivoit, eroa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja En usko tuohon:
Katkeruus senkun vain yltyy jos sitä ruokkii!
Click to expand...
Asian käsittely, tunteiden sanominen ääneen, ei ole ruokkimista. Kun ne tunteet on jo olemassa, niitä ei voi käskeä pois, vaan ne on kohdattava. Mutta niihin ei tarvitse samaistua, niitä voi katsella; kappas, nyt mulla on tommonen tunne ja sen takia haluis nyt tehdä näin. Mutta sitten vo myös käyttää järkeä; jos mä toimin tunteen perusteella, mitä siitä seuraa.
Kummasti ne asiat lakkaa vaivaamasta kun jauhaa nitä tarpeksi, nihin kyllästyy, ne vaan menee. Ensin ne tulee aina harvemmin ja harvemmin ja jossain vaiheessa huomaa, että kas, se tunne ei olekkaan tullut aikoihin!
JOs tunteen koittaa haudata se saa lisää voimaa.
 
Mä sanoisin että ainoa keino millä pääset eroon katkeruudesta on antaa anteeksi miehelle. Helppoa se ei varmastikaan ole mutta vain anteeksi antamalla saat itsellesi rauhan. Itseäni on myös kohdeltu huonosti ja minua on auttanut tieto siitä, että jos olisin tuo toinen ihminen ja minulla olisi hänen menneisyytensä, historiansa, kärsimyksensä, kokemuksensa, murheensa, ongelmansa, tietoisuudentasonsa, toimisin täysin samalla tavalla kuin hän. Ehkä miehesikin on pahoillaan siitä että satutti sinua mutta ei voinut ehkä muutakaan. Olemalla edelleen katkera ja vihainen, satutat vain ja ainoastaan itseäsi, kuin myös siinä sivussa ehkä lastasi, olemalla sellainen äiti joka et halua olla. Haluatko edelleen antaa miehellesi noin suuren vallan itseesi ja lapseesi, koko elämääsi? Tuskinpa vain.

Lähetän sinulle voimia ja enkeleitä toipumiseen. Olen täysin varma ja vakuuttunut että kun päästät miehestäsi irti, jotain paljon parempaa ja hienompaa osuu kohdallesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niinkö;29731927:
Miten niin mies teki väärin? Jotain liitossa oli vikaa kun siihen ajauduttu. Eikö merkit olleetkin jo vuosia nähtävissä? Erilleen ajautuminen henkisesti ja fyysisesti. Miesvoli rohkeampi ja otti askeleen kohti onnellisuutta. Mene terapiaan jos et pääse katkeruuden tunnetilastasi. Tätähän sinä liitossa ollessasi huonoina hetkinä toivoit, eroa.
Click to expand...

Olen käynyt juttelemassa ihan "ammattilaisella", jo suhteen loppuvaiheessa, kun mies oli todella kauhea ja vaikea. Tämä ammatti ihminen myös kauhisteli mieheni käytöstä, ja sanoi, että olen naimisissa vakavasti persoonallisuushäiriöisen miehen kanssa. ( no, onneksi en enää ole )

Voin sanoa, että kyllä käytännössä on elämä helpottunut suunnattomasti, ei tarvitse enää pelätä esim. lähteä harrastuksiin ja siitä seuraavia raivokohtauksia miehen taholta, sen ahdistavaa olemusta ja koko ajan varpaillaan oloa ettei vaan suututa miestä millään tekemisillään -> narisisti mies, ja voin vaan sanoa, että irtaantuminen tuollaisesta on henkisesti hyvin raskasta, vaikka itse tietää ja huomaa, että elämä on NIIIIN paljon helpompaa ilman sitä kauheaa pelkoa ja ahdistusta ja maahan tallomista.

Kummallinen on ihmisen mieli, tai ainakin mun. Alkuaikoina mies oli niin mahtiunelma mies kuin kukaan ikinä! Ja ne, vuosien takaiset hetket ( jota ei pitkään kuitenkaan edes kestänyt ) ovat niitä, joita nyt muistelen ja kaipaan. Ja kun mieleen tulee ne ajat väksiin. Eniten tässä varmaan riepoo kyllä se, että miehellä olikin se suhde tämän nykyisen naisen kanssa jo pitemmältä aikaa meidän avioliiton aikana. Se jos mikä tuntuu todella loukkaavalta!!
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa