Millä päästä vauvakuumeesta eroon kahden lapsen jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vierasko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vierasko

Vieras
Meillä on kaksi lasta, 3 v ja vajaan vuoden ikäinen. Olen aina ajatellut, että kaksi lasta olis hyvä määrä. Nyt olen huomannut kuitenkin kärsiväni ihan järjettömästä vauvakuumeesta ja kaipuusta raskautta ja sitä hetkeä kohtaan, kun vauva on vastasyntynyt... Tuntuu, että FB on täynnä kaikkien vauva-uutisia ja itse olen vähän haikeana, kun ne hetket, kun itsellä oli vastasyntynyt, ovat tällä hetkellä takana päin.

Vauva-kuumeessani ei ole pienintäkään järkeä, jos järjellä ajatellaan. Kärsin ihan järjettömästä pahoinvoinnista molempien raskauksien aikana. Vauva-aika kuopuksen kanssa on ollut melko haastavaa verrattuna esikoisen vauva-aikaan, kun kuopuksella oli vauvana refluksia ja kuopus ei ole ollut niin hyvä nukkumaan kuin esikoinen. Ja kahdessa lapsessa riittää jo ihan hyvin puuhaa molemmille vanhemmille. Mutta silti,silti haaveilen uudesta vauvasta.. Onko täällä ketään samalla tavalla ajattelevia, joilla järjen ääni olisi voittanut ja olisitte päässeet vauva-kuumeesta jotenkin eroon?
 
Mä oon huono kertomaan. Poden itse kroonista vauvakuumetta. Nyt on takana 20 vuotta, 13 raskautta ja 9 lasta (4 keskenmenoa siis) ja vauvakuume jatkuu aina vaan.

Raskaudet on kamalia, synnytys ok ja vauva-aika ihanaa. Yhden jos vielä...
 
Mäkin luulen potevani kroonista vauvakuumetta lopun elämääni<3 Vaikka kuinka monta vauvaa saisin. :) Sun vaan pitää ajatella että lapsia on jo kaksi ja kädet täynnä töitä, etkä haluaisi enää kolmatta lastan jos näin siis on? Eihän se pikkunen kauaa vauva edes ole. Siinä on taas yksi vipeltäjä ja huollettava lisää, koita ajatella järjen kautta.
 
Ei mitenkään. Se loppuu sitten kun loppuu, mulla viiden lapsen jälkeen. Sitten vauvakuumeeni loppui, mutta varmaan silläkin oli osuutta että kuopuksellamme oli sekä koliikki, että myös ihan ihan hirveä korvatulehduskierre. Korvat putkitettiin kahteenkin kertaan ja nielurisatkin leikattiin, ennenkuin se loppui.
 
Joo o. Melko samoja ajatuksia pyörittelin päässä, lapset oli silloin 2 ja 4.

Nyt lapset ovat 12 ja 14 ja mä hullu alotin koko rumban alusta. Tässä tää aika kuluu, koliikkihuutoa kuunnellessa ;)

Mietin kyllä, miksi en tehnyt jo silloin kolmatta, se vaan kaihersi kaikki nää vuodet. Mut onhan tuo pallero kuitenkin aivan ihana kuusviikkoinen :)

Tsemppiä!
 
Tiedän tunteen vallan hyvin. Ei siitä pääse.
Koko ajan tiesin että jtn puuttuu, viidennen jälkeen ei ole enää vauvakuumetta tullut, ei vaikka katselin uutta äitiyspakkausta niin mikäänlaisia vauvakuumeen merkkejä ei herännyt edelleenkään.
 
Onko teillä vauvakuumeilijoilla muuta mielekästä elämää? Siis muutakin kuin lapset? Ja siis ihan oikeasti oikeasti? Eikä vaan joo joo kyllä on, mutta silti tahdon vauvan.

Kaipaatteko te vaan sitä vauva-aikaa? Ymmärrättehän että se on hyvin lyhyt ja aina se uusikin vauva kasvaa isoksi. Onko se silloin vähemmän ihana?

Minäkin kärsin joku aika takaperin mielettömästä vauvakuumeestaa pari vuotta. Vaikka mulla oli jo ihana tyttö ja poika. Kaipasin vaan sitä uutta ihanaa vauvaa, vaikka kaikki alkoi olla jo paljon helpompaa kun lapset isompia.
Kunnes opiskelujen alettua tajusin että mulla ei vaan ollut tarpeeksi sisältöä omassa elämässä, siis vain minua itseäni varten. Nyt minulla on ja todellakin teen juuri sitä omaa juttuani ja vauvakuume on tiessään.
 
Joo o. Melko samoja ajatuksia pyörittelin päässä, lapset oli silloin 2 ja 4.

Nyt lapset ovat 12 ja 14 ja mä hullu alotin koko rumban alusta. Tässä tää aika kuluu, koliikkihuutoa kuunnellessa ;)

Mietin kyllä, miksi en tehnyt jo silloin kolmatta, se vaan kaihersi kaikki nää vuodet. Mut onhan tuo pallero kuitenkin aivan ihana kuusviikkoinen :)

Tsemppiä!

Just tota mietin, että jos ei "hankita" kolmatta, niin vauvakuume jatkuu ja jatkuu vaan niin kauan, että mulla tulee jo ikäkin vastaan (ku ite en voi tai viitsi riskeerata ja odottaa iän puolesta kun max. 5 v.). Ja sit harmittelen, ku lapset on isompia, että miksi ei "hankittu" sitä kolmatta, kun siihen olis vielä ollut mahdollisuus.. No mut tällä hetkellä yritän selvitä kuumeilusta sillä, että ajattelen meidän "hankkivan" kolmannen silloin, ku kuopus on ainakin kolme vuotta. Mies ja minä ollaan siis sellaisesta puhuttu.. Mietin vaan jo nyt, et miten joskus sitten kestän sen, kun tiedän, että lapsia ei ole enää edes mahdollista hankkia.. Kiitos kaikille mukavista kommenteista!
 
Lopeta vauvapalstapyörimiset ja mene töihin, luo uraa, harrasta jne. niin kyllä se siitä lähtee.

Mulla on alle vuoden ikäinen vauva kotona, niin en viitsi mennä vielä töihin. Olen ekonomi, joten koulutus on hankittu ja uraakin olen kerinnyt tekemään ennen lapsia.. Ja olen aina ollut perhekeskeinen ihminen, enkä saa mitään kicksejä uran luomisesta. Mikä sinänsä on harmi, koska sillähän sitä tosissaan sais elämäänsä muuta ajateltavaa eikä olis vapaa-ajan pulmia..
 
Yksi lapsi= harrastus, kaksi lasta= työtä, kolme lasta= hulluuttaa.. :-) Meillä alunperinkin oli haaveissa 4 lasta. Kovalla työllä ja tuskalla meillä on nyt kolme. Neljäs syntyi ja kuoli. Tiedän, nuorena itsekin olin kymmenen vuotta kovassa 'vauvakuumeputkessa'. Nyt mielekkäässä työssä (uraputkessa) ja lasten arjen pyörityksessä. Tällä hetkellä kiitän luojaani näistä kolmesta lapsesta. Useamman lapsen arkeen en ehtisi enää näin hyvin panostaa. Meillä ikäerot 3v ja 2v. Oikein soppeli. Ei muuta kuin vielä se kolmas niin tiedät mitä lapsiperheen arki on. Ihanaa, kamalaa ! :-D
 

Yhteistyössä