Millä rv "uskaltaa" ilmoittaa tuleville isovanhemmille raskaudesta?

[mitäköhänsitätekis]

Raskaus on pitkään ja hartaasti odotettu ja nyt mietimme koska sitä "uskaltaisi" kertoa tuleville isovanhemmille raskaudesta. Tiedän, että ovat kaikki todella innoissaan asiasta ja siksi olisi kurjaa kertoa liian aikaisin (jos keskenmeno tuleekin jo ennen np-ultraa). Aikaisemmin olen ajatellut, että odotamme ehdottomasti ainakin np-ultran jälkeiseen aikaan mutta nyt tekisi kovasti mieli kertoa jo varhaisultran jälkeen. Ultrassa kaikki hyvin ja sydämen lyönnit näkyivät selvästi, silti epäilyttää uskaltaako jo kertoa vai pitäisikö vain malttaa mielensä ettei kaduta.

Saa muuten myös kertoa jos olette kertoneet itse asiasta tai kuulleet jonkun muun kertoneen jollain hauskalla tavalla (kortti, runo, esine yms.) raskaudesta.

 

["vieras"]

Sitten vasta kun se alkaa näkymään selvästi, jos on odotettu ja toivottu niin mahdollisuudet siihen pahimpaan on olemassa vahvasti ympärillä. Odottele ja katsele tilannetta, ilmoita siiten kun niskapoimu tutkimukset ja muut varmistavat toimen piteet on tehty että lapsi sieltä tulee elävänä ulos.

 

[kuppa]

Np-ultran jälkeen. En uskalla kertoa aikasemmin, vaikka kertominen kivaa onkin niin pidetään siihen asti aina omana tietonamme.

 

[Riikka90]

Me kerrottiin esikoisesta vasta np-ultran jälkeen. Sitten toisesta raskaudesta kerrottiin miehen äidille ja sen miehelle sekä mun omille vanhemmille melkein heti kun ite saatiin tietää. Se meni kesken, mutta ei haitannu vaikka oltiin kerrottu. Sain paljon tukea esim omalta äidiltä jolla on myös ollu keskenmeno. Sitten tulin melkein heti km jälkeen raskaaksi ja heti varhaisultran jälkeen kerrottiin noille samoille henkilöille, ajattelin siinä vaiheessa että jos menee taas kesken nii ei voi mitään. Haluttiin vaan jakaa se ilo jonkun kanssa ja nyt samanen raskaus on jo loppusuoralla(rv33).

Mun mielestä kertokaa silloin kun teistä itsestä tuntuu, kyllähän ne riskit on pienemmät np-ultran jälkeen mutta toisaalta taas missä vaiheessa vain voi sattua jotain jos on sattuakseen.

Toivotaan että teillä pysyy pikkuinen mukana loppuun saakka. Onnea teille! :flower:

 

[kertokaa vaan jo]

[QUOTE="vieras";26827073]Sitten vasta kun se alkaa näkymään selvästi, jos on odotettu ja toivottu niin mahdollisuudet siihen pahimpaan on olemassa vahvasti ympärillä. Odottele ja katsele tilannetta, ilmoita siiten kun niskapoimu tutkimukset ja muut varmistavat toimen piteet on tehty että lapsi sieltä tulee elävänä ulos.[/QUOTE]

Ihan kuin se takaisi että se elävänä ulos tulee.

AP:lle, 12rv jälkeen putoaa km riski suuresti. Mutta ettekö kertoisi keskenmenosta sitten ?

 

["vieras"]

Riippuu paljolti siitäkin, minkä luonteinen ihminen itse olet. Jos raskaus menisikin kesken ennen np-ultraa, haluaisitko isovanhempien tietävän ja saisit heiltä tukea vai olisiko itsellesi parempi, jos olisivat tietämättömiä ja surisit miehesi kanssa kahden. Itselleni jälkimmäinen vaihtoehto on ollut parempi ja ollaan kerrottu raskauksista vasta np-ultran jälkeen.

 

["vieras"]

Meillä sama tilanne. On ajateltu kertoa aika pian np- ultran jälkeen. Itse olen ajatellut niin, että vaaroja on olemassa edelleen myöhemminkin (eikä edes rakenneultraa tietty takana), MUTTA vatsa alkaa kasvaa ja alkaa oleen hetki hetkeltä hankalempaa valita vaatteita ettei turvotus näy. Itse koen jotenkin ikävänä, etten onnestani saa puhua ääneen. Meilläkin siis odotettu ja kaivattu raskaus. Lisäksi mietin, että mikäli myöhemmin sattuu jotain, ovat he ainakin hetken saaneet tuntea iloa ja onnea tilanteesta.... vaikka surullisesti päättyisikin. Ehkä silloinkin helpottaisi, kun joku jakaisi surun, eikä tarvitsisi selitellä läheisille omaa pahaa oloa mitenkään.

Tämä tietysti meidän mielipide

 

[mitäsitätekis]

kertokaan vaan jo: Olen sen tyylinen, että haluan ensin surra asioita yksikseni ja kertoa vasta sitten kun olen "valmis" en heti. iloiset asiat taas jakaisin mielellään heti Kun kerroimme, etteivät lapsettomuushoidot kohdallamme tuottaneet tulosta olivat todella surullisia. Ehkä tästäkin syystä haluaisin säästää heidät mahdolliselta surulta jos keskenmeno tuleekin.

 

[mismina]

Musta olis ainakin ihan OK tietää jo alussa, jos sitten jotain tuleekin eikä kaikki mene kuten pitäis,niin ainakin tietäisin asiasta, enkä menis vahingossa möläyttämään jotain sellaista, mikä sitten loukkaa. Vaikka kysymään, että "kuinkas teidän vauvahaaveet" jos tiedän lapsen olevan suunnitelmissa. Keskenmenon jälkeen tuollainen voi loukata pahastikin.

 

[mitäsitätekis]

mismina: Tuskin kysyvät tuollaista kun tietävät, että viimeinen IVF kokeiltiin kaksi vuotta sitten.

 

["vieras"]

kertokaan vaan jo: Olen sen tyylinen, että haluan ensin surra asioita yksikseni ja kertoa vasta sitten kun olen "valmis" en heti. iloiset asiat taas jakaisin mielellään heti Kun kerroimme, etteivät lapsettomuushoidot kohdallamme tuottaneet tulosta olivat todella surullisia. Ehkä tästäkin syystä haluaisin säästää heidät mahdolliselta surulta jos keskenmeno tuleekin.

Niin ollaan ihmiset erilaisia Itse hoidoissa olleena ajattelisin, että ovat saaneet sen ilon kokea, vaikka se sitten pois otettaiskin. Ei voi tietää kuinka käy, mutta toivon onnea raskausaikaanne ja pientä syliin saakka.

 

["vieras"]

Keskenmenoriskin kannalta on lähes sama kerrotteko rv 9 tai rv 11. Tuolla Aydin Tekayn nettisivuilla on taulukko jossa on keskenmenoriskeistä eri raskausviikoilla. Jo rv 9 riski on enää 0,5 % ja rv 11 riski on 0%. Tämä oli ainakin mulle ihan uutta tietoa, olen myös aina ajatellut että rv 12 on sellainen sovelias aika kertoa raskaudesta. Onhan siinä toki se pointti että jos np-ultrassa on jotain pielessä niin ei tarvitse kertoa kellekään jos päätyy keskeytykseen.

Itsellä on tämä aihe myös mietinnässä, olen nyt jo rv 8 niin turvoksissa että vatsaani tuijotellaan kiinnostuneesti. Pelkään koko ajan koska joku jotain kysyy, olen niin surkea valehtelemaan että sitten on vain pakko kertoa...

 

["Illa"]

Minä kerroin heti varhaisultran jälkeen. En edes miettinyt pitäisikö odottaa pidempään. Mutta jokainen kertokoon koska parhaimmalta tuntuu!

 

[mitäköhänsitätekis]

Muita mielipiteitä?

 

[Bonaire]

Mä kerroin äidilleni heti, kuten kahden muunkin raskauden alussa..Mies soitti synnytyssalista äidilleen tytön syntymän jälkeen

 

["vieras"]

No, itselläni on ollut kaksi keskenmenoa varhaisultran jälkeen (tehtiin noin rv 7, syke näkyi ja vastasi mittoja). Keskenmenot tuli sitten ennen np-ultraa viikolla 11+4. Sen takia ei kerrottu tästä uudesta raskaudesta kuin ihan lähimmille (siskot ja veljet+vanhemmat) ennen np-ultraa. Noille lähimmille haluttiin kertoa keskenmenoriskin uhallakin, kun kuitenkin oltaisiin kerrottu heille myös keskenmenosta. Itse päätät, milloin kerrot, mutta ei se varhaisultra jokaista autuaaksi tee. Tsemppiä jatkoon, itsellä nyt rv12 tasan ja np-ultra ok, joten uskaltaa jo kertoa muillekin

 

[astrolabe]

Mie oon kertonut heti, en tiijä olisko keskenmenot olleet helpompia kestää yksinään surren?

 

[voih]

Olen kertonut kaikista HETI! Kaksi elävää lasta ja yksi keskenmeno. Yhdessä on ilot ja surut koettu. Kamala ajatus, että oma äiti ei tietäis 12 viikon keskenmenosta ja pitäs olla niin kuin mitään ei olis tapahtunut. Ei ihme, että suomalaiset voi huonosti.

 

[Sisar Ponteva]

Ekan kohdalla kerrottiin mun vanhemmille n.rv10, miehen vanhemmille vähän myöhemmin.

Tokasta kerroin tyyliin kaikille, heti kun testi oli tehty. Mies ei ollut ihan niin innokas. Jotenkin oli vaan semmonen tunne, että kaikki on hyvin, vaikka yksi tuttu totesikin että voihan se olla vaikka tuulimuna...

Olen sen tyylinen ihminen, että kerron sekä ilot että surut. Ne ovat elämää.