Millä saada mies kehumaan jollain tapaa edes joskus? Rasittaa olla vaan, ja odottaa.. *turhis*

[Neytiri]

Tuo kyllä äitienpäivänä ja naistenpäivänä ja kaikkina merkkipäivinä kukkia, "niinkuin kunnon miehen pitääkin", mutta KOSKAAN hän ei kehu minua millään tavalla.
Kysyin eilen että miksi hän juuri minua rakastaa, niin sanoi että "sun kans on hyvä olla". Mä olen kuullut tuon jo niin monta kertaa.. Pariin otteeseen oon kysynyt, eikö mussa sitten ole mitään erityistä mistä pitää, että olen vaan se jonka kanssa on naimisissa ja siksi pitää musta. Vastausta odotan edelleen vaikka ekan kerran kysyin tuota jo ajat sitten..
Alkaa tulemaan semmonen olo, ettei tuo taida mua mitenkään hyvänä pitää missään


Itse kehun häntä (ulkonäköä, luonnetta, ajattelevaisuutta yms.), kiittelen, ja usein lahjonkin, ihan vaan ilman mitään syytä. Ajattelin että en minäkään sitten enää sano mitään, tai tee mitään mistä tulisi erityinen olo. Mutta mä en vaan osaa, ne tulee niin luonnostaan.

äh, ihme jos joku jaksoi lukea, turhaa vuodatusta.

 

[Mrs Shillelagh]

Kyllä mies sanoo sitten, kun lakkaa rakastamasta.

 

[Turbojurpo]

Ex-avokaskin olisi halunnut kehuja ja kun ei niitä minulta saanut, kävi sitten hakemassa muilta miehiltä. Ex-morsianta kokemuksestani viisastuneena varoitin, etten välttämättä huomaa mitään, jos hän on käynyt kampaajalla tms. ja hän vakuutti kyllä kertovansa minulle, jos on ajattanut päänsä kaljuksi.

 

[Neytiri]

No varmasti sanoo, mutta olisi se nyt joskus kiva kuulla tässä arjessa jotain mukavaakin.
En hetkeäkään epäile ettei rakastaisi. Olen vain lopen kyllästynyt siihen, että muiden miehet kehuvat, jopa julkisesti vaimojaan. Ja mun mies ei kehu missään mielessä edes kotona.
Seksi kyllä kelpais joka välissä.

 

[pat]

Oma mieheni totes, että sitten kun on valittamista avaan suuni. Mutta jos en kommentoi mitään, niin olen kaikkeen tyytyväinen ja rakastan sua. Enpä ole tuon jälkeen vaatinut kehuja, riittä kun sanoo kiitos ruuan jälkeen =)

 

[Neytiri]

Ex-avokaskin olisi halunnut kehuja ja kun ei niitä minulta saanut, kävi sitten hakemassa muilta miehiltä. Ex-morsianta kokemuksestani viisastuneena varoitin, etten välttämättä huomaa mitään, jos hän on käynyt kampaajalla tms. ja hän vakuutti kyllä kertovansa minulle, jos on ajattanut päänsä kaljuksi.

No tätä huolta ei ole. Mä olen tullut petetyksi suhteessa, enkä voisi koskaan pettää toista. Mutta ymmärrät sinäkin varmaan ettei paljoa viitsi vaivautua tekemään itselleen/asunnolleen/tms. jos ikinä kukaan ei huomaa..

 

[vieras]

Ajatteles asia niin , että sun mies vaan on tuollanen "hiljasempi" sillä tavalla. Ja onkos se niin varmaa että ne jotka ääneen kehuvat julkisesti, ovat siellä kotonaan niin hyviä kuitenkaan. Tiedän yhdenkin joka oli niin kaunis käytöksinen julkisesti mutta annas kun otti lasillisen niin turpiin tuli syyttä.

 

[Sireeni]

Harmaan arjen karu totuus paljastui minullekin ja taistelin pitkään sellaista EPÄVARMUUTTA vastaan kun mies ei enää kehunutkaan kauniiksi jne jne samalla tavalla kuin suhteen alussa. Sitten eräänä kauniina päivänä oli pakko sanoa, että "KEHU MUA! Tarvitsen JUURI NYT itsevarmuutta ja kehuja!". Ja kyllähän niitä sitten tuli (ensin vaivalloisesti mutta kyllä se siitä alko oppimaan ) halinkin kera. Välillä on ihan haettava sitä halia ja kehua kun ei tuo äkämurri tajua aina itse sitä tyrkyttää.
Mies näyttää kuulemma tunteensa tekemällä, ei sanoilla...

 

[Non compos mentis]

Ois kannattanut aikanaan valita sellainen kehuja mieheksi. Ottaisit kunnia-asiana, että kanssasi on hyvä olla. Mitä niillä sanoilla on väliä, voihan sitä puhua lämpimäkseen vaikka mitä, teot on eri asia.

 

[vieras]

Oma mieheni totes, että sitten kun on valittamista avaan suuni. Mutta jos en kommentoi mitään, niin olen kaikkeen tyytyväinen ja rakastan sua. Enpä ole tuon jälkeen vaatinut kehuja, riittä kun sanoo kiitos ruuan jälkeen =)

On tuokin kyllä eräänlaista sovinismia, saatkos sinäkin avata suusi kun on valittamista.

 

[Neytiri]

Oma mieheni totes, että sitten kun on valittamista avaan suuni. Mutta jos en kommentoi mitään, niin olen kaikkeen tyytyväinen ja rakastan sua. Enpä ole tuon jälkeen vaatinut kehuja, riittä kun sanoo kiitos ruuan jälkeen =)

No vähään olet tyytyväinen. Musta ois ees silloin kun olen laittautunut, kiva kuulla että näytän hyvältä. Jos en sitä kuule, oletusarvo on etten näytä kovin kaksiselta. Tai olisi kiva tietää miksi sitä seksiä tekee aina mieli, siis olenko jotenkin himottava vai kelpaako hälle mikä vaan, koska koskaan en kuule mitään syytä tuolle himolle.
Mä en tahdo loppuelämääni elää niin että ainoat kehut tulevat joltain kodin ulkopuolisilta ihmisiltä.

 

[Jehnny Tightlips]

No varmasti sanoo, mutta olisi se nyt joskus kiva kuulla tässä arjessa jotain mukavaakin.
En hetkeäkään epäile ettei rakastaisi. Olen vain lopen kyllästynyt siihen, että muiden miehet kehuvat, jopa julkisesti vaimojaan. Ja mun mies ei kehu missään mielessä edes kotona.
Seksi kyllä kelpais joka välissä.

Miten jotenkin epäilisin, ettei ihan kaikki kuitenkaan. (Tästä voinee tehdä pienen pikagallupin). Yleensä kaikessa on varjopuolensa, jos mies huomaa, että kotona on imuroitu, hänen huomiokykynsä riittää myös siihen, että pyykkikori pursuaa yli. Tai ruokaa auliisti kehuva mies ilmoittaa toisena päivänä, että olisi mielummin syönyt kengänpohjia. Kaikki tai ei mitään.

 

[Neytiri]

Harmaan arjen karu totuus paljastui minullekin ja taistelin pitkään sellaista EPÄVARMUUTTA vastaan kun mies ei enää kehunutkaan kauniiksi jne jne samalla tavalla kuin suhteen alussa. Sitten eräänä kauniina päivänä oli pakko sanoa, että "KEHU MUA! Tarvitsen JUURI NYT itsevarmuutta ja kehuja!". Ja kyllähän niitä sitten tuli (ensin vaivalloisesti mutta kyllä se siitä alko oppimaan ) halinkin kera. Välillä on ihan haettava sitä halia ja kehua kun ei tuo äkämurri tajua aina itse sitä tyrkyttää.
Mies näyttää kuulemma tunteensa tekemällä, ei sanoilla...

No mä olen just tommonen epävarma.
Ostin esim. uudet rillitkin, ja olen monesti koittanut kysyä että onko ne hyvät vai pahat vai rumat vai kauniit. Vastaus on että no erilaiset kun ne edelliset. Just, no ihan varmasti ovat..

 

[Neytiri]

Ois kannattanut aikanaan valita sellainen kehuja mieheksi. Ottaisit kunnia-asiana, että kanssasi on hyvä olla. Mitä niillä sanoilla on väliä, voihan sitä puhua lämpimäkseen vaikka mitä, teot on eri asia.

Niin kai se pitäisi. Jotenkin vaan masentaa, kun koskaan ei mitenkään ylistetä Tulisi edes hyvästä ruuasta tai vaikka siitä että on siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon, mutta ei :/ Musta ois kuitenkin kiva etten ois ihan sama, tai hällä väliä. Siltä se tuntuu.

 

[Neytiri]

No varmasti sanoo, mutta olisi se nyt joskus kiva kuulla tässä arjessa jotain mukavaakin.
En hetkeäkään epäile ettei rakastaisi. Olen vain lopen kyllästynyt siihen, että muiden miehet kehuvat, jopa julkisesti vaimojaan. Ja mun mies ei kehu missään mielessä edes kotona.
Seksi kyllä kelpais joka välissä.

Miten jotenkin epäilisin, ettei ihan kaikki kuitenkaan. (Tästä voinee tehdä pienen pikagallupin). Yleensä kaikessa on varjopuolensa, jos mies huomaa, että kotona on imuroitu, hänen huomiokykynsä riittää myös siihen, että pyykkikori pursuaa yli. Tai ruokaa auliisti kehuva mies ilmoittaa toisena päivänä, että olisi mielummin syönyt kengänpohjia. Kaikki tai ei mitään.

No kyllä mies välillä muistuttaa että voisko sitä pyykkiäkin pestä, tai että oletkos tehnyt sitä tai tätä, ja jos olen unohtanut, niin kyllä mä huomaan hänen turhautumisensa.
Toki ymmärrän että ne kaiketi kuuluvat tähän kotona olijan hommiin, vaikka itse en asiaa oikeen tolla tavalla näe. Mutta silti ne henkilökohtaiset huomiot.
Mun ei siis tee seksiäkään mieli niin usein kuin hänen, mutta se johtunee siitä etten syty tuosta noin vaan, en ole koskaan kenenkään kanssa oikein syttynyt. Mutta kyllä sitä kai vähän paremmin syttyisi, jos toinen joskus kehuisi jollain tapaa, jos ei sitten minua, niin vaikka vaatteita tai vaikka ruokaa tms.

 

[minä]

Ois kannattanut aikanaan valita sellainen kehuja mieheksi. Ottaisit kunnia-asiana, että kanssasi on hyvä olla. Mitä niillä sanoilla on väliä, voihan sitä puhua lämpimäkseen vaikka mitä, teot on eri asia.

Niin kai se pitäisi. Jotenkin vaan masentaa, kun koskaan ei mitenkään ylistetä Tulisi edes hyvästä ruuasta tai vaikka siitä että on siivonnut koko asunnon lattiasta kattoon, mutta ei :/ Musta ois kuitenkin kiva etten ois ihan sama, tai hällä väliä. Siltä se tuntuu.

Jätä välillä jotain tekemättä, jos siitä tulee sanomista, niin avaa sanainen arkkusi, että ei sitä koskaan saa kehuja kun tekee jotain. Jos ei sittenkään tule sanomista, jos asiat on mullin mallin, niin sinulla on elämäänsä harvinaisen tyytyväinen mies.

 

[Jaska-]

Siivoamisesta puheen ollen.

Miehet on oppineet varovaiseksi koska kaikki mitä he sanovat saatetaan käyttää heitä vastaan.

Esimerkki:

-Mies tulee kotiin ja huomaa että on _erityisen_ siistiä ja sanoo "Onpas siistiä"
-Sen sijaan että vaimo ilahtuisi asiasta hän sanoo/miettii että "Aijaa, täälläkö on siis likaista yleensä vaikka minä siivoan harva se päivä!"

Saman voisi sanoa vaikka ruuasta.
-Olipas hyvää ruokaa, kiitos !
-Aha yleensä on huonoa ruokaa vai? no ole hyvä vaan...


Tuota ei tarvitse naisen harrastaa kuin muutaman kerran, vaikkapa kun sattuu olemaan huono päivä, niin mies lakkaa puhumasta noista asioista.

Sitten 5 vuoden jälkeen emäntä ihmettelee että miksi mies ei koskaan kehu. No ei kehu ei..

 

[Neytiri]

No jaa, hermostunut tuo on suurimman osan kotonaoloajastaan, siis stressaantuneen oloinen.
Ja olen koittanut jättää tekemättäkin, mutta siitä ei tuu mitään edes sanomista, se tekee sitten itte ne mitä en oo tehnyt. Paitsi pesee pyykit.

 

[vieras]

Siis onkohan meillä sama mies? Tosin omani ei tuo niitä kukkiakaan käskemättä, koska anoppi on opettanut, että ainoastaan pettävä mies tuo kukkia tai lahjoja. Kiitoksia vaan...

K: "Miltä mä näytän?" V: "Ihan itseltäsi / siltä että oot meikannut / (etunimi tähän):lta..."

K: "Onko hyvää ruokaa?" V: "Ihan syötävää."

K: "Miks sä oot mun kanssa?" V: "No kun sä olet niin... tuollainen."

Mies on luvannut kertoa sitten, kun ei enää rakasta. Kertaakaan ei ole kauniiksi kehunut, mutta kysyttäessä vastaa, että eihän hän muuten olisi mun kanssa alkanut...
Aiemmin vielä yritin saada kehuja, mutta mies jaksoi muistaa sanoa nätisti ehkä kerran tai kaksi, joten totesin ettei ollut sen arvoista. Ja totta puhuen, tuolta saa kyllä rehellisen mielipiteen jos ei miellytä.

 

[Neytiri]

No tää mun tapaus ei oo kyllä kehunut kuin ekana vuonna, silloin kun oli semmonen treffailuaika. Mutta ei nää nykyään, enkä kyllä koskaa ole ollut noin tyytymätön kiitoksiin tai kehuihin, joten siitä ei oo kiinni.

Mutta eikö teijänkin mielestä kerro jotain, jos kysyn että eikö mussa oo mitään erityisen hyvää, niin vastausta ei kuulu :'(

 

[punkmamma]

Mun mies osoittaa teoillaan että tykkää
Itse kehun häntä paljonkin ääneen, ehkä se ei miehiltä tule niin luontaisesti? Lasta se kehuu ja kannustaa kyllä.
Tuntuis vähän hölmöltä jos se seisois mun vieressä kun keitän puuroa: Hyvä! Juuri oikea annostus, olet taitava puuronkeittäjä"

Mutta hei tajusin kyllä mitä tarkoitat

 

[Neytiri]

Siis onkohan meillä sama mies? Tosin omani ei tuo niitä kukkiakaan käskemättä, koska anoppi on opettanut, että ainoastaan pettävä mies tuo kukkia tai lahjoja. Kiitoksia vaan...

K: "Miltä mä näytän?" V: "Ihan itseltäsi / siltä että oot meikannut / (etunimi tähän):lta..."

K: "Onko hyvää ruokaa?" V: "Ihan syötävää."

K: "Miks sä oot mun kanssa?" V: "No kun sä olet niin... tuollainen."

Mies on luvannut kertoa sitten, kun ei enää rakasta. Kertaakaan ei ole kauniiksi kehunut, mutta kysyttäessä vastaa, että eihän hän muuten olisi mun kanssa alkanut...
Aiemmin vielä yritin saada kehuja, mutta mies jaksoi muistaa sanoa nätisti ehkä kerran tai kaksi, joten totesin ettei ollut sen arvoista. Ja totta puhuen, tuolta saa kyllä rehellisen mielipiteen jos ei miellytä.

No niin, onhan se aika lähelle samaa.

Kampaajalta kun tulin, niin toi sano oho.. ei muuta. Kysyin että onko hyvä, niin no erillainen. (eli siis ilm. huono)
Mä en saa ees lypsämällä niitä kehuja, missä lie vika, minussa loppupeleissä sitten varmaan. Jos mussa ei vaan ole mitään kehuttavaa :/
Meillä sitä rehellistä mielipidettä ei saa, vaan mies myös mielistelee paljon asioita. Siis jos kysyn että mentäiskö käymään mun vanhemmilla, sanoo että no mennään, kysyn että oikeestikko, sanoo että no ihan sama. Sitten saatta myöhemmin olla tosi kiree, ja kun kysyn mikä mättää, niin ei vastaa mitään. Kunnes lopulta sanoo, ettei pidä mun äidin tyylistä tehdä jotain.. huoh.
Lopulta sanoo että ei olisi tahtonut lähteä, mutta kun on helpompaa lähteä kuin taas miettiä miksi ei lähdetä.

Taidan olla vaikea ihminen :/

 

[Jehnny Tightlips]

Mutta eikö teijänkin mielestä kerro jotain, jos kysyn että eikö mussa oo mitään erityisen hyvää, niin vastausta ei kuulu :'(

Jos mies ei ole tottunut noita asioita ajattelemaan, niin ei varmaan osaa yllättäen kysyttäessäkään vastata. Ei siis välttämättä kerro kovin paljoa.

 

[Neytiri]

Mun mies osoittaa teoillaan että tykkää
Itse kehun häntä paljonkin ääneen, ehkä se ei miehiltä tule niin luontaisesti? Lasta se kehuu ja kannustaa kyllä.
Tuntuis vähän hölmöltä jos se seisois mun vieressä kun keitän puuroa: Hyvä! Juuri oikea annostus, olet taitava puuronkeittäjä"

Mutta hei tajusin kyllä mitä tarkoitat

Kiva että tajusit.
Mutta en mä nyt ihan tommosta puuronkeittohommaa tarkottanutkaan.

Ehkä kuitenkin vaikka välillä ois kiva kuulla, että ootpas tänään vetävän näkönen tms.

 

[Neytiri]

Mutta eikö teijänkin mielestä kerro jotain, jos kysyn että eikö mussa oo mitään erityisen hyvää, niin vastausta ei kuulu :'(

Jos mies ei ole tottunut noita asioita ajattelemaan, niin ei varmaan osaa yllättäen kysyttäessäkään vastata. Ei siis välttämättä kerro kovin paljoa.

Mä olen kyllä joskus sanonut, että mieti rauhassa, mä kysyn joskus sit uudelleen. Mutta samaa tyhjää on tullut sillon seuraavalla kerrallakin.