Millä vuosikymmenellä lasten halaaminen yleistyi?

["heps"]

Olen syntynyt 77 ja mua on halattu aina. Halaan nykyisinkin usein äidin kanssa. Äidinäiti oli syntynyt 1913 ja hänkin halasi monestikin tytärtään.

 

[propellihatun äiti]

Äiti ei ole paljon halaillut, hänellä oli risainen lapsuus ajoittain siellätäällä ja äidinäitiä oli keuhkotaudin takia kielletty olemasta liki. Nukkuivat samassa sängyssä mutta selkä päin lapseen.

Isä on halaavampaa sorttia, mutta ei meillä niin kauhean läheiset välit ole hänenkään kanssaan. Erosivat kun olin esiteini, ja siitä asti olen kantanut hiljaista kaunaa. Isä on mielestäni yrittänyt pitää kiinni komenteluoikeuksistaan vaikkei ole hoitanut läheisyysvelvollisuuksiaan.

En muista että kavereitakaan olisi kauheasti halattu. Ihan samaa asiaa olen alkanut miettiä, että miten ne on kyenneet olemaan niin etäisiä lasta kohtaan. Vai ollaanko me menossa överiksi toiseen suuntaan? Aika usein poika on pienestä pitäen töninyt kauemmaksi, ja joudun tekemään töitä hyväksyäkseni hänen tilantarpeensa. Ja joskus ailahtaa kertakaikkiaan kateus: perkele ettäs kehtaat olla noin hyvin pidetty ettei edes hali kelpaa. Huvittava tunne oikeastaan, ja aikas luonnollinenkin, tykkään.

Olen tyytyväinen kyllä siihen, että hali yleensä sopii ohjelmaan vaikka siinä olisi pientä kiirettäkin. Poika kun osaa olla sietämättömän kiinnostunut kaikesta naisaivon mielestä ihan turhanaikaisesta, ja jos en estä, niin toljottaa telkkaria siinä toivossa, että näkisi jossain propellin.

 

[vieras""]

Aika usein poika on pienestä pitäen töninyt kauemmaksi, ja joudun tekemään töitä hyväksyäkseni hänen tilantarpeensa. Ja joskus ailahtaa kertakaikkiaan kateus: perkele ettäs kehtaat olla noin hyvin pidetty ettei edes hali kelpaa. Huvittava tunne oikeastaan, ja aikas luonnollinenkin, tykkään.

En ole KOSKAAN kuullut kenenkään kertovan tästä ilmiöstä, mutta minulla on täysin samat tunteet. Olen siis paljon halinut lastani, mutta koska en itse lapsena haleja saanut, niin joskus läikähtää itselläni sellainen kateus omaa lasta kohtaan - miksi minä pidän häntä niin hyvin - olin itse ihan yhtä arvokas lapsi. Toki hyvää arjessa on enemmän kuin tätä huonoa, mutta olen huomannut tunteen olemassaolon. Kiitos kun kirjoitit tästä!

 

[86--]

Täällä vm -86 ja fyysinen läheisyys väheni 3-vuotiaana. Sen näkee valokuvista, videoista ja muistan näin. Olen puhunut vanhempien kanssa asiasta, he eivät oikein osaa sanoa mitään syytä. Pystyvät nimeämään kuitenkin sen, että heidän teki usein mieli halata, mutta jos lapsi torjui halauksen, se koettiin sitten liian tungettelevana ja kunnioitettiin lapsen rajoja. Ja siitä syntyi krooninen halipula tavallaan. Äitini pitää halaamisesta, isäni taas ei pidä.

Mielestäni välittämistä pystyi osoittamaan silti hyvin muutenkin. Esim. välipala oli valmiina kun tulin koulusta. Ja tilattiin uusi lastenlehti heti, kun äiti oli sellaisesta saanut vihiä. Jne.

 

[moekoe]

[QUOTE="vieras";28095043]Mä olen samaa vuosimallia ja vanhemmat on halanneet mua tasan 2 kertaa; kun pääsin ripille ja kun esikoinen syntyi. Meillä ei ole valokuviakaan, missä olisin jommankumman sylissä, vauvakuvissakin mut on tuettu sohvalle kahden tyynyn varaan.

Omia lapsiani halaan välillä ihan muuten vaan. Isompikin halaa vielä takaisin, vaikka on jo 15 v.[/QUOTE]

Meillä sama, paitsi että olen syntynyt -77. Ja kuvissa olen aina isoveljen tai -siskon sylissä.

Mä en muista kyllä, että vanhempani olisivat osoittaneet mitään lämpöä toisiaankaan kohtaan. Joten en varmaan osannut edes odottaa, että mua halattaisiin.

Mutta omaan lapseeni olen ollut syntymästä saakka "koukussa". Pakko halailla ja nuuhkia ja suukotella. Ja teen sitä edelleen. Muksu 4v, kohta saa osittaista lepoa siihen hiplailuun, kun toinen syntyy

 

[Urseele]

Olisi kiva kuulla niiden vanhempien ajatuksia. Miksi halaaminen puuttui? Onko täälä vanhempaa polvea palstalla?

 

[leijona76]

oiskohan yleistynyt joskus 80 luvun lopulla kun lasten kurissapitäminen kiellettiin?nykyäänhän lapsen huono käytös korjataan siten että sanotaan " voi voi visa-pekka ei noin saa tehdä" ja halaus päälle.

Kyl se yritettiin vielä 80-luvulla korjaa piiskalla vaikka meillä halailtiin jne. Ei sulje toisiaan pois mitenkään. Halaan omaani ja sylittelen, silti hällä on kuri.

 

["vieras"]

Oon syntyny 70-luvulla ja kyllä meitä pidettii sylissä jne. En tuota asiaa niin aatellu muiden kohdalla. Ja pääsin viereen yöllä jos pelotti tms.

Tää on totta. Syliin pääsi ja viereen nukkumaan alle kouluikäisenä. Sitä isompana pörrötettiin tukkaa tai taputettiin olalle, jos oikein kehuttiin. Halattu ei. Saati suukoteltu. Ylioppilasjuhlissakin se halaaminen oli tosi väkinäistä. Olisivat mieluummin kätelleet vaan, vaikka olivat haljeta ylpeydestä.

 

[leijona76]

Ja meillä mummi eli isänäiti oli halailija kuten pappakin eli äidin isä. Kyllä sitä mallia heillä siis on ollut itselläänkin. Oma muksu on kova halailemaan meitä.

 

[nyhgt]

Mä olen -77 syntynyt ja mulla aina ollut hyvät ja läheiset välit vanhempiini, lapsuus oli onnellinen. Ei meillä kuitenkaan muistaakseni hirveästi halailtu, paitsi äiti ja isä halailivat toisiaan. Teineinä se oli minusta ja sisaruksistani noloa ja vetelimmekin aina rullaverhoja puolivitsillä kiinni, kun halailivat toisiaan keittiössä. Mutta joo, ei vaan ollut tapana. Eikä mulle asiasta mitään traumoja tms. ole jäänyt, aina olen tuntenut itseni rakastetuksi. Miehelläni samat kokemukset, hän on -73 syntynyt.

Lapsenlapsiaan vanhempani ja mieheni vanhemmat kyllä halailevat paljon, mikä minusta on hienoa. Ja omassa perheessäni halaillaan myös paljon, se tuntuu sekä minusta että miehestäni luonnolliselta. Meillä halaavat sekä lapset että vanhemmat, kohteina on milloin ketäkin, osansa saa myös perheen koira.