Millainen äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ****
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

****

Vieras
Millainen äiti on, joka
- ei selviä arjesta yksin ?
- suuttuu päivittäin lapsillee ja lujaa?
- menettää hermot joka asiasta ?
- tarvitsee apua jotta saa edes siivottua?
- tuntee olonsa turhaksi ja riittämättämättömäksi?
- joka ei pärjää lasten kanssa yksin vaan aina kaikki penee päin v*tä?
- joka itkee koko ajan?
 
Puhutko minusta tai no mä en ole kauheasti itkenyt, ehkä se itkemisen vähyys merkitsee, etten ole masentunut. Mutta mä oon voinut fyysisesti huonosti ja sen takia en ole jaksanut yksin arkea lasten kanssa ja se jaksamattomuus vie hermot ja kun hermot on kireällä tulee myös herkästi suututtua lapsille. Mutta onneksi apuakin on tarjolla, kun on tajunnut pyytää sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ****:
Saan kyllä konkreettista apua äidiltäni ja mieheltä. Siitä seuraa syyllisyys.... Olen surkea kun en yksin jaksa tai pysty mihinkään....

Ei kaikesta tarvii selvitä yksin. Ootko käyny juttelemassa kenenkään kanssa tunteistas? Esim. neuvolassa? Itellä se auttoi, että juttelin terkkarin kanssa muutamaan kertaan omasta väsymyksestäni.
 
Neuvola tädin kanssa en mitään juttele. Hän on yks entisitä koulukiusaajista. Joo käyn jutteee kyllä ammatti auttajan kanssa, mutta tapaamisia harvennettiin koska mull aoli parempi olo ja vointi. Nyt taas mennään mohja mutia pitkin. Niin ja sielläkin... Koska sä imetetä ei me oikeen mitään voida....
 
ei oo mitään vikaa että et yksin ei jaksa vaikka siivota, mitä sitten, mutta kyllä niitten lasten pitäis saada levollisempi, iloisempi äiti. Eli hae nyt ihmeessä apua, vaikka se sitten tarkoittas useampaakin sorttia jotain nappeja...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ****:
Neuvola tädin kanssa en mitään juttele. Hän on yks entisitä koulukiusaajista. Joo käyn jutteee kyllä ammatti auttajan kanssa, mutta tapaamisia harvennettiin koska mull aoli parempi olo ja vointi. Nyt taas mennään mohja mutia pitkin. Niin ja sielläkin... Koska sä imetetä ei me oikeen mitään voida....

No joo, en tosiaan alkais avautumaan sellaiselle terkkarille. Huono säkä, että olet sen saanu terkkarikses. Voisko niitä terapiakäyntejä (tai mitä ne nyt onkaan) lisätä taas? Kun kerran olis tavetta. Imetyksen takia et vissiin saa lääkitystä?
 
Joo koska imetän en voi syödä mitään lääkkeitä. Kyllä niitä varmaan vois taas lisätä niintä tapaamisia, mutta en mä tiiä miten ees niissä jaksaisin käydä. Hommata lapsen vahdit ja niin. Mä keskä sitä ku olen toista riippuvainen paska.
 
typerää et mietit vaan olevas toisista riippuvainen paska, synkistelet itsekses ja lapset kärsii sen takia. Pane nyt ekana tuollanen asenne syrjään. Kumpi on tärkeempää, sun vai lastes olo? Hoida ittes kuntoon vaikka se tuntuiskin ärsyttävältä tarvita apua. Mun ymmätääkseni monetkin syö lääkkeitä raskaus- ja imetysaikana, ihan kun on pakko. Ootko jutellut lääkkeistä lääkärin kanssa? Vaikka ymmärrän et välttämättä ei pystyis niitä syömään kuitenkaan kun tuntuu pahalta. Mut miten kauan sä vielä aiot jatkaa imetystä? Minkä ikäset muksut sulla on? Oot parempi äiti vaikka lopettaisit imetyksen lääkityksen aloittamisen takia vähän aiemmin ku oot suunnitellu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ****:
Joo koska imetän en voi syödä mitään lääkkeitä. Kyllä niitä varmaan vois taas lisätä niintä tapaamisia, mutta en mä tiiä miten ees niissä jaksaisin käydä. Hommata lapsen vahdit ja niin. Mä keskä sitä ku olen toista riippuvainen paska.



Ensin varmaan pitäisi yrittää korjata asennetta eli tyytyä siihen mitä on eli tyytyä siihen, että et jaksa. Sun ei tarvitse olla täydellinen ja ei se muita haittaa, jos nyt tarvitset apua. Sen jälkeen voit alkaa pikkuhiljaa tekemään enemmän sen verran kun kykenet. Ei se, että et nyt jaksa haittaa niinkään muita (ainakaan niitä jotka ymmärtävät tilasi) kuin itseäsi.

Itseäni myös ärsyttää kun tarviin apua ja en jaksa tehdä samoin kuin ennen, mutta mä tiedän, että kun nyt saan apua, voin kuntouttaa paremmin itseäni ja tulevaisuudessa olen taas oma itseni ja kenties sitten voin olla vuorostaan auttajanakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piina:
Alkuperäinen kirjoittaja ****:
Joo koska imetän en voi syödä mitään lääkkeitä. Kyllä niitä varmaan vois taas lisätä niintä tapaamisia, mutta en mä tiiä miten ees niissä jaksaisin käydä. Hommata lapsen vahdit ja niin. Mä keskä sitä ku olen toista riippuvainen paska.



Ensin varmaan pitäisi yrittää korjata asennetta eli tyytyä siihen mitä on eli tyytyä siihen, että et jaksa. Sun ei tarvitse olla täydellinen ja ei se muita haittaa, jos nyt tarvitset apua. Sen jälkeen voit alkaa pikkuhiljaa tekemään enemmän sen verran kun kykenet. Ei se, että et nyt jaksa haittaa niinkään muita (ainakaan niitä jotka ymmärtävät tilasi) kuin itseäsi.

Itseäni myös ärsyttää kun tarviin apua ja en jaksa tehdä samoin kuin ennen, mutta mä tiedän, että kun nyt saan apua, voin kuntouttaa paremmin itseäni ja tulevaisuudessa olen taas oma itseni ja kenties sitten voin olla vuorostaan auttajanakin.

Mutta kun ei tuloksia tule ja ja loppue ei näy... Siis kuntoutuksesta... Mikään ei muutu... Tai muuttuu hetkeksi ja sit oon taas 2 kk päästä samassa jamassa....
 

Yhteistyössä