Millainen mielikuva teillä on kuoleman jälkeisestä ajasta?

[Mietiskelijä]

Mua joskus mietityttää kuolemaan ja sen jälkeiseen aikaan liittyvät asiat. Siis pohdituttaa, mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuu, päättyykö kaikki siihen vai onko kuolemankin jälkeen jotain tuolla jossain? "Näenkö" enää rakkaitani koskaan, synnynkö uudelleen jonain toisena ihmisenä (vai kenties eläimenä?) tietämättä entisestä elämästäni, vai onko kaikki vain tyhjää, mustaa, pimeää, niin, ettei mistään tiedä enää mitään? Kun kuolen, näenkö kaikki rakkaimpani, jotka myös ovat jo kuolleet?

Eihän kaikki voi vaan loppua, eihän?

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Uskon ettei lopu.
Olen kuleksinut monessa "kuolleessa" paikassa, mutta uskon että on "ikuinen kesä" jossain rinnakkaistodellisuudessa.

 

[Kleopatra84]

Uskon jälleensyntymiseen ja karmaan..

 

[Kactus]

Mua joskus mietityttää kuolemaan ja sen jälkeiseen aikaan liittyvät asiat. Siis pohdituttaa, mitä kuoleman jälkeen oikein tapahtuu, päättyykö kaikki siihen vai onko kuolemankin jälkeen jotain tuolla jossain? "Näenkö" enää rakkaitani koskaan, synnynkö uudelleen jonain toisena ihmisenä (vai kenties eläimenä?) tietämättä entisestä elämästäni, vai onko kaikki vain tyhjää, mustaa, pimeää, niin, ettei mistään tiedä enää mitään? Kun kuolen, näenkö kaikki rakkaimpani, jotka myös ovat jo kuolleet?

Eihän kaikki voi vaan loppua, eihän?

Itse toivon todella ettei lopu, mitä järkeä tässä elämässä sitten ois??
Itse uskon siihen, että kuoleman jälkeen pääsen rakkaitteni tykö.
Taivaassa kaikki taas tavataan

:heart:

 

[Rieputarallaa]

Miksi ei voisi loppua? Mitä sen jälkeen edes pitäisi olla? Musta ajatus jostain ikuisesta elämästä ja ilonpidosta on absurdi, suorastaan ahdistava.

Tänne synnytään, täällä eletään ja sitten kuollaan pois. That's it.

 

[Potslojo]

Pistit pahan..
Mun mielestä sitä kun kuolee, ni kuolee.
Sitten poltetaan tuhkaksi ja tumpataan johonkin ruusu-lannoitteeksi.
Toki se ruusulannoitekkin on orgaaninen, eli jollakin tapaa, vaikka sen ruusun kautta, tuottaa happea; eli siten elää edelleen.. ( tai ainakin kauniina ajatukasena. Itseasiassa en oleta/ajattele/toivo enempää ikiaikaista elämää, kuin että lapset ja lapsenlapset, jotka minut kenties jotenkin tuntevat, minua aina joskus muistavat.)
Ja jep, minun elämäni jatkumo on minun lapsissani.. :heart:

 

[mä]

ei taivasta oo mutt tuopuoleinen on olen ollu medio kokouksessa mukana ja sain itse kokea terveisiä kuolleilta sukulaisilta

 

[tää on hyvä]

Oon syntyny liian monta kertaa, liian moneen paikkaan. Täysin vakuuttunut asiasta.

 

[vieras]

Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Ruumis maatuu ja muuttuu osaksi luonnonkiertokulkua.. kenties nurmikoksi tai puiden lehdiksi.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Aika ei ole lineaarinen jatkumo, eikä energia katoa. =)

Tätä mieltä olen kvanttifysiikan pohjalta soveltaen.

 

[:)]

Tottakai tapaamme rakkaamme jälleen taivaassa Eihän kaikki voi tietenkään loppua!

 

[sannelis]

aloitappa vaikka lukemalla kirja: valon syleilyssä Betty J. Eadie. Siitä alkaa aivan ihmeelinen tutustumis matka henkimaailmaan, joka on totta. ja jos innostut aiheesta löytyy valtavasti kirjallisuutta . Samalla pääsee avartavalle henkisen kasvun tielle.

 

[AnniHelena71]

Uskoin ennen kuoleman jälkeiseen elämään (tapakristitty, mutta silti). Uskoni katosi kun saattohoidin äitini, luulin että kokisin jonkinlaisen tunteen siitä että äiti on kuolemansa jälkeen tuolla jossain ja katsoo minua, että olisi ollut edes jonkinlainen pieni yhteydentunne. Mutta ei ollut mitään, ei tuntunut kertakaikkiaan miltään. Kuollut ruumis ja hautajaiset ja kun ne oli ohi, aivan tyhjää.

Nykyään uskon että elämä loppuu kuolemaan, me elämme sen jälkeen lapsissamme ja heidän muistoissaan.

 

[Vaeltaja]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

 

[vieras]

Miksi ei voisi loppua? Mitä sen jälkeen edes pitäisi olla? Musta ajatus jostain ikuisesta elämästä ja ilonpidosta on absurdi, suorastaan ahdistava.

Tänne synnytään, täällä eletään ja sitten kuollaan pois. That's it.

Näin minäkin olen alkanut ajattelemaan.

 

[Tää on hyvä]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

 

[Vaeltaja]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Minun teoriani kattaa tuonkin.

 

[tää on hyvä]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Tiedän tuon tunteen. Itse olen tunnistanut myös henkilöita ja minut on tunnistettu.

 

[Vaeltaja]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Tiedän tuon tunteen. Itse olen tunnistanut myös henkilöita ja minut on tunnistettu.

Oi, kerro lisää Miten? Missä?

 

[Orion-]

Paratiisi: täydellinen rauha, ilo, ja ennen kaikkea niin suuri rakkaus, että ihminen ei ikinä voi maan päällä ollessaan sitä kokea, vain ehkä saada väläyksiä siitä. Ja se on kaikille, ei ainoastaan joilleki "joka uskoo näin tai noin..". Niin tavalliselle tallaajalle kuin hyväntekijälle kuin sarjamurhaajalle, ihan kaikille. Se on paluu Kotiin.

 

[uskova]

Herra pitää huolen omistaan, tietysti tavataan rakkaimmat taivaassa.

 

[h]

Taivaaseen rakkaiden luo.

 

[tää on hyvä]

Sielunvaellukseen uskon. Olen elänyt useita kertoja aikaisemminkin... Se on jännä tunne. Sen vaan "tietää." 1200-1300 luvulla olen ainakin elänyt jossakin linnassa. Piikana vai prinsessana, en tiedä. Joskus hyvin, hyvin kauan sitten olen elänyt jossakin Arabimaassa, ehkä vuonna 800 tjtn.

Oletko tunnistanut henkilöitä.

Ei mulla ole sen tarkempaa tietoa tai todisteita. Se on vain tunne, kaipuu jonnekin joka tuntuu kuin kodilta

Tiedän tuon tunteen. Itse olen tunnistanut myös henkilöita ja minut on tunnistettu.

Oi, kerro lisää Miten? Missä?

No kerron yhden lyhykäisesti. Venetsian matkallani tapasin juutalaiskorttelissa naishenkilön. Nainen oli sivuttain ja näytti jotenkin tutulta. Kun kävelin lähemmäs hän kääntyi ja siinä sitten tuijotimme toisiamme. Tunne oli aika uskomaton kun molemmat tajusimme että tässä on tuttuni, mitään yhteistä emme kuitenkaan löytäneet. Iäkkäämpi italialainen nainen. Tuttuja kuitenkin olimme. Vaikea selittää lyhyesti tuota tunnepuolta. Muitakin on. Kuten aiemmin tuolla sanoin liian monta kertaa, liian moneen paikkaan.

 

[mä]

Mulla henk kohtaisesti asia aukeni sellaisen kirjan kautta, kuin Kuoleman tuolla puolen, jonka kirjoittanut Maurice Rawlings. Suosittelen !