Millainen on koira, jolla on huono hermorakenne?

["vieras."]

Miten oirehtii?

Onko sellainen, ettei rauhoitu ollenkaan minnekään, vaan on levoton koko ajan? Kulkee edestakaisin, läähättää, vaeltaa. Heti jos ihminen liikahtaakaan, koira on siinä. Puskee koko ajan päätä syliin, mikään määrä rapsutuksia ei riitä. Voimakas ääniarkuus, joka vain pahenee. Nykyisin koiran perusilme on jatkuvasti sellainen pelokas, korvat taaksepäin luimussa. Haukkuu kaikki vieraat, vaikkei luonnekuvauksen mukaan pitäisi ollenkaan sellainen olla. Mutta selkeästi pelkää vieraita ihmisiä. Jos koiralle korottaa yhtään ääntä, on heti häntä koipien välissä tuolin alla tai kellahtaa kyljelleen tassut kohti kattoa. Ollut tuollainen oikeastaan aina, ei ole kohdeltu väkivaltaisesti. Ääniarkuus alkoi ukkosmyräkästä joskus parivuotiaana, ja on nyt laajentunut koskemaan lähes kaikkea.

Olen ajatellut, että koira on vain arka, mutta nyt erinäisiä nettijuttuja lukeneena on tullut mieleen, että ehkä tuo ei kuitenkaan ole ihan normaalia käytöstä koiralta? Vai onko?

 

[Tepadj]

Juuri tuollainen. Yllättävissä tilanteissa (tai oikeastaan missään) ei myöskään kykene rauhoittumaan, jännitystila jää päälle.

 

["vierailija"]

Kuulostaa juuri tuolta, ei kykene rauhoittumaan. Paukkuarkuus on eri juttu ja harmi kun koiralla on sitäkin. Lisäksi koira voi olla epävarma, mikä voi johtua vaikkapa siitä ettei sitä ole pentuna sosiaalistettu tarpeeksi. Jos pentu kokee mahdollisimman paljon erilaisia tilanteita, paikkoja ja ihmisiä pentuna, se ei pelkää niitä yleensä aikuisenakaan.

 

["vieras."]

Koira on ollut pennusta saakka meillä, joten tiedän sen taustat 8-viikon iästä alkaen. Sitä on sosiaalistettu ja se on saanut koulutusta. Lenkillä ollessa se ei välitä vastaantulevista ihmisistä tai eläimistä, ainoastaan kotona se haukkuu kaikki joita ei tunne. Näin on ollut aina, mutta viimeaikoina haukkuminen on muuttunut rähisemiseksi ja koira on selkeästi peloissaan.
Kun koira menee paniikkiin jostain äänestä, se pyrkii väkisin syliini vaikka ei muuten sitä tee.

Eilisen ilotulituksen myötä on tänään ollut korvat luimussa koko päivän, häntä jalkojen välissä Säpsyy ja säikkyy kaikkea ja kaikkia.

 

["Koutsi"]

Mitäs jos lähdetään siittä liikkelle että tämä koko hermorakenne pölinä on täyttä potaskaa. Koirasi on stressaantunut. Tällä hermorakenne höpinällä on helppo siirtää kouluttajan virheet ynnämuut koiran niskaan.

 

["jep"]

Hermorakenne ei ole paskaa vaan faktaa. Koiran vanhemmilla voi olla häikkää hermorakenteissa holloin se on periytyvää. Toki myös koulutus vaikuttaa millainen koirasta tulee.

 

["Koutsi"]

@Jep Voisitko selittää minulle sitten mikä on "hermorakenne". Liittyykö se jotenkin koiran aivojen rakenteeseen vai mitä? Hermorakenne kuulostaa silkalta pseudotieteeltä.

 

["jep"]

Hermoston rakenteessa on vikaa jolloin välittäjäaineet eivät toimi normaalisti. Aiheuttaa mm hermostuneisuutta, stressiä, paukkuarkuutta. Huonon hermorakenteen omaava koira saattaa olla myös aggressiivinen. Lisää aiheesta löydät googlen avulla.

 

[feger]

Meillä oli tuohon kuvaukseen sopiva koira. Ihan pikkupikku-pennusta saakka kulki mukana missä vain ja se sosiaalistettiin kyllä kaikenlaisiin tilanteisiin. Arkahan se oli. Meillä kotona oireili jatkuvalla vikinällä, huoneesta toiseen ravaamisella, yleisenä rauhattomuutena. Harrastuksissa kun käytiin, niin kotiin tullessa se palautuminen oli tosi hidasta, koiralle jäi kierrokset päälle ja jo se ravasi kahta kauheammin huoneesta toiseen ja vikisi ihan koko ajan. Sitä oli tosi tuskallista katsoa ja kun se meni ihan koko ajan vain pahempaan suuntaan. Kaikenlaisia koiria rauhoittavia juttuja käytettiin, thundershirtistä erilaisiin haihduttimiin, suihkeisiin ja myöskin suun kautta otettaviin lääkkeisiin. Mitään tehoa ei ollut. Eläinlääkärissä piti jatkuvasti rampata, eikä mitään fyysistä syytä löytynyt moiselle käytökselle.

Lopulta koira meni niin vinksalleen, että se alkoi purra. Se puri lapsia, se puri minua, se kurmuutti tosi rankasti meidän toista koiraa. Lenkeillä se vaan luimisteli ja kulki ihan minun jalan vieressä, ryömien mahdollisimman matalalla ja se saattoi säikkyä esimerkiksi jos puun oksalta putosi lunta. Elämä sen kanssa meni niin mahdottomaksi, että meidän oli ihan pakko laittaa se pois.

 

[vierailija]

Kyseisellä koiralla tuskin on huonot hermot jos se ei stressaa mm. vastaantulijoista. Pikemminkin stressaantuu kotona, koska kokee tehtäväkseen vahtia kotia ja ihmisiä eikä voi hallita esim. pamahduksia. Vahtiminen tuottaa koiralle suurta stressiä. Hyvähermoinenkin koira voi muuttua huonohermoiseksi, jos sitä kohdellaan mielestään epäloogisesti ja epäluotettavasti.

 

[vierailija]

Meilä on nuorempi koira tosi herkkä. samaa rotua ollut useampi yksilö, kaikki erilaisia. Mutta tämä yksi koira on taatusti jotenkin vinksallaan. Koirat on koulutettu samoilla periaatteilla, yksilön mukaan vähän eri keinoin, aiemmat ovat olleet mahtavia tottelevaisia koiria joihin on voinut luottaa. Tämä nuorimmainen on ollut pienestä pitäen säikky, arka, kierroksia ottava, haukkuherkkä ja stressaava. Sen koulutuksessa on ollut ongelmia kun rodunomaisesti on itsepäinen ja viisas, ovelakin, muttei kestä mitään negatiivista palautetta. Väitän että huono hermorakenne ei ole mitään huuhaata vaan ihan fakta JOILLAKIN koirilla. Tämän koiran kasvattajalta tiedän muitakin koiria jotka ovat vähän hermostuneempia. Sain nämä tietooni valitettavasti koiran ottamisen jälkeen.
Varmasti osin kouluttajan kämmit kaadetaankin koiran niskaan mutta ei pidä unohtaa että koiria on myös monenlaisia ja kaikki ei varmasti ole ns normaaleja niinkuin ei kaikki ihmisetkään.

Meidänkin hermoheikko koira ottaa kierroksia tietyistä toimista, pelkästään lenkkireitin muutos aiheuttaa siinä levottomuutta ja kierroksia. Emme todellakaan ole totuttaneet koiraa siihen että kävellään aina samaa reittiä, mutta jokin normaalista lenkistä poikkeava voi saada sen aivan suunniltaan. Se alkaa pälyillä, läähättää, vetää (vaikka on opetettu vierellä kävely) ja selvästi stressata.
Kadun koko koiran ottamista. On todella hankalaa tasapainoilla tuon koiran kanssa päivästä toiseen. Mutta "kiertoon" ei meiltä lähde yhtä ainuttakaan eläintä, ja piikille en vie ennenkuin on pakko.

 

[Vennenni]

Huono hermorakenne.
Se että koira haluaa huomiota ei liity hermorakenteeseen mitenkään. koira voi myös olla paukkuarka muista syistä.

Meillä oli koira jolla on huono hermorakenne, 8vko ikäisestä asti eli meillä ja olen kyllä kouluttanut koiria elämäni aikana monta, Joten taatusti toimittiin niin oikein kuin vain voi.

Mutta jouduimme etsimään hänelle kodin jossa on rauhallista.
Sillä asumme paikassa jossa liikkuu paljon vieraita koiria ja ihmisiä

Yleensä kun pienestä asti tapaa paljon vieraita ihmisiä/koiria niin pennusta kasvaa rohkea. Mutta ei tästä yksilöstä.

Todella stressaavaa elää koiran kanssa joka reagoi haukkumalla kaikkiin vastaantuleviin, haukku kun joku avas ulko oven, lasten huoneen oven taka oven (näistä kolmesta olisi voinut tulla vieraita lapsia siksi reagoi niihin, mutta ei esimerkiksi meidän makkarin oveen)
Todella sellainen koko ajan valmiina mihin tahansa, reagoi hetkessä.

Mutta mitä tuli muuhun oppimiseen niin oppi kyllä herkkujen avulla todella nopeasti vaikka mitä temppuja.

Mutta muuten oli kyllä jatkuvasti valppasna ja reagoi kaikkeen epäilyttävään haukkumalla ja kun aloitti haukk u misen ei meinannut millään saada lopettaa.
Kun kylässä oli lasten kaverit haukku aina kun näki niistä vilauksenkin. koska pelkäsi

Ei enään ikinä tollasta koiraa. ihan hirveän stressaavaa elää koiran kanssa joka reagoi epänormaalisti vaikka mihin

Kerrottakoon että meillä on 3 muuta koiraa jotka ehkä joskus haukahtaa ovikellolle, mutta hiljenee heti kun näkee kuka tulee , eikä muuten hauku juuri koskaan ja aina ilolla ottaa vieraat vastaan.

Joka väittää että perimä ei vaikuta koiran käytökseen ei tiedä oikeasti mitään.

Sama juttu kun ADHD lapsen vanhempia syytetään lapsen huonosta käytöksestä vaikka se on neurologinen vaiva (kyllä geenit aiheuttaa sen, ihan siinä missä geeniviat aiheuttaa muitakin ongelmia esimerkiksi kitalakihalkio/huulihalkio,lukivaikeus, lättäjalat, down syndrooma. karsastus, erilaiset fyysiset ongelmat/viat. silmien väri).

Monet kennelitkin unohtaa sen että koiran ilmiasussa näkyy vain 50% koiran geeneistä, loput 50 on reserssiivisesti periytyviä ominaisuuksia/alttiuksia sairastua/virheitä/sairauksia)

Esimerkiksi kivesvika lasketaan perinnölliseksi viaksi. eikä yksi kiveksistä saa käyttää jalostukseen, kuinka sitten edelleen syntyy kivesvikaisia koiria? koska reserssiivisesti periytyviä geenejä ei näe koirasta päälle päin.

Toisaalta jos kivesvikaisen uroksen sisarukset laitettais jalostuskieltoon niin geenikanta pienenisi liikaa.

 

[Vennenni]

Hyvä hermoisesta koirasta ei saa levotonta, säikkyä, huono hermoista tekemälläkään.

Koulutin ensimmäisen koirani ollessani 12vuotias, en todellakaan ollut johdonmukainen, tms. Mutta koira oppi kulkemaan vieressä nätisti, ei reagoinut vieraisiin koiriin mitenkään (paitsi juoksuaikaiset nartut) , ei haukkunut juuri koskaan.

kun lähdin opiskelemaan eläintenhoitoalaa ollessani 18 v tuo koira kulki mukana busseissa ja junissa, eikä ikinä aiheuttanut häiriötä. saatoin nukkua matkat ja luottaa että koira pysyy koko 1,5h matkan vieressäni. emmekä olleet aiemmin busseissa kulkeneet/harjoitelleet.
Varmasti koulutustaidot ovat karttuneen tässä kun ensimmäisestä koirasta on kulunut 24 vuotta.
Kyllä koulutin esimerkiksi saksanpaimenkoiran ollessani 18-20v koira ei koskaan haukkunut/rähjännyt mistään, ei ollut pentuajan jälkeen mitenkään vaivaksi, ulkona käveli vaikka ilman hihnaa meidän perässä reagoimatta keneenkään matkalla.

Sanoisin että koulutuksella voi vaikuttaa koiraan, mutta kyllä ne geenit määrittää yksilön kyvyt/rajat.

Luuletteko tosiaan että geenit määrää vain ulkonäön :-D

 

[vierailija]

Hyvä hermoisesta koirasta ei saa levotonta, säikkyä, huono hermoista tekemälläkään.

Koulutin ensimmäisen koirani ollessani 12vuotias, en todellakaan ollut johdonmukainen, tms. Mutta koira oppi kulkemaan vieressä nätisti, ei reagoinut vieraisiin koiriin mitenkään (paitsi juoksuaikaiset nartut) , ei haukkunut juuri koskaan.

kun lähdin opiskelemaan eläintenhoitoalaa ollessani 18 v tuo koira kulki mukana busseissa ja junissa, eikä ikinä aiheuttanut häiriötä. saatoin nukkua matkat ja luottaa että koira pysyy koko 1,5h matkan vieressäni. emmekä olleet aiemmin busseissa kulkeneet/harjoitelleet.
Varmasti koulutustaidot ovat karttuneen tässä kun ensimmäisestä koirasta on kulunut 24 vuotta.
Kyllä koulutin esimerkiksi saksanpaimenkoiran ollessani 18-20v koira ei koskaan haukkunut/rähjännyt mistään, ei ollut pentuajan jälkeen mitenkään vaivaksi, ulkona käveli vaikka ilman hihnaa meidän perässä reagoimatta keneenkään matkalla.

Sanoisin että koulutuksella voi vaikuttaa koiraan, mutta kyllä ne geenit määrittää yksilön kyvyt/rajat.

Luuletteko tosiaan että geenit määrää vain ulkonäön :-D

Näin, paitsi sen verran sanon että väkivallalla voi pilata toki hyvä hermoisenkin koiran!
Aivan kuten me ihmisetkin, toiset kestää enemmän ja toiset kestä paljoa mitään. Geenit, perimä ja varmasti osaltaan sairaudet vaikuttavat yksilöön.
Itse olen tuo jonka nuorin koira on herkkä, ja olen miettinyt etten välttämättä halua enää ottaa koiraa ollenkaan, koska en halua vahingossakaan samanlaista taakkaa kuin tämä yksi koira on. Muut koirani ovat olleet niin mahtavia että sellaisen ottaisin toverikseni mielelläni, mutta aina ei pentulaatikossa voi nähdä että millainen koira lopulta on.