Millainen suhde sulla on anoppiisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Toisesta ketjusta tuli mieleen (anoppi aiheet kun ovat aina IN :D ):

Millaiset välit sulla on anoin kanssa? Pystytkö sanomaan hänelle kaiken suoraan jos on sanottavaa vai kyräiletkö selän takana? Oletko anoppisi kanssa kuin kaveri? Vai pidätkö enemmän viileitä välejä?

Ja muuten, onko anoppisi oikea anoppisi, eikä AVOmiehesi äiti?

Mulla on ihan hyvät välit, liian läheisiä välejä en haluakaan. Mun anoppi ostelee just kaikkea mahdollisimman halvalla. Eli kyllä varmaan monet kerrat saan opastaa millaisia leluja meille ostetaan kun vauva kasvaa...Ja vauvan vaatteet, onneksi anoppi on aika hyvin omaksunut milalisa vaatteita minä ja mieheni haluamme vauvalle, mutta jos jotain tosi tökeröä hän antaa niin en ole kehdannut sanoa, että tälle ei ole mitään käyttöä meillä. Tietyistä asioista kehtaan sanoa suoraan, joistakin en (esim leluista kyllä sanoisin, vaatteista en ehkä kehtaa ainkaan aivan kaikesta ).
 
Minulla on etäiset välit anoppiini, emme taida oikein pitää toisistamme. Joskus aikoja sitten otin jotain juttuja henkilökohtaisina tölväisyinä, mutta sittemmin olen suosiolla pitänyt välimatkaa.
 
Mulla ihan hyvät välit, mutta en kyllä juuri mitään viitsi sanoa, meillä omat mielipiteemme ja minun nyt ei taatusti oo oikeita... Mut hyvin tullaan toimeen kun ei syvällisempiä jutella =)
 
Etäinen. Joskus toivoin lämpimämpiä välejä, mutta olen pettynyt niin monta kertaa että pidän vapaaehtoisesti etäisyyttä nyt. Pystyn sanomaan monia asioita suoraan, mutta jos elämässä on muut asiat tärkeämpiä kuin lapset ja lapsenlapset, niin minkäpä minä sille voin.

Mitä väliä joillain lasten leluilla ja vaatteilla on, jos anoppi haluaa olla läsnä lasten elämässä, eikö se ole tärkeintä?
 
Hyvät välit meillä on. Välillä jotkut pikkujutut nyppii mutta ei sanomiseksi asti... Ei kuitenkaan liiaksi asti koeta puuttua meidän asioihin ja on tosi rakastava mummo lapselle =) Ja on ihan "oikea" anoppi :xmas:
 
jos mie olisin sellanen joka jatkuvasti valittas,valehtelis,juoruais,ois epärehellinen,niin sitten meijen välinen suhde ois täydellinen,mutta kun en oo sellanen niin meijen välit on vähän viileemmät.toinen miniä on jonkin verran tällänen,sillä onkin paremmat välit anoppii.
mut yleisesti ottaen tullaan kyl toimeen keskenämme,sen mitä tartteekin.
 
Anoppi ei kunnioita elämänkatsomustani. Ei myöskään kuuntele, ja edelleen mielummin ajattelee minun olevan sellainen kuin hän haluaa, eikä sellainen kuin oikeasti olen :(
 
meillä on ihan ok välit nykyään, etenkin kun välimatkaa on satoja kilometrejä

aikoinaan ollaan käyty niin kauheita vääntöjä asioista, että puistattaa ajatellakin niitä aikoja
 
Erittäin hyvät välit on. En mä hänelle mitään vastaan sano tms. Tehkööt asiat omalla tavallaan ja mä omalla. Auttaa tosi paljon mua lastenhoidossa esim.ottaa esikoisen luokseen tai kattoo toista lasta kun menen neuvolaan toisen kanssa jne. Asutaan naapureina.
 
Etäiset ja asialliset (aina joskus). Me ollaan anopin kanssa kaksi ääripäätä ja pitää miestäni pikkuvauvanaan, joten käämit palaa aika usein kun minä (anopin sanojen mukaan) olen velvollinen kuorimaan esimerkiksi mieheni perunat.
 

Toisen anopin kanssa erinomaiset, tosin ei me soitella tms, mutta kun nähdään niin loistavasti tullaan juttuun.

Toisen kanssa sitten taas ei mitään yhteistä ja sen hysteerisyys suorastaan ahdistaa ja ärsyttää, kun hän kuvittelee olevansa aina tärkein kaikista. Välit asialliset, mutta aina parempi mitä vähemmän tarvii olla tekemisissä. Ja onneksi harvemmin ollaankin.

Niin ja naimisissa ollaan.
 
Todella hyvät välit. Voidaan puhua ihan mistä vaan ja pierastakin voi toisen seurassa nolostumatta (yleensä kommenteina : kylläpäs sohva narisee / anteeksi naiselliset tapani :D )
Sama on muuten myös toisinpäin. Siis mieheni tulee erinomaisesti juttuun minun äitini kanssa.
 
Olen miettinyt tätä anoppi asiaa paljon, olemmehan tunteneet yli kymmenen vuotta ja se mikä meillä mättää on että hän kumoaa ja oikoo sanomisiani. Jos lapseni vaikka kysyy jotain tai minä sanon että asia on näin niin anopilla on siihen vielä kolmas asia..Olenkin miettinyt että kokeeko anoppi miniän jotenkin kilpailijana vai mikä siinä sitten on? Mielipiteitä?
 

Yhteistyössä