Millaisessa elämäntilanteessa sulle tuli vauvakuume ja panitko/aiotko panna toimeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hmmm...en osaa enempää tuohon sinun tilanteeseesi sanoa. Sinä vaikutat itse jo tietävän hyvin mikä teijän tilanne on. Tärkeintä minusta on toimiva parisuhde ja varmuus siitä, ettei jää yksin jos tiukka paikka tulee.

Me olimme olleet vuoden yhdessä, kun ajattelimme, että nyt olisivat lapset meille tervetulleita. Molemmilla oli vielä vuosi aikaa valmistumiseen. Meillä oli ihmeen paljon onnea matkassa, kun tulin raskaaksi saman tien. Viime syksyn opiskelin ahkerasti maha pystyssä ja kirin niin hyvin, että sain kaiken tehtyä ennen kuin lapsi syntyi (itse asiassa syntymää edeltävänä päivänä palautin opinnäytteen :D ). Olen menossa hakemaan valmistumispapereitani nyt toukokuun lopussa. Samoin mieheni valmistuu nyt. Miehellä on töitä jonkun verran tiedossa (matalapalkkaista tosin). Minun alani on siinä mielessä haastava että töitä välttämättä löydy. Meillä isovanhemmat tukee ihan täysillä jos apua tarvitsemme.

Ei olla siis rikkaita eikä työpaikan saanti ole varmaa, mutta me eletään onnellisina lapsen kanssa päivä kerrallaan niin kuin tähänkin asti ollaan menty. Tiedostan, että tiukkaa voi tulla, mutta olen optimisti. Enkä todellakaan kadu, että saimme lapsen tähän elämäntilanteeseen.

Vain sinä itse ja miehesi tietävät parhaiten milloin aika on kypsä! Usko siihen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja nimimerkin . kanssa olen samaa mieltä. Lapset annetaan. Itsekin sen tiedän, koska mulle on jo 14-vuotiaana sanottu, että lapsen saaminen voi kestää hyvin pitkään. Mulle on tehty hyvin kattavat tutkimukset hormonaalisten ongelmien seurauksena. Siis kun etsittiin ongelman syytä. Mulla siis 14-vuotiaana tuli kuukautiset 3kk välein ja saatoin vuotaa jopa kk. Lisäks tuli karvaa epätyypillisiin paikkoihin yms. Siitä asti olen miettinyt elämääni ja ajatellut, että lapselle annetaan mahdollisuus tulla nuorena. Ei todella tunnu kivalta, kun ihmiset, jotka ei mun taustoja tiedä, tuomitsee ja toivoo lapsettomuutta :( Nimenomaan lapsi saadaan, eikä tehdä, MUTTA ei se lapsi yleensä silloin tule kun ehkäisy on käytössä. Ja kun ehkäisyn päättää jättää pois, on oltava valmis siihen, että lapsi saattaa tulla. Minä en tee itse sitä hedelmöittymista enkä raskautumista, MUTTA minä tietoisesti TEEN siten, että jätän ehkäisyn pois ja yhdyn mieheeni useammin. Mahdollisesti harjoittelen myös ovulaation löytämistä. Anteeksi, jos loukkasin sinua nimimerkki . . Toivottavasti kukaan ei sano sulle mitään yhtä kipeetä, mitä sä just mulle sanoit.

Älä välitä noista sanoista mitä sulle sanottiin. Se nyt on vaan sellaista hölmöä sanoihin takertumista.
 
Kiitos tiia-liina :) Sanasi tuntuivat hyvältä :)

En kaivannut pelkästään kommentteja omaan tilanteeseeni vaan yleistä jutustelua, minkälaisessa tilanteessa vauvakuume on yllättänyt ja onko sitten asialle tehty jotain (siinä määrin, mitä voi tehdä eli jättää ehkäisy pois yms). Tuntuu, että yhteiskunta odottaa koko elämän olevan ns. valmiina ennen kuin lapsia saa syntyä. Halusin vain ehkä nähdä, onko muitakin, jotka ehkä haaveilevat omasta lapsesta samankaltaisesta elämäntilanteesta katsottuna.

Joskus keskustelupalstoja lukiessa (myös kaksplussaa, valitettavasti) saa sellaisen mielikuvan että köyhemmät ihmiset pitäisi suunnilleen pakkosteriloida tms. On kummaa, että ennenkin köyhät suomalaiset saivat yli 10:kin lasta ja pärjäsivät silti. Nyt pitää olla viimestä huutoa olevat lukaalit yms. Siis näin kärjistäen sanottuna! Anteeksi, jos jollakin meni herneenpalko nenukkiin. Ketään en halua loukata, vatuttaa vaan... :(
 
Niinhän se menee että tiettyyn rajaan asti niitä lapsia tosiaan TEHDÄÄN, eli ehkäisy jätetään pois ja seksiä harrastetaan säännöllisesti, raskautuminen on sitten ihan eri asia. Meni meilläkin vuosi pillereitten jälkeen ennen ku tärppäs... Eli oli hyvä että lopetin pillerit ajoissa! Voihan ne pillerit lopettaa ennen yrityksen aloitusta ja käyttää välissä esim. kondomia. Mulla keho meni tosi sekasin pillereitten jälkeen ja koko raskautuminen oli itse asiassa varsinainen ihme kun mulla on pco ja pitkät kierrot... Olin melkeen varma et meil meni ainakin 2 vuotta ennen ku tärppää!

Mulle tää on mitä parhain tilanne lastenhankinnalle, koska sitten kun olen töissä lapsi pitää laittaa hoitoon jo 9kk iässä, nyt ei ole sitä ongelmaa kun opiskelen ja voin hoitaa lasta samalla. Rahat tietenkin tiukalla, mutta luulen että rakkaus lapseen on tärkeämpää, ja eihän tässä ole kun pari vuotta ni pääsen hyväpalkkaiseen duuniin (paikka jo periaatteessa valmiina).
 
Viimeisin raskauteen johtava vauvakuume tuli kun esikoinen oli reilun vuoden ja kakkonen juuri syntynyt. Ei ehkä muuten olis tullu ihan niin nopsasti, mutta kolmaskin haluttiin ennen kuin oon liian vanha. Ja sehän tuli heti! =)
 
Mullahan on ollu vauvakuume suunnilleen 15-vuotiaasta asti...

Olin 19 ku ruettiin yrittään. Oltiin pari kk aiemmin menty naimisiin. Lukion olin päättäny edellisenä keväänä, ja silloin yritin aloittaa pph-opintoja mut ne tökkäs heti alkuun. Sit oli semmone sattunu että oli jääny e-rengas liian pitkäksi aikaa pois, joten oli isompi mahollisuus että oisin ollu jo raskaana...mutta tuli menkat, olin jo ehtiny toivoa että olisinki raskaana. Se, ja tuo koulun tökkäys vei meijät sit siihe että ruettiin yrittään. Pari päivää suostuttelin miestä, ja sit lopetin sen koulun, se oli "viimenen niitti". No, ei oo lasta vielä, ja hieman päälle 2,5 vuotta on yritetty. :( Tässä välissä ollaan sit rakennettu oma talo, ja oon yrittäny 2 muuta koulua yhtä huonolla tuloksella...
 

Yhteistyössä