millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa (miehestä asiaa) :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mam
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mam

Vieras
hän sanoo että haluaa puhua, mutta ei puhu asioista. hän haluaa että meillä on läheinen välittävä suhde ja haluaa jakaa asioita kanssani, mutta ei jaa;ei ajatuksiaan,ei tunteita, ei keskustele lastenkasvatus ongelmista ei mistään! ja minä olen psyykkisesti täysin yksin tässä suhteessa (mitä en kestä enään yhtään).

haluaa puhua mutta ei muka osaa,ja siksi on hiljaa. hmm. paitsi että jos joskus on oppinut puhumaan ylipäätänsä, niin kyllä sitä osaa puhua jos todella haluaisi.
 
lisäksi hänellä on hoitokontakti psykiatriselle päiväosasolle(ollut jo 8kuukautta) ja tasan yhden kerran joskus alussa minä olen ollut mukana! olen siis täysin pimennossa kaikesta mikä liittyy siellä käymiseen.-no soitin sinne tänään että miksi he mainostaa nettisivuillaan sitä kuinka hoitoon kuuluu perhe ja paritapaamiset,jos niitä ei kerran ole. vastaus:koska mieheni ei ole sanonut haluavansa mua mukaan. (enkä nyt tarkoita että joka päivä, mutta em kerran viikossa tai edes kuukaudessa).

eli mieheni ei halua jakaa kanssani mitään itsestään! :'( voiko tätä kutsua avioliitoksi? miheni elää elämää muiden kanssa paitsi minun. mun kanssani on vain fyysisesti.
 
no kyllä ero tulisi tuollaisesta miehestä. en minä tuollaista jaksaisi. ja valehtelu on viimeinen pisara, luottamus olis menny kokonaan. olisi vakavan keskustelun paikka teillä. tietääkö miehesi mitä ajattelet asioista
 
nyt sain sitten mieheltä selityksen, se ei ole halunnut sotkea ketään sen sairastuskuvioihin :o joo minähän hänen vaimonsa on ketään,eli ihan kuin kuka tahansa muukin,ei yhtään sedn tärkeämpi!. vittu mähän elän sen kanssa!!!! se on mennyt mun kanssa naimisiin, mut ei haluakkaan jakaa elämää mun kanssa! ja siksi toisekseen sehän on jo sotkenut mut tähän sen sairauteen, asumalla mun kanssani!
 
Alkuperäinen kirjoittaja yx:
no kyllä ero tulisi tuollaisesta miehestä. en minä tuollaista jaksaisi. ja valehtelu on viimeinen pisara, luottamus olis menny kokonaan. olisi vakavan keskustelun paikka teillä. tietääkö miehesi mitä ajattelet asioista

tietää! mutta keskusteluhan mistään ei onnistu koska, no mies ei keskustele mistään. on vaan hiljaa, eikä vastaa mitään siihen mitä sanon. saatikka oikeesti keskustelisi asioista. eihän tästä siis voi nousta millään. en mä voi korjata meidän suhdetta yksin, kun mies sitä hajottaa koko ajan lisää
 
sanoisin miehelle että jos asiat ei muutu otat eron. jos toinen ei tahdo pelastaa suhdetta ei kai ole mitään tehtävissä.
yksi vaihtoehto on muuttaa pois, elää vain itselleen ja lapsille. ottaa tavallaan etäisyttä kaikkeen. ja keskustella sitten miehen kanssa uudestaan, että mitä hän oikeasti haluaa.
 
mee nyt aluks mukaan sinne päiväosastolle,sano että haluat mukaan ja että tilanne on sulle vaikee kun oot niin ulkopuolinen kaikessa. älä ´jätä miestä ton takia, se ei halua sua rasittaa ongelmillaan. mä jotenkin ymmärrän sen kannan,oon ollu masentunut ite kanssa. mut kyl se varmaan ottaa sut mukaan jos pyydät. ei kannata olla loukkaantunut tai raivota tai miettiä ettet olis tärkeä.se ei ole varmasti ollu pointti miehelläs
 
Alkuperäinen kirjoittaja wb:
mee nyt aluks mukaan sinne päiväosastolle,sano että haluat mukaan ja että tilanne on sulle vaikee kun oot niin ulkopuolinen kaikessa. älä ´jätä miestä ton takia, se ei halua sua rasittaa ongelmillaan. mä jotenkin ymmärrän sen kannan,oon ollu masentunut ite kanssa. mut kyl se varmaan ottaa sut mukaan jos pyydät. ei kannata olla loukkaantunut tai raivota tai miettiä ettet olis tärkeä.se ei ole varmasti ollu pointti miehelläs

sehän nimenomaan sanoi minulle(mies itse puhelimessa) että ei ole halunnut mua sinne! ja aiemmin valehteli jotain diipadaapaa siitä kuinka hän ei tiedä että onnistuuko se yms
 
Osallistu läheisten ryhmiin ja tapaamisiin? Siellä saisit ainakin vertaistukea ja ehkä keinoja puhua asioista miehesi kanssa, jotta voitte aloittaa yhdessä esim kerran viikossa siellä käymisen.
 
Hyvä aloitus ap! Itse tässä miettinyt, että mikä elämässä mättää, kun kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta meillä tilanne on melkein sama. Mies on koko ajan omissa hommissaan ja vaikka kuinka koittaa kertoo, että haluaisi aikaa myös niin että isikin olisi mukana perheen jutuissa niin ei vain ole. Tästä aloituksesta nyt sitten hoksasin, että minäkin elän suhteessa, jossa "ollaan vain". Siis keiken pitäisi olla kunnossa, mutta toinen on koko ajan henkisesti pois, vaikkei mitään syytä sille olekaan.
 
Tänäänkin mies siis painui ulkohommiin jo vähän jälkeen 9 eikä sen koomin ole näkynyt. Minä tässä odotteleln että lapsi tuolta päikkäreiltään heräilee, että päästään ulos mekin.
Ja asiasta olen puhunut, mutta mies ei asiaa vain ymmärrä. Hommat on tehtävä, ymmärrän sen, mutta miksi ei yhtä päivää kuukaudessa voisi viettää ihan vain perheen kanssa olemalla??
 

Yhteistyössä