Millaisia lapsia teillä on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja (Laura)
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

(Laura)

Tunnettu jäsen
24.02.2014
4 446
422
83
Tuli mieleen kun oon lukenut päivässä kaksi tekstiä siitä miten ei jaksa ja haluaa antaa lapsen/lapset pois.. että millaisia lapsia jaksaa ja onko joillakin arki rankempaa? Tai tietysti on mutta millä tavalla?

Oma 13v on helppo lapsi. Huolehtii koulun ja tekee kotitöitä. On kiva sisaruksille ja tykkää vielä viettää aikaa vanhempien kanssa esim.leipoa ja käydä lenkillä.

Sit on 9v jolla 4 diagnoosia. Näistä vaikeimmat adhd ja ahdistuneisuushäiriö. Lapsi on aika kiinni vanhemmissa ja melkoisen vahdittava ja siksi raskas. On ollut välillä sairaalassa osastohoidossa kun kotiosaaminen meinasi loppua. Nyt lääkkeet ja tukitoimet kunnossa ja nykyisin lapsi nukkuu yöllä joten sekin auttaa jaksamaan. Tukiverkosto ottaa lasta yökylään ja käyttää päivisin uimassa ja tapahtumissa mikä auttaa tosi paljon omaa jaksamista.

3v on aurinko!! Suloinen kuin vaahtokarkki! Iloinen ja hyväntuulinen perusterve lapsi.

En ole yksinhuoltaja ja saamme apua isovanhemmilta ja perhetyön muodossa. Siksi varmaan jaksan niin hyvin. Sekä 2/3 lapsesta on erityisen helppoja tapauksia.

Jotenkin mä ymmärrän jos jonkun voimat vaan loppuu niin surullista kuin se onkin.
 
Mulla on 3 tyttöä. 2 on täysikäsiä ja 1 eioo täysikänen. Ihan samanlaisia kakaroita ne on mitä on aina ihan smat jutut. Mullakin on iahn samat jutut mitä nuorena. Mun vanhin on pomottaja toi toka mokaa kaiken ja nuorin on sit aika omissa harhaa jutuissaan. Se ei kuuntele ja unohtaa mitä piti ostaa ja sellasta aina. Mun nuorin unohtaa jotain niin toka pyörii lattiaa ja räkättää et ei vittu ei vittu taas mikä kauhee unohtaa ja vanhin on sitten et ei jumalauta taas. Mun aikaa menee tosi paljon kun on aina nii paljon sotkuja ja asioita aina jotain. Sillon kun kaikki oli pienempiä niin se oli erilasta ja tosi vauhtia. ei mulla oo varaa sanoa kun mä ite oon mokannu kanssa aika useesti ja sitä noi sanoo vastaan et ei sulla oo varaa sanoa. Pakko mun on sanoa kun mä joudun selvittää siis ihan koko ajan ei oo yhtään päivää et ei olis jotain
 
Meillä on sosiaalinen, utelias ja räiskyvä tokaluokkalainen tyttö. Hän keskittää usein energiansa toisten asioista huolehtimiseen ja haluaa voida auttaa kaikkia. Pitää leipomisesti, huolehtii omista tavaroistaan ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Käytökseltään hän on erittäin kiltti ja huomioiva, mutta tuo vahvasti julki mielipiteensä asioista.
4v tyttö on oman tiensä kulkija, hiljainen ja harkitsevainen, suuttuessaan varsin piikikäs mutta lyhytvihainen. Hän auttaa mielellään aikuisten hommissa ja pyrkii toimimaan oikein. Pitää palapeleistä, legoist ym tekemisestä. Oikein kiltti ja hyväsydäminen neiti, puheessa ollut hieman viivästymää. Kaverisuhteet kehittyvät hitaasti, mutta varmasti.
3v tyttö on varsin eläinrakas ja ujohko neiti, vieraassa seurassa harkitsevainen ja pidättyväinen. Hän hoivaa sisaruksia, lemmikkiä ja muiden lemmikkejä. Hän kolmevuotiaan tavoin on pirskahtelevan iloinen, toimelias hyvässä ja pahassa, suuttuessaan saa äänen kantautumaan napurustoon.
2v poika on sosiaalinen, vilkas, eloisa, äänekäs ja hyvällä tavalla ilkikurinen pellavapää. Tulevaisuuden vaahteramäen Eemeli?

Mun mielestä oma asenne on pitkälti se mistä jaksaminenkin on kiinni.
Olisin voinut muotoilla litanian ikäviä asioita arjestani tai lapsistani piirteitä jotka mun on hankala käsitellä, mut tämän tien olen valinnut ja näen sen ihan aurinkoisena.
 
Määkin näin perhe-elämän hyvin aurinkoisena, kunnes syntyi neljäs lapsi, jolla oli korvakierre, maitoallergia, atooppinen ihottuma, astma, siitepölyallergia. Joka huusi yöt ja torkku päivällä vain lyhyitä pätkiä. Siinä oli tietysti ne muut kolme alle kouluikäistä, ja tavalliset lastentaudit. Kaksvuotiaana korvat helpotti, ja muutenkin opittiin käyttämään sen lääkkeitä, mutta kyllä siinä ehti tulla sellainen väsymys että meni useampi vuosi että päästiin elämään normaalisti.
 
Esikoinen on aivan mahtava tyyppi. Keskustelee mieluusti elämän syvistä asioista kuin myös legoista. Ainut miinus on autisminkirjo. Mikä näkyy joustamattomuutena ja sos.kykyjen puutteena. Kuopus taas on huolehtivainen ja ns.normaali. Arki on haastavaa, mutta päivät kuluu, kuukaudet etenee ja vuodet vierivät. Ehkä eniten kaipaan kuopuksen seuraa, sillä hän jää usein ulkopuolelle valokeilasta.
 

Yhteistyössä