Millaista äitiyslomalla kakkosen kanssa?

[Hölmöjä haaveita?]

Hei!

Kysymys tulikin jo otsikossa..

Meillä on 1v 2kk vanha tytsy, ja olen alkanut haaveilla toisesta. Olen ollut jo reilun kuukauden töissä ja tyttö aloittanut päivähoidon. Palasin töihin, koska en varsinaisesti nauttinut kotona olosta ja kaipasin elämääni myös töitä.

Askarruttaa kuitenkin että miten kotona viihtyisin sitten toisen kanssa jos ei ensimmäisenkään. Onko elo kahden kanssa kotona jotenkin toisenlaista? Tietenkin tekemistä riittää tuplasti, sen kyllä ymmärrän. Kaipaisin mietteitä äideiltä jotka eivät ole olleet innoissaan kotonaolosta ykkösen kanssa. Oliko toisen kanssa toisin?

Joku voisi sanoa että jos ei ole kotona kivaa niin miksi tehdä toista. Juu, ihan hyvä pointti tuokin. Tämä asia nyt ei vain ole ihan pelkästään järjellä tehtävä päätös, vaan sydäntäni tässä kuuntelen. Enkä varmaan vuotta pidempään olisi toisenkaan kanssa kotona. En kaipaa nyt myöskään tuomioita lyhyistä perhevapaistakaan .

 

[pupustiina77]

Moi!

Minulle kävi juuri niin että esikoisen kanssa viettämä vauva-aika kotona oli tylsää, olin todella väsynyt ja vailla tekemistä, vauvan kanssa kun ei voinut puistossa "leikkiä" eikö vauva nukkunut juuri "koskaan" ym, kaikin puolin päivät tuntui todella pitkiltä. Varmasti suurelta osin asiaan vaikutti se että olin koko ajan niin väsynyt, koska lapsi oli tosi huonouninen.

No kuitenkin, esikoisen ollessa 3,5 vuotta kuopus syntyi, lapsi oli vielä huonompi nukkumaan kuin esikoinen ja töitä oli tosiaan tuplasti, ja auta armias kun oli yön valvonut vauvan kanssa ei paljon naurattanut kun esikoinen aamukuudelta pomppas virkeänä ylös ja itekin oli noustava. Mutta kuitenkin olen nauttinut nyt tästä ajasta kotona, kuopus on jo 10 kk ja edelleen nukkuu TOOOOSI huonosti, olen jatkuvalla säästöliekillä ja aamuisin kiukkuinen väsymyksestä, mutta kuitenkin tämä aika kotona on ollut ihanaa ja esikoinen on nauttinut kotipäivistä ym Olen kotona vielä melkein vuoden ja ihan hirvittää jo nyt töihin meno. Lapsilukumme on luultavasti tässä ja tämä siis nyt ainutlaatuista aikaa elämässämme.

Esikoinen on tuonut päivään rytmin alusta alkaen ja niin aikakin kuluu mukavammin. Eli näin meillä!

 

[hdgb]

No itse olen kyllä nauttinut kotona olosta, joten tästä et varmaan saa paljon irti... Minulla on nimittäin eri kokemus siitä, että kotona olisi tuplasti tehtävää (*koputan puuta*). Moni on tosiaan sanonut, että se työmäärä ei vain edes tuplaannu vaan triplaantuu, mutta meillä toinen on kyllä mennyt siinä samassa missä ensimmäinenkin. Ensimmäinen tosin vasta 1,5 v ja toinen 1 kk, joten saa nähdä miten tästä eteenpäin, mutta tähän asti siis hyvin. Lapset ovat tosiaan kuitenkin siitä rauhallisemmasta päästä varmaan...

 

[Jerrylee]

Meillä meni niin, että vaikka esikoinen oli todella huono nukkuja ja muitakin ongelmia piisasi, niin silloin kyllä tykkäsin olla vauvan kanssa kotona, kävin kaupoilla ja mammakerhoissa ym. Nyt on esikko 2v 10kk ja kuopus 2kk, ja on tää aikamoista hulinaa. Vauva on kyllä niinsanotusti "helppo"tapaus, mutta tokihan siinä kuitenkin hommaa on. Toisella sitten taas uhmaikä pahimmillaan, riehuu, kiljuu, sotkee, puree, sylkee, hakkaa, kiusaa koiraa eikä usko mitään. Tätä oli jo ennen vauvan syntymää, mutta on mustasukkaisuuden vuoksi nyt mennyt aivan älyttömyyksiin. Etenkin tässä kotona poika tylsistyy kun en koko ajan ehdi leikkiä, ja alkaa tehdä tuhoja. Eikä kahden kanssa olekaan enää ihan helppoa lähteä mihinkään kylille luuhaamaan, kun toinen on kannettava ja toinen juoksee kuin päätön eikä tottele yhtään. Lähes joka päivä jossain vaiheessa huomaan toivovani, että olisi jo ensi kesä ja pääsisin töihin. Hetken päästä tosin tunnen syyllisyyttä moisista ajatuksista, mutta toisinaan vaan on mitta niin täynnä.

 

[pallero*]

Mulla aika lailla samanlainen tilanne kuin pupustiina77:lla. Meillä esikoinen oli tosin todella helppo vauva ja nautin kyllä vauva-ajasta, mutta aloin pitkästyä ja hänen ollessaan reilun vuoden iässä halusin palata jo töihin. Kakkonen syntyi kun esikoinen oli 3.5v ja olen kyllä nauttinut nyt enemmän tästä kotonaolosta, vaikka tämä kuopus on kyllä selkeästi vaativampi vauva ja nukkuu huonosti joten väsymystä piisaa Nyt mennään kyllä enemmän esikoisen ehdoilla ja vauvan rytmi tulee siinä mukana. Esikoisesta on mukavasti seuraa ja hänen kanssaan on kiva puuhailla kaikkea. Meillä on nyt myös lapsiluku täynnä, joten osin ehkä sen vuoksi haluaa ottaa kaiken irti tästä mahdollisuudesta olla kotona ja nauttia siitä. Meillä esikoinen jo pahimman uhman ohittanut ja omatoiminen, joten arki sen kannalta jo helpompaa kuin jos ikäero pienempi.

 

[mietinnässä]

Mua kiinnostaa myös tämän ketjun vastauksen. Lapsi saman ikäinen kuin aloittajalla ja mietinnässä, josko joskus haluamme/saamme toisen, niin miten viihdyn kotona.
Kävin paljon ostoskeskuksissa äitiyslomalla, koska mammakavereita ei juuri ollut. Aika kävi kyllä pitkäksi välillä, vaikka sinänsä vauvasta ja kotonaolosta nautinkin. Sitä olenkin miettinyt, että kakkosen kohdalla se mun ainoa pääntuuletus mahdollisuus poistuisi, koska ei leikki-ikäistä viitsi raahata mihinkään shoppailemaan. Toisaalta haluaisin pitää esikoisen hoidossa esim. osa-aikaisesti, niin toinenkin vauva saisi joskus jakamatonta huomioita ja esikoinen saisi leikkikavereita. Tällaisia mietteitä itsellä, kovin tekee mieli toista, vaikka pinnaa kiristää välillä kamalasti. Toisaalta yhden lapsen ois paljon helpompaa ja toisaalta haluaisin antaa esikoille sisaruksen, se on kuitenkin tärkeä asia. Ei mitään järkeä näissä pohdinnoissa :/

 

[ap kommentoi]

Mua kiinnostaa myös tämän ketjun vastauksen. Lapsi saman ikäinen kuin aloittajalla ja mietinnässä, josko joskus haluamme/saamme toisen, niin miten viihdyn kotona.
Kävin paljon ostoskeskuksissa äitiyslomalla, koska mammakavereita ei juuri ollut. Aika kävi kyllä pitkäksi välillä, vaikka sinänsä vauvasta ja kotonaolosta nautinkin. Sitä olenkin miettinyt, että kakkosen kohdalla se mun ainoa pääntuuletus mahdollisuus poistuisi, koska ei leikki-ikäistä viitsi raahata mihinkään shoppailemaan. Toisaalta haluaisin pitää esikoisen hoidossa esim. osa-aikaisesti, niin toinenkin vauva saisi joskus jakamatonta huomioita ja esikoinen saisi leikkikavereita. Tällaisia mietteitä itsellä, kovin tekee mieli toista, vaikka pinnaa kiristää välillä kamalasti. Toisaalta yhden lapsen ois paljon helpompaa ja toisaalta haluaisin antaa esikoille sisaruksen, se on kuitenkin tärkeä asia. Ei mitään järkeä näissä pohdinnoissa :/

Samanlaisia fiiliksiä täälläkin. Jos ihan järjellä ajattelee niin totta kai yhden kanssa on helpompaa, se on aika selvä. Mutta kun ei tätä päätöstä minusta voi tehdä järjellä vaan sydämellä. Pidämme sitä että nappulalla olisi sisko tai veli kuitenkin niin tärkeänä että oma mukavuus taitaa jäädä toiseksi. Ja onhan se lyhyt aika kun nappulat ovat pieniä, kuitenkin. Tylsyyteen ei kai kukaan ole kuollut (vaikka kyllä ainakin minulla äippälomalla välillä koville ottikin, meillä kun täällä maalla ei ole mitään ostoskeskuksiakaan mihin mennä). Jos toisen saamme, tarkoitus on kyllä ottaa esikoinenkin pois hoidosta.

 

[---neito-----]

Vaikka ei ihan aloittajan aloitukseen liity, mutta tuohon kotona olemisen tylsyyteen liittyen. Ainakin meidän paikkakunnalla seurakunta järjestää kaikennäköistä vauvakerhoa, perhekerhoa, touhuhetkeä, nämä siis äidille ja lapselle/lapsille yhdessä sekä myös kerhoja pelkästään lapsille. Paikkakunnalta löytyy myös MLL:n avoin päiväkoti, jossa myös kaikennäköistä touhua. Luulisin, että monelta paikkakunnalta löytyy vastaavaa toiminta, ellei sitten ihan pikkupaikkakunnalla asu. Voisiko tälläisestä toiminnasta olla apua tylsyyteen ja sitten myös apua esikoisen seuran kaipuuseen? Äidille myös juttuseuraa. Itse olen käynyt srk:n vauvakerhossa ja sen avulla pysynyt "tolkuissa". Ainakaan tässä vauvakerhossa ei ole ollut mitään "superäitejä", vaan ihan tavallisia tyyppejä laidasta laitaan, äitien ikähaitari on ollut myös 20 vuodesta 40 asti ja kaikki on tullut toimeen mainiosti. Ehkä vetäjien ansiosta?

 

[Liila]

Vauva-ajat ovat aina rankkoja, jos joutuu heräilemäään yöllä esim. imetyksen takia, olipa lapsi ensimmäinen tai viides. Lomasta ei siis ensimmäisen vuoden aikana voi puhua. Kuopuksen ollessa n. 1,5 vuotias elämäni alkoi olla tosi helppoa. Suoraan sanottuna kahden lapsen kanssa oli siitä lähtien helpompaa kuin yhden kanssa, koska he leikkivät paljon keskenään, eivätkä vaadi äitiä kokoajan seurakseen. Minua suorastaan ärsytti, jos isosisko lähti kyläilemään jonnekin, koska sitten pienempi takertui kokoajan minuun kotona.

Esikoinen oli tasan 2 vuotias, kun kakkonen syntyi. Lasten unirytmit sain soviteltua mukavasti niin, että päästiin kaikki nukkumaan yhtä aikaa päikkärit. Meillä vielä 4 vuotiaskin nukkui päiväunet, vaikka kotihoidossa olikin. Imetykset sujuivat hyvin, kun esikoinen katseli sillä aikaa lasten videoita. LIikkuminen hoitui kätevästi seisomalaudan avustuksella.

Vauvan kanssa ymmärrän tylsistymisen, koska vauvasta ei kunnon seuraa saa, mutta meillä esikoinen osasi 2 vuotiaana puhua selkeästi ja hänestä oli ihan oikeasti jo seuraa minulle. On aivan eri asia olla isomman lapsen kanssa kotona kuin pelkästään vauvan. Esikoisen takia oli 'pakko' lähteä leikkipuistoihin seuraa ja tekemistä etsimään ja samalla sieltä löytyi minullekin muista äideistä juttukavereita. Esikoisen ollessa vauva en leikkipuistoja harrastanut, koska vauva ei sellaisia virikkeitä kaivannut.

 

[gxsd]

Meidän kahdella ensimmäisellä on ikäeroa 2 v 2 kk. Esikoisen kanssa tylsistyin kotona, mutta kun oli vauva ja 2-vuotias päivät menivät siivillä ja jäin vielä vuodeksi kotihoidon tuellekin. Kaksosten rattaat olivat hyvä hankinta, pääsin pitkille lenkeille jne. Kun kuopus täytti 2, tuli tunne, että nyt lapset ovat isoja ja mun on päästävä töihin.

 

[vinkki.]

En usko että kenelläkään päivät voisivat pitkäveteisiä ollaan enää sitten kun toinenkin syntyy, kyllä siinä touhua riittää. Ja sitä paitsi mitä vanhempia lapset ovat sitä enemmän niiden kanssa voi mennä ja tehdä kaikenlaista, ja niistä alkaa olemaan jopa jo seuraa kun alkavat puhumaan. Itse kyllä kuulun niihin että en vielä kolmen vuoden jälkeenkään töihin mielelläni menisi, ei ole ollut tylsää....

Ekan kanssa kannattaa käyttää aika hyödyksi - ei vaan istua sohvalla vauva vieressä. Suunnittele vaikka uutta sisustusta, askartele, tai ompele, kuoki puutarhassa, kirjoita päiväkirjaa lapsesta, lue kirjoja, siivoa kaikki kaapit, kierrä sukulaiset ja tuttavat, opettele jotain uutta. Mutta ota itsekin päikkärit aina kun siltä tuntuu. Tietty aikaa ei sitten enää ole niin kahden kanssa....

 

[kyllä tekemistä piisaa]

En usko että kenelläkään päivät voisivat pitkäveteisiä ollaan enää sitten kun toinenkin syntyy, kyllä siinä touhua riittää. Ja sitä paitsi mitä vanhempia lapset ovat sitä enemmän niiden kanssa voi mennä ja tehdä kaikenlaista, ja niistä alkaa olemaan jopa jo seuraa kun alkavat puhumaan. Itse kyllä kuulun niihin että en vielä kolmen vuoden jälkeenkään töihin mielelläni menisi, ei ole ollut tylsää....

Ekan kanssa kannattaa käyttää aika hyödyksi - ei vaan istua sohvalla vauva vieressä. Suunnittele vaikka uutta sisustusta, askartele, tai ompele, kuoki puutarhassa, kirjoita päiväkirjaa lapsesta, lue kirjoja, siivoa kaikki kaapit, kierrä sukulaiset ja tuttavat, opettele jotain uutta. Mutta ota itsekin päikkärit aina kun siltä tuntuu. Tietty aikaa ei sitten enää ole niin kahden kanssa....

Joo oon samaa mieltä, että tekemisen puutetta ei taatusti kahden lapsen kanssa ole!
Joskus, kun olen kahdestaan "vain" kuopuksen kanssa (joka on nyt 1v; esikoinen on 3v), minusta tuntuu suorastaan siltä että olisin lomalla! Täytyy melkein keksimällä keksiä jotain tekemistä ja usein lähdenkin kaupungille hänen kanssaan.
Itse olen viihtynyt kotona, joten en ole ap:n kaipaama kommentoija, mutta sen voin sanoa, että ap:n ei tarvitse huolestua siitä, tylsistyykö kotona kahden lapsen kanssa. Et varmasti tylsisty!