Millaista empatiaa mieheltä voi odottaa?

[eräsperäs.]

Miksi tämän yhden asperger-tyypin täytyy käydä kommentoimassa joka ketjuun?

Hän irrottaa lauseita kontekstistaan ja analysoi niitä, vailla mitään yhtymäköhtia siihen, mistä asiasta ketjussa puhuttiin.
Aivan ihmeellistä takertumista lauserakenteisiin ja hatusta reväistyihin päättelyketjuihin, ilman mitään lauseiden sisällöllistä ymmärtämistä.
Miten joku voi tulkita asioita noin konkreettisesti?
Asiakokonaisuuksien hahmottaminen on täysin hukassa.
Ja vielä helvetin pitkiä viestejä, aargh!

Olenko ainoa, joka alkaa kypsyä?

Se on kato se älyllinen ote..

Et ole ainoa, minua kypsyttää tuo ainainen narsismin tunkeminen joka ketjuun. Narsk narks narskutusta tai sen puutetta jaksetaan pohtia joka ketjussa ihan omasta köökitä käsin.

Jostain ketjustahan tuo savustettiin pois, kun osa ihmsiistä ei jaksanut. Taisi olla se vertaistukea seksin puutteessa eläville naisille. Päätyi sitten parin muun nimimerkin kanssa narskuttamaan keskenään uuteen ketjuun.

 

[ainokainen]

Joo, just toi "narskujen" näkeminen joka paikassa on todella raivostuttavaa.
Eli heti kun joku ei toiminut niin kuin Nti Nyyhky olisi toivonut, niin se toinen osapuoli "paljastui narsistiksi".

Voi että mua ottaa näköjään tänään päähän kaikki.
Kiitos vinkistä Hra Asperger, tosiaan muna voisi auttaa, mutta nyt on liian kuuma ilma nussimiseen. Sorry.

 

[Mr Asperger]

Joo, just toi "narskujen" näkeminen joka paikassa on todella raivostuttavaa.
Eli heti kun joku ei toiminut niin kuin Nti Nyyhky olisi toivonut, niin se toinen osapuoli "paljastui narsistiksi".

Voi että mua ottaa näköjään tänään päähän kaikki.
Kiitos vinkistä Hra Asperger, tosiaan muna voisi auttaa, mutta nyt on liian kuuma ilma nussimiseen. Sorry.

Kasvosi ovat kauniit, sinua voisi panna, mutta ei ehkä näin helteellä...

 

[nnnnnnnnnnnnn]

Miksi tämän yhden asperger-tyypin täytyy käydä kommentoimassa joka ketjuun?

Hän irrottaa lauseita kontekstistaan ja analysoi niitä, vailla mitään yhtymäköhtia siihen, mistä asiasta ketjussa puhuttiin.
Aivan ihmeellistä takertumista lauserakenteisiin ja hatusta reväistyihin päättelyketjuihin, ilman mitään lauseiden sisällöllistä ymmärtämistä.
Miten joku voi tulkita asioita noin konkreettisesti?
Asiakokonaisuuksien hahmottaminen on täysin hukassa.
Ja vielä helvetin pitkiä viestejä, aargh!

Olenko ainoa, joka alkaa kypsyä?

Et ole, hirveältä oman egon pönkitykseltä tuo vaikuttaa. Ellei se ole sitä, niin sen täytyy olla juuri sellaista mainitsemaasi asiakokonaisuuksien hahmottamisen vaikeutta, jonkinlaista liiallista omissa maailmoissa viihtymistä kun ei nähdä miten ne omat jutut eivät mitenkään vastaa siihen, mistä puhutaan.

 

[nnnnnnnnnnnnn]

Pohdin mieluummin lauseiden yleisiä ominaisuuksia, jotka voivat kuvata asiat oikein ja todellisuuden mukaisesti, joilla on jokin asiallinen ja mielekäs yksikäsitteinen merkitys (tosi tai epätosi). Edellytyksenä on, että lauseen merkitys on riippumaton mm. siitä missä, milloin, minkälaisissa olosuhteissa ja kenen lausumana tai kirjoittamana lause on esitetty. Tällöin esim. logiikan kielletyn kolmannen ja kielletyn ristiriidan peruslakeja soveltaen saatetaan tapahtumasta saada hyvinkin luotettavaa tietoa (totuus).

No ihan ok, jos kiinnostaa pikkutarkka lauseiden merkitysten pohtiminen, mutta eikö kannattaisi mennä keskustelemaan semantiikasta vaikka johonkin filosofiafoorumille? Koomiselta pätemiseltä se meinaan tässä yhteydessä vain vaikuttaa. Tämä ei ehkä ole sinun paikkasi, jos semantiikka on se mikä sinua vain kiinnostaa niin, että itse aihe jää sivuosaan (jos edes sivuosaan). Eiköhän jostain löytyisi paremmin sinunkin tarpeitasi vastaava keskustelupaikka, niin ei tarvitsisi täällä parisuhdepalstalla yrittää päteä. (Nimenomaan yrittää, ei meinaan tee hirveän suurta vaikutusta; eräänlaista älyä kun vaatii sekin, että osaa suhteuttaa vastauksensa keskustelun tarpeisiin nähden sopivaksi eikä vain pidä jotain omaa pätemismonologiaan.)

Mikäli taas ihan vilpittömästi vain kirjoittelet ilman pätemisen tai ärsyttämisen tarvetta, niin sitten suosittelen tosiaan jonnekin filosofiafoorumille hakeutumista, voisi olla paljon hedelmällisempää ja mielekkäämpää sinullekin.

 

[totta]

Mikäli taas ihan vilpittömästi vain kirjoittelet ilman pätemisen tai ärsyttämisen tarvetta, niin sitten suosittelen tosiaan jonnekin filosofiafoorumille hakeutumista, voisi olla paljon hedelmällisempää ja mielekkäämpää sinullekin.

Kiitän, mutta ei vastaa tarkoitustani. Aiheeni on nyt empatia.

 

[ainokainen]

Vai sinun aiheesi. No kiinnostiko sinua yhtään, mikä tämän ketjun aihe oli? Ei näköjään, kun sinulla ei ollut mitään lisättävää eikä mitään järkevää kommentoitavaa tähän ketjuun. Tajusitko edes, mitä aihetta tämä ketju käsitteli? Vinkki: se ei ollut empatian semanttinen määritelmä.

Voisitko siinä tapauksessa avata oman ketjun, jos sinulla on joku "aihe" jota haluat käsitellä? Sen sijaan että tulet tunkemaan sitä omaa aihettasi muiden ketjuihin?
Jos et osallistu keskusteluun, älä sotke kyseistä ketjua vaan avaa mieluummin oma ketju omille jorinoillesi. Ok?

 

[samaa mieltä]

Vai sinun aiheesi. No kiinnostiko sinua yhtään, mikä tämän ketjun aihe oli? Ei näköjään, kun sinulla ei ollut mitään lisättävää eikä mitään järkevää kommentoitavaa tähän ketjuun. Tajusitko edes, mitä aihetta tämä ketju käsitteli? Vinkki: se ei ollut empatian semanttinen määritelmä.

Voisitko siinä tapauksessa avata oman ketjun, jos sinulla on joku "aihe" jota haluat käsitellä? Sen sijaan että tulet tunkemaan sitä omaa aihettasi muiden ketjuihin?
Jos et osallistu keskusteluun, älä sotke kyseistä ketjua vaan avaa mieluummin oma ketju omille jorinoillesi. Ok?

Aivan samaa mieltä, hyppään aina muutenkin tuon "analysoijan" tekstien yli. En jaksa lukea tuollaisia kirjoituksia joiden tarkoitus tuntuu olevan vain oman erinomaisuuden esiin nostaminen, sen sijaan että kommentoitaisiin aihetta. Ylläpito voisi muutenkin siivota pois hänen kommenttejaan jotka ovat täysin aiheen vierestä. Kyllä minäkin osaan ja voisin analysoida jokaista täällä aloitettua keskustelua pilkuntarkasti, mutta se nyt ei ole tämän foorumin tarkoitus. Sellaista saa "analysoija" tehdä vaikkapa yliopiston filosofian kursseilla, varmasti saa kirjoittaa ihan tarpeeksi monta esseetä jotta voi tämän foorumin jättää rauhaan. Ja jos ei riitä, niin jatkaa siitä sitten tutkijaksi. Analysoinnin tarve on siellä taattu.

Anteeksi että tämäkin nyt meni aiheen vierestä, mutta sitä se teettää kun tuo "analysoija" osuu ketjuun. Lähdetään ihan hakoteille. Kirjoitan erikseen vastauksen ketjun AIHEESEEN liittyen, ettei tarvitse sitä tähän samaan sotkea.

 

[totta]

Havaitsen huomattavaa vastustustavaa energian käyttöä.

 

[nnnnnnnnnnnnn]

Kiitän, mutta ei vastaa tarkoitustani. Aiheeni on nyt empatia.

Aivan, aiheesi. Kertoo paljon. Jos tässä keskustelussa mentäsiin kuitenkin minun aiheeni mukaisesti, minun aloituksenihan tämä oli. Voit aloittaa tosiaan sen oman aiheesi ihan erikseen.

 

[jaa]

Miehenä on käsittämätöntä katsoa kun naisella on jokin ongelma elämässään ja toinen nainen lohduttaa häntä. Hetken kuluttua kaikki on pienen hetken hyvin, mutta ongelmaa ei ratkaista millään tavalla. Vähän ajan kuluttua lohdutellaan taas saman asian tiimoilta, mutta ratkaisua ei koskaan etsitä eikä toteuteta.

Syntyy loputon lohdutusten ketju joka ei johda ikinä ratkaisuun.

Ehkä olen epäempaattinen, mutta en näe tuon tason loputtomassa empatioinnissa mitään hyödyllistä lopputulosta .

Olen nainen, enkä myöskään ymmärrä. Meitä on todellakin monenlaisia, ehkäpä ne "perinteisimmät" tai odotetuimmat tavat reagoida osuvat helpoiten silmiin?

 

[totta]

Jos tässä keskustelussa mentäsiin kuitenkin minun aiheeni mukaisesti, minun aloituksenihan tämä oli.

Sopiihan se luonnollisesti oikein hyvin. Jos empatiasta ei mielestäsi sovi puhua, niin pyydän kohteliaasti ilmaisemaan aiheesi mahdollisimman täsmämällisesti ja antamaan ohjeita kuinka tahdot aiheesi mukaan mentävän.

 

[ainokainen]

Sinulle sanottiin jo monta kertaa. Etkö ymmärtänyt vieläkään?

Konkreettinen ohje:
Aloita oma ketju aiheesta empatia ja sen semanttiset määritelmät. Voit siinä ketjussa keskustella itsesi kanssa. Älä jatka enää pohdintojasi tähän ketjuun.

Oliko tämä liian monimutkaista?

 

[totta]

Konkreettinen ohje:
Aloita oma ketju aiheesta empatia ja sen semanttiset määritelmät. Voit siinä ketjussa keskustella itsesi kanssa. Älä jatka enää pohdintojasi tähän ketjuun.

Enpähän minä sinua tottele.

 

[Näin se vaan on]

Miehenä on käsittämätöntä katsoa kun naisella on jokin ongelma elämässään ja toinen nainen lohduttaa häntä. Hetken kuluttua kaikki on pienen hetken hyvin, mutta ongelmaa ei ratkaista millään tavalla. Vähän ajan kuluttua lohdutellaan taas saman asian tiimoilta, mutta ratkaisua ei koskaan etsitä eikä toteuteta.

Syntyy loputon lohdutusten ketju joka ei johda ikinä ratkaisuun.

Lohdutan ja olen tukena mielelläni ensimmäisen kerran kun ongelma ilmenee, mutta jatkossa en jaksa lyhyttä elämääni käyttää asian loputtomaan murehtimiseen vaan ongelma pitää ratkaista tai unohtaa.

Olen saanut kritiikkiä suhtautumisestani, mutta en vain voi ryhtyä terapioimaan ja lohduttamaan toista aikuista ihmistä loppuelämäksi.

Ehkä olen epäempaattinen, mutta en näe tuon tason loputtomassa empatioinnissa mitään hyödyllistä lopputulosta.

Tässä onkin naisten ja miesten ajattelutavan suurin ero. Miesten ajattelutapa on ongelmanratkaisuvetoista, naisten ajattelutapa on tunnevetoista.

Kun naiset päivän päätteeksi kertovat esim. töissä kohtaamistaan vaikeuksista he yleensä haluavat vain kertoa mitä he ovat tunteneet (ja odottavat, että kuuntelet ja hiukan myötä elät samat tunteet itse). Mies taas tulkitsee sen niin, että nyt nainen kuvailee ongelman johon etsii ratkaisua ja alkaa pohtimaan mitä ehdottaisi naiselle ratkaisuksi.

Kun mies sitten keskeyttää naisen kertomuksen ehdottaakseen ratkaisuja ongelmiin nainen helposti närkästyy, koska halusi vain kertoa tuntemuksistaan. Kyse on vain siitä, että miehet ja naiset puhuvat "eri kieltä" ja sen vuoksi eivät ymmärrä toisiaan.

 

[Valkan friidu]

Aivan kuten miespuolinen lajitoveri tuolla kirjoittikin miehet ovat ongelmakeskeisiä. Kun he kuulevat ongelmasta he vaistomaisesti määrittävät sen vakavuuden ja alkavat etsiä mielessään syitä, seurauksia ja ratkaisua. Eli hormonaaliset herkkyyskohtaukset eivät oikein saa vaatimaansa vastakaikua.

Mutta eipä hätää; sitä varten on NAISYSTÄVÄT. Jos kohta itselläsikin voi olla kokemuksia ystävättären epätoivosta, joka jatkuu..... Ja kun empaattinen naiskaveri alkaa saada hieman yltä kyllä ja ehdottaa erilaisia malleja asian hoitamiseksi seuraa entistä vuolaampi valitus ja itku ja selitys, miksi se mitenkään ei käy.

Lienet nuorenpuoleinen naisihminen ja odotat vielä, että parisuhde on sekä intohimoinen että täyttää sielunkumppanuuden vaatimukset. No, harvemmin se niin menee ja totuttava vain on siihen, että me naiset ja miehet olemme erilaiset.

Seurassa kyllä kuuluu käyttäytyä siten ettei seuralainen/elämäkumppani joudu häpeämään kumppaninsa suustaan päästämiä sammakoita. Tämä mielestäni vakavampaa kuin kömpelyys osanotonilmauksissa.

 

[minustakin]

Naiset voivat sitten puida keskenään asioitaan vaikka pidempäänkin, mutta voiko miehen kanssa sitten jutella yhtään pidempään?

 

[jullop]

Koitan vastata lyhyesti... Olet samaa luonetyyppiä kuin minä; herkkä, vaistoat asioita, teet oikeita tulkintoja, mutta et sitten kuitenkaan usko itseäsi. Analyysi on turhaa, sitä voi päätyä tekemään vuosia. Kun näet, koet ja tunnet jotain, niin usko itseäsi.

Empaattisia miehiä on olemassa. Itselläni oli nuorempana mies, jolla tuli silmät kyyneliin, koska hän oli tunteissaan niin vilpitön. En vain ollut kypsä rakkauteen, sitoutumiseen ja nyt muistelen häntä haikeudella ja olen itseeni kiukustunut, koska pilasin sen suhteen. Minua on ainakin rakastettu ja huomaan eroan esimerkiksi nykyisen ja hänen kohtelua vertaillessani. Ihminen uskoo rakkaudeksi sellaisiakin suhteita, joissa perusta on riippuvaisuudessa, ei rakkaudessa.

Kaverisi käytös on huolestuttavaa. Usko itseäsi, äläkä ala epäilemään, mitä näet ja koet. Hyvä juttu on se, että hän tunnustaa käytöksensä ja korjaa sitä. Huonompi vaihtoehto olisi, että hän kieltäisi käytöksensä ja väittäisi sitä lööperiksi. Ja aikaa myöten sinusta tulisi hermoraunio etkä enää tietäisi mitä uskoa (koska et uskoisi omia silmiäsi vaan hänen valheitaan). Itse menen niin pitkälle, että uskon että kaverisi tietää tasan tarkkaan miten on käyttäytynyt, mutta koska reagoit hänen huonoon käytökseensä, niin hän ikään kuin näyttelee, että se on ollut tiedostamatonta ja haluaa korhjata käytöstään. Yksinkertaisesti, häntä voi esimerkiski ärsyttää luonteesi ja hänen piilosadisminsa tulee esiin ja alkaa kiusaamaan sinua ryhmässä. Oli syy mikä tahansa, mutta epäilen, että hän tietää itsekin, että kohtelee sinua loukkaavasti.

Pointti on, että minusta sinun ei kannattaisi niin aktiivisesti ja hiemna tyhmänä osoittaa hänelle, miten hän teki niin tai teki näin. Kannattaa hiljaa seurata hänen tapaansa kohdella sinua (muiden ihmisten seurasssa jne) ja sitten tehdä omat johtopäätelmäsi. Sinulla itselläsi on jokin ongelma, jos jatkuvasti kyseenalaistat omia odotuksiasi sen suhteen, että sinua pitäisi kohdella hyvin. Kun toinen ei sitä tee, analysoit ummet ja lammet, että missä on syy. Ei kannata. Tee johtopäätelmäsi ja irtaannu suhteesta. Jälkikäteen ihmetelet, miksi et lähtenyt aikaisemmin. Toisaalta, sinun on mentävä prosessi loppuun, eli tajuttava syy, miksi itse hyväksyt moista käytöstä ja kohtelua? Jos et löydä syytä (esim lapsuuden perheessä), niin ajaudut mahdollisesti uudestaan samanlaisten tyyppien kanssa. PS Se tyyppi oppii ainoastaan, kun hänet jätetään.

 

[jullop]

tämä oli mieltä avaavaa tekstiä.

 

[ainokainen]

Hyviä pointteja jullopilta. Tuo mies ei kuulosta kovin sensitiiviseltä tyypiltä, sen sijaan ap kuulostaa hyvin analyyttiseltä ja herkältä ihmiseltä. Kummassakaan ei varmaankaan ole vikaa, mutta temperamentit voivat olla liian erilaiset parisuhdetta ajattellen.
Aloitus taisi olla vanha, mutta olisi kiva kuulla, miten tilanne on edennyt.

 

[ap]

Hyviä pointteja jullopilta. Tuo mies ei kuulosta kovin sensitiiviseltä tyypiltä, sen sijaan ap kuulostaa hyvin analyyttiseltä ja herkältä ihmiseltä. Kummassakaan ei varmaankaan ole vikaa, mutta temperamentit voivat olla liian erilaiset parisuhdetta ajattellen.
Aloitus taisi olla vanha, mutta olisi kiva kuulla, miten tilanne on edennyt.

Olipas hassua törmätä omaan "ikivanhaan" aloitukseen, jota en edes muistanut.

Tilanne on se, että olemme yhdessä ja avoliitossa. Suhde on hyvä ja tasaveroinen, en nyt edes muista koska viimeksi olisin mitään naljailuja kuullut. Enkä ole niin yliherkkä kuitenkaan, ettenkö osaisi sanoa vastaan jos jokin asia tai käytös tökkisi.

Jullopilla oli sinällään hyviä pointteja, mutta toisaalta mukana on aina tulkintaa kun vieras ihminen arvioi toisen vieraan ihmisen tilannetta foorumikirjoituksen perusteella. Varmaan itsekin olisin voinut vieraan ihmisen tekstin tulkita tietyllä lailla, esim. että toinen "alistuu" ja sivuuttaa omat tunteensa jne, mutta siitähän ei ollut kyse. Ne tunteet olivat ihan totta ja pitivät valppaana, mutta toisaalta ne negatiiviset jutut olivat kokonaisuudessa hyvin pieni osa. Ei ole kyllä toista jonka kanssa näin hyvin juttuun tulisin, veikkaan että parhaiden ystävienikin kanssa alkaisi yhdessä asuminen kiristää, mutta tämä on kyllä sujunut. Tuntuu, että suhteeni lienee tuttavapiirini normaalein, välillä kun muiden juttuja kuuntelee niin ei voi kuin olla helpottunut siitä millainen tasainen ja normaali suhde itsellä on.

Tietenkin jos jotain piikittelyä tai muuta ilmenisi niin siihen puuttuisin, näen punaista aina kun jossain vähättelevää kohtelua näen.

 

[ap]

Sinulla itselläsi on jokin ongelma, jos jatkuvasti kyseenalaistat omia odotuksiasi sen suhteen, että sinua pitäisi kohdella hyvin. Kun toinen ei sitä tee, analysoit ummet ja lammet, että missä on syy. Ei kannata. Tee johtopäätelmäsi ja irtaannu suhteesta. Jälkikäteen ihmetelet, miksi et lähtenyt aikaisemmin. Toisaalta, sinun on mentävä prosessi loppuun, eli tajuttava syy, miksi itse hyväksyt moista käytöstä ja kohtelua? Jos et löydä syytä (esim lapsuuden perheessä), niin ajaudut mahdollisesti uudestaan samanlaisten tyyppien kanssa. PS Se tyyppi oppii ainoastaan, kun hänet jätetään.

Kommentoin vielä tähän... Nämä ovat hyviä ajatuksia, mutta perustuvat siihen ajatukseen, että tämä olisi jonkinlainen narsisti-uhri -suhde (tai miten sitä haluaakin nimittää) ja että toinen osapuoli ei osoittaisi mitään aitoa kiinnostusta olotilaani tai siihen miten kohtelee minua. Näinhän ei ole, vaan tosiaan silloin aikoinaankin otti melkein "liian" vakavasti kritiikkini. Tämä siis viitaten tuohon "Se tyyppi oppii ainoastaan, kun hänet jätetään" -kommenttiin, joka varmaankin pohjautuu enemmän mielikuvaan jostakin "narsistisesta" suhteesta kuin tuohon todelliseen tilanteeseen. Tietenkin on luonnollista että näitä mielikuvia ja päätelmiä syntyy, kun tarjolla on vain tuo suppea kuvaukseni.

En kyllä ole sitten nuoruusvuosieni kyseenalaistanut sitä, etteikö minua tulisi kohdella hyvin. Tuskin kukaan kuitenkaan hyvää suhdetta lopettaa johonkin pariin pahatuuliseen tölväisyyn. Olen hyvin paljonkin pohtinut menneisyyttäni ja kaikkea, sitä millaisiin ihmisiin olen aiemmin ihastunut jne. Kun olen monen sortin kusipäiden kanssa ollut tekemisissä, niin olen jopa ylisensitiivinenkin kaiken epäkunnioittavan suhteen. Sen verran minulla on onneksi ollut suhteellisuudentajua, että en ole suhdetta pistänyt poikki muutamien huonojen kokemusten vuoksi.

 

[no]

Kiitos ap, että kerroit kuulumiset. Voin tunnustaa, että minä kävin tempaamassa tämän keskustelun ylös. Tämä on erittäin hyvä esimerkki keskustelusta, jossa vielä voidaan vetää joitakin johtopäätöksiä mielipiteistä ja miten ne ovat osuneet oikeaan.

Toivotaan ap, että kaikki jatkuu niin hienosti, kuin on nyt mennytkin.