Millaista käytöstä mieheltä tulisi sietää?

[Millenia]

Onks kaikkien muiden miehet esimerkillisiä..?

Ei varmasti esimerkillisiä, kaikissa on vikansa, mutta normaalisti ne miehet ei kuitenkaan ole yhtä vikaa koko ukko. Mitä hyvää siinä miehessäsi nyt oli? Se ei ole paska isä? Tuo ei ole mikään hyvä ominaisuus vaan se on ihan sellainen perusjuttu. Oletuksena kaikki ihmiset on ihan mukavia lapsilleen ja kavereilleen. Eikä kukaan ole täydellinen hirviö. Eiköhän ne kellari-isitkin, itsemurhakulttien johtajat ja kannibaalisarjamurhaajatkin ole välillä ihan kivoja ihmisiä.

En ymmärrä miksi sinun pitäisi yrittää enää saada tuota liittoa toimimaan. Jos mieskin on todennut, ettei ole enää vuosiin tehnyt yhtään mitään suhteen eteen eikä edes kiinnosta. Ja syyttää kaikista ongelmista sinua... Ei tuollainen ole terve ihminen, eikä sen kanssa kannata enää yrittää mitään. Haluatko antaa lapsillesi esimerkin siitä, miten miehet sa käyttäytyä kuin pahaiset kakarat ja kaikki vika on aina naisessa?

 

["mä vaan"]

Joskushan tuo parisuhdeterapia avaa myös silmät siihen toiseen suuntaan. Siis että tämä on nyt tässä En usko, että teillä on tulevaisuutta yhdessä, jos ukkosi on käyttäytynyt noin sen 10 vuotta, niin ei semmoista muutama terapiakäynti korjaa. Ota ero ja ala etsiä itsellesi sitä, minkä ansaitset .) Onnea nimittäin!

 

[Littledeath]

Mä en millään tajua naisia jotka roikkuu paskoissa miehissä. Kai mun ymmärryksessä sitten on vikaa, koska heitä on paljon..

 

["Maaria"]

Iso kirja sanoo että mies on perheen pää ja vaimon pitää totella miestä. Jospa Mummy Sunshine yrittäisit ymmärtää miestäsi? Rukoilen sinulle voimaa ja viisautta. Tiedät sydämessäsi mitä Jumala haluaa.

 

[Kais]

Mä en millään tajua naisia jotka roikkuu paskoissa miehissä. Kai mun ymmärryksessä sitten on vikaa, koska heitä on paljon..

En ymmärrä miekään,varsinkaan kun mies harjoittaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. :|
Täälläkin on ollut monta ketjua vaimoista,joita miehet pieksää yhä uudestaan ja uudestaan ja vaimot vaan puolustaa miestä ja jää hakattavaksi.Miusta aika surullista :'(

 

[Kais]

[QUOTE="Maaria";23876077]Iso kirja sanoo että mies on perheen pää ja vaimon pitää totella miestä. Jospa Mummy Sunshine yrittäisit ymmärtää miestäsi? Rukoilen sinulle voimaa ja viisautta. Tiedät sydämessäsi mitä Jumala haluaa.[/QUOTE]
Jumalako haluaa,että mies tuuppii ja vääntää kättä,haukkuu? Saako mies muka olla jumalan mielestä väkivaltainen? Sairasta!

 

["vieras"]

Paskassa suhteessa roikkuminen käytännön asioiden takia on laiskuutta ja selkärangattomuutta. Ja lapset siinä eniten kärsivät. Ei tuollainen suhde ole mikään terveen perheen malli. Miehesi on vaan surkea kämppis.

 

["vieras"]

yhteenveto: eroa sekä miehestä että kirkosta, niin jo lähtee homma hoitumaan!

 

["vieras"]

Otan itseäni päähän, koska nyt kun sain viimein miehen raahattua pariterapiaan niin nyt mua ei jaksa enää itseä kiinnostaa enkä saa psyykattua päätäni... Kyllä mies nyt ehdottaa sit sun tätä yhdessä tekemistä sekä perheenä että kaksin, mutta mua ei enää kiinnosta, kun sain terapiassakin vahvistuksen, että meidän suhde kuulostaa äiti-poika-suhteelta.
Tämänpäiväinen ohari oli taas piste iin päälle.

Terapia on siis toiminut; olet alkanut tajuta että se ei pelkästä sun psyykkaamisesta ole kiinni. Ja ei, kaikki miehet ei oo täydellisiä mutta tuossa puuttuu jo sellainen perusturvallisuus. Sanoit itsekin, että mielikuvasi parisuhteesta on varmaan vääristynyt vuosien saatossa. Ei se, että se on lapsille ja kavereille ihan mukava ole mikään erityinen plussa partnerissa, joka sitten korjaa sen muun paskan käytöksen.

Kun mietit tarkemmin niin huomaat varmaan et seuraavan pisteen vois laittaa siihen lauseen loppuun...

 

[Suzyanne]

Voin minäkin vielä sanoa, että ei terveessä parisuhteessa tuollaista ole. Sä ansaitsisit niin paljon parempaa.

Ja jos eroatte, niin lupaan, että tulet huomaamaan aivan mielettömän vapauden tunteen. Sitten sä löydät jonkun ihanan miehen ja huomaat, että ei helvetti sulla on mennyt niin monta vuotta hukkaan! Mutta vihdoinkin sä saat ansaitsemasi kohtelun. Tuut huomaamaan, millainen sen parisuhteen oikeasti kuuluu olla.

Ei voi mitään muuta kuin peesata, niin hyvin kirjoitettu. :flower:

Ap:lle paljon voimia, minusta myös tosiaan kyllä kuulostaa siltä että yrittäminen ei taida enää kannattaa. Vaikka eroaminen on vaikeaa, niin uskon että sen jälkeen elämänlaatusi kuitenkin paranee huomattavasti.

:hug: :hug:

 

[Mummy Sunshine]

En mä halua puolustella miestäni, ei siihen ole mitään tarvetta eikä mun pysyminen edelleen suhteessa ole saamattomuutta. Pärjäisin varmasti hyvin yksin, mutta mietin nyt tällä hetkellä sitä, että onko mahdollista, että mies tajuaa vasta nyt tyhmyytensä ja ehkä osaa tehdä asialle jotain? Itseni takia mua ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään vaan lasten, jotka eron tullessa joutuvat vaihtamaan asuinpaikkaa, koulua jne.
Eihän tuo mies nyt koko 10 vuotta ole jatkuvasti tollanen ollut, mutta kieltämättä meillä ei olla osattu keskustella, mistä mulla itselläni on jonkinlainen tunnetaakka (terapiakieltä...) tullut. On ollut ihan normaaleitakin aikoja, jolloin kaikki on rullannut ihan ok. Heti kun tulee vaikeampi asia käsittelyyn niin vaikeudet alkaa. Nyt suunnilleen 3 vuoden ajan, parin lapsen työllistäessä kovasti, on ollut enimmäkseen aika perseestä. Monet vaan sanoo (anoppi mukaan lukien) että teillä on nyt vaan ruuhkavuodet, odottakaa vähän aikaa niin alkaa helpottaa. Sama anoppi, joka on sanonut, että olis pitänyt erota poikansa isästä jo 20 vuotta aiemmin. Ja ilmeisesti suunnilleen samoista syistä kuin minäkin tässä olen eroamassa.
Jännä juttu muuten.. kun kerroin terapiassa miehen kiinnikäymisistä, totesi terapeutti sen olevan miehillä yleinen reaktio seksin puutteessa ollessaan. Hän ei siis ollut mitenkään ihmeissään väkivallan käytöstä, olisin olettanut sen nousevan keskusteluun enemmänkin.
Ja kiitos kommenteista, olen samaa mieltä kanssanne. Tämä on tällaista pohdintaa ja varmistelua, koska en ole koskaan aiemmin ollut naimisissa ja suunnitellut tosissani eroa: / Hyvä kuulla mielipiteitä.

 

["mimu"]

Onks kaikkien muiden miehet esimerkillisiä..?

Ei minunkaan mieheni ollut/ole mitenkään täydellinen. Oltiin asumuserossa 5 vuotta sitten puoli vuotta ja jotenkin rakastuttiin uudelleen taas toisiimme! Ikinä en ainoastaan lasten takia olisi huonossa suhteessa, kuitenkin arvostan myös itseäni sen verran että tahdon onnea. Nyt mieheni arvostaa minuakin aivan eri tavalla. Ja minä häntä. Eromme aikana molemmat huomasi itsessään niitä huonoja puolia jotka toista ärsyttää. Ja löysimme taas yhteisen sävelen ja muistimme miksi alunperin rakastuimmekin. Nykyään meillä on hauskaa. Eikä hän vieläkään täydellinen ole, jatkuvasti saa muistuttaa tekemään asioita, ei paljon kotitöitä tee, omat jutut on tärkeitä.. Mutta sitten taas en ole täydellinen minäkään.

niin ja ennen mieheni oli aikalailla samanlainen kuin sinun. Sivusta on helppo sanoa että juu eropaperit vetämään, mutta jos tahdotte miettimisaikaa niin suosittelen erilleen muuttamista. Eron ehtii hakea toki myöhemminkin

 

[Mummy Sunshine]

[QUOTE="mimu";23876214]Ei minunkaan mieheni ollut/ole mitenkään täydellinen. Oltiin asumuserossa 5 vuotta sitten puoli vuotta ja jotenkin rakastuttiin uudelleen taas toisiimme! Ikinä en ainoastaan lasten takia olisi huonossa suhteessa, kuitenkin arvostan myös itseäni sen verran että tahdon onnea. Nyt mieheni arvostaa minuakin aivan eri tavalla. Ja minä häntä. Eromme aikana molemmat huomasi itsessään niitä huonoja puolia jotka toista ärsyttää. Ja löysimme taas yhteisen sävelen ja muistimme miksi alunperin rakastuimmekin. Nykyään meillä on hauskaa. Eikä hän vieläkään täydellinen ole, jatkuvasti saa muistuttaa tekemään asioita, ei paljon kotitöitä tee, omat jutut on tärkeitä.. Mutta sitten taas en ole täydellinen minäkään.

niin ja ennen mieheni oli aikalailla samanlainen kuin sinun. Sivusta on helppo sanoa että juu eropaperit vetämään, mutta jos tahdotte miettimisaikaa niin suosittelen erilleen muuttamista. Eron ehtii hakea toki myöhemminkin [/QUOTE]

Tätä ehdotin miehelle, mutta ei ehkä tule yllätyksenä, että mies ei suostu tähän.
Itse en osaa ajatella, että pystyisin saman katon alla nyt näkemään asioita paljonkaan toisin, vaikka nyt kovasti on "petrannutkin".

 

["mimu"]

Tätä ehdotin miehelle, mutta ei ehkä tule yllätyksenä, että mies ei suostu tähän.
Itse en osaa ajatella, että pystyisin saman katon alla nyt näkemään asioita paljonkaan toisin, vaikka nyt kovasti on "petrannutkin".

Voi harmi, en usko minäkään että asioita voi oikeasti osata katsoa niin erilailla kuin ennen jos saman katon alla asuu, me käytiin terapiat ja kaikki silloin.. Mutta mikään ei muuttunut..

Mutta muista ajatella myös itseäsi, älä ainoastaan ajattele lasten "parasta" lapset ovat onnellisia kun kotona asiat ovat hyvin, asuivat äiti ja isä sitten yhdessä tai ei!

 

["nnn"]

Tätä ehdotin miehelle, mutta ei ehkä tule yllätyksenä, että mies ei suostu tähän.
Itse en osaa ajatella, että pystyisin saman katon alla nyt näkemään asioita paljonkaan toisin, vaikka nyt kovasti on "petrannutkin".

No siinähän on suostumatta sitten. Sulla on kuitenkin oikeus asua hänestä erillään jos haluat. Ei se mies voi sua estää. Annatko sen määrätä tästäkin?

 

["vieras"]

Jännä juttu muuten.. kun kerroin terapiassa miehen kiinnikäymisistä, totesi terapeutti sen olevan miehillä yleinen reaktio seksin puutteessa ollessaan. Hän ei siis ollut mitenkään ihmeissään väkivallan käytöstä, olisin olettanut sen nousevan keskusteluun enemmänkin.

:O

 

[Mummy Sunshine]

[QUOTE="nnn";23876268]No siinähän on suostumatta sitten. Sulla on kuitenkin oikeus asua hänestä erillään jos haluat. Ei se mies voi sua estää. Annatko sen määrätä tästäkin?[/QUOTE]

En tokikaan. Jäi kertomatta, että käytännön järjestelyjen takia, joita en nyt jaksa alkaa selittämään (ei tekosyitä kuitenkaan), olisi ehdottoman järkevää, että mä jäisin toistaiseksi meidän taloon asumaan ja mies muuttaisi pois.
Ellei tähän kuitenkaan suostu, muutan itse. Siinä vaan sitten kärsii ensimmäisenä lapset, ehkä mieskin sen haluaa ymmärtää kunhan tosipaikka tulee.

 

[Suzyanne]

[QUOTE="Maaria";23876077]Iso kirja sanoo että mies on perheen pää ja vaimon pitää totella miestä. Jospa Mummy Sunshine yrittäisit ymmärtää miestäsi? Rukoilen sinulle voimaa ja viisautta. Tiedät sydämessäsi mitä Jumala haluaa.[/QUOTE]

:O :xmas: :headwall:

 

["Maaria"]

Jännä juttu muuten.. kun kerroin terapiassa miehen kiinnikäymisistä, totesi terapeutti sen olevan miehillä yleinen reaktio seksin puutteessa ollessaan.

Niinpä. Kannattaa katsoa myös peiliin. Jumala on kertonut meille ihmisille mikä on oikein. Sinun ehkä kannattaa pohtia sydämessäsi oletko ollut miestäsi kohtaan kuuliainen ja hyvä vaimo.

 

[Mummy Sunshine]

[QUOTE="Maaria";23876077]Iso kirja sanoo että mies on perheen pää ja vaimon pitää totella miestä. Jospa Mummy Sunshine yrittäisit ymmärtää miestäsi? Rukoilen sinulle voimaa ja viisautta. Tiedät sydämessäsi mitä Jumala haluaa.[/QUOTE]

Onneks mulla on ihan tällanen lapsenusko vaan, jossa Jumala ei ole ollenkaan noin hävytön tyyppi

 

[Mummy Sunshine]

[QUOTE="Maaria";23876300]Niinpä. Kannattaa katsoa myös peiliin. Jumala on kertonut meille ihmisille mikä on oikein. Sinun ehkä kannattaa pohtia sydämessäsi oletko ollut miestäsi kohtaan kuuliainen ja hyvä vaimo.[/QUOTE]

Kiitos vaan parisuhdeneuvoista, mutta nämä ei ole ihan just niitä, joita nyt tarvitsen. Kauniita unia.

 

["vieras"]

[QUOTE="Maaria";23876300]Jumala on kertonut meille ihmisille mikä on oikein. [/QUOTE]
Eikö kakslussapalstailua yhden aikaan yöllä ole kielletty Raamatussa tai jotakin?

 

[huuh]

Juu kuulosti ihan mun eksältä, en uskalla sanoa yhtään mitään. Ei tietenkään väkivaltaa pidä sietää, se nyt on selvä. Itselle oli kyllä pahempaa huorittelu kuin esim. sängylle paiskominen.Vihasin ja inhosin sitä miestä lopulta. En jäänyt kynnysmattoilemaan, vaan katosin. Kannattais harkita tätä vaihtoehtoa. Vaikka tiedän, että se on helvetin raskas päätös. Ei yhteisen kodin purkaminen ole käytännössäkään helppoa. Vaatii kauheasti voimia.

 

[Mummy Sunshine]

Juu kuulosti ihan mun eksältä, en uskalla sanoa yhtään mitään. Ei tietenkään väkivaltaa pidä sietää, se nyt on selvä. Itselle oli kyllä pahempaa huorittelu kuin esim. sängylle paiskominen.Vihasin ja inhosin sitä miestä lopulta. En jäänyt kynnysmattoilemaan, vaan katosin. Kannattais harkita tätä vaihtoehtoa. Vaikka tiedän, että se on helvetin raskas päätös. Ei yhteisen kodin purkaminen ole käytännössäkään helppoa. Vaatii kauheasti voimia.

Huoraksi mua ei ole koskaan nimitelty vaikka kaikeksi muuksi onkin.
Eikä mies ole mustasukkainen, lasketaanko se hyviksi puoliksi..? Toi oli puoliksi sarkasmia.