Milloin olisi aika siirtyä nukuttamisesta itsekseen nukahtamiseen?

[Adelade]

Näin aamusella ei ajatus oikein kulje, joten toivottavasti osaan ilmaista itseäni joten kuten. Kysymys siis kuuluu minkä ikäisen lapsen voisi jättää itsekseen nukahtamaan? Meidän nuorin on 4v ja hänet vielä "nukutetaan" eli ollaan vierellä niin kauan että nukahtaa. Voisiko 4v jäädä jo itsekseenkin odottamaan unen tuloa? Miten parhaiten siirrytään nukuttamisesta pois?

Ja eniten kaipaan tietoa miten siirrytään nukuttamisesta pois ja miten se on muilla sujunut.

Meillä ei ole nukutettu minkään ikäistä. Vauvasta asti opetettu nukahtamaan itsekseen.

Näin tehty meilläkin, ja hyväksi havaittu keino. :wave:

 

[adolfiina]

Ai kun ihania tsemityksiä ap:lle. Ap: jos teillä on ollut vaikeasti tyyntyvä vauva ja sitä mukaa hieman hankalasti nukahtava taapero, niin ymmärrystä näiltä joiden lapset ovat nukahtaneet hetkessä itse on turha odottaa. Kun itse olet "opettamalla opettanut" lapsen siihen että pitää nukuttaa.

Mutta asiaan: nyt voisitte aloittaa vaikka pikkuhiljaa itsekseen nukahtamisen opettelun. Juttelet asiasta lapsen kanssa. Sovitte, että jätät hänet sänkyyn kokeilemaan, tulisiko uni. Lupaat tulla katsomaan jonkin ajan kuluttua, joko lapsi nukkuu. Poistut huoneesta, ja menet vaikka iltateelle. Sitten menet sinne lapsen huoneeseen. Luultavasti ei nuku. Sanot, että menet taas pois ja käyt vielä katsomassa hetken kuluttua. Näin lapsellesi ei tule tunnetta, että iso nukkumisasia pitää ihan itse kerralla hoitaa.

Kiitos asiallisesta vastauksesta

 

[endie]

anteeksi, mutta miten nuo nyt oikiasti auttaa ap:ta ,että useempi palstamamma käy kertomassa vain, et meillä nukhadettu itsekseen vauvasta asti. :ashamed:

 

[Anna]

Meillä kyllä nukutetaan 1v 9kk ja ikinä ei ole yksin jätetty illalla huutamaan äidin tai isän perään. Kamalaa olisi, jos lapsi nukahtaisi niin, että tuntisi olonsa turvattomaksi. Lapsia on erilaisia ja osa ei ole moksiskaan vaikka itsekseen hakisikin unta, toiset sitten vaan ovat herkempiä tai miten nyt onkaan. Jokainen tehköön kuten parhaaksi nähkööt, mutta minusta lapselle opettamalla opettaminen sellaisessa asiassa kun se, että pitää olla yksin ja läheisyyttä ei saa vaikka kaipaisi on hassua.
Itse olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että lapsi sen ihmisen sinne haluaa, jotta nukahtaisi levollisena, eikä itkuunsa. Mutta kyllä tässä sitten pikkuhiljaa kun tuo pari vuotta lähenee ja lapsi taas kasvaa, niin ajattelin alkaa opettamaan myös itsekseen nukahtamista.
Ajattelin että ensin olen hetken pois ja sitten taas käyn katsomassa jne.
Jossain oli sellainen tekniikka, että nukuttaja siirsi istumapaikkaansa ilta illan jälkeen kauemmas lapsen sängystä ja lopulta oltiin ovalla ja siitä sitten taas vaan pois päin.
Kokemusta tosiaan ei ole ja niitä kokemuksia itsekin kuulisin mieluummin kuin niistä lapsista,joita ei tarvitse nukuttaa, koska siitä ei nyt ole hyvötyä.

Onnea vaan adolfiinalle yritykseen ja toivottavasti saat onnistumaan, koska tosiasiahan on se että siinä tulee taas iltaan lisää aikaa tehdä jotain muuta.

Missä täällä sanotaan, että lapsi jätetään yksin huutamaan? Mä en jätä koskaan itkevää lasta! Lapsia on erilaisia. Väitän myös että suurin osa lapsista jossain kehitysvaiheessa vastustaa sitä nukkumaanmenoa nukutettiin tai ei.

Syytinkö minä sinua jostain, vai miksi tähän tartuit?

 

[Miima]

Meillä kyllä nukutetaan 1v 9kk ja ikinä ei ole yksin jätetty illalla huutamaan äidin tai isän perään. Kamalaa olisi, jos lapsi nukahtaisi niin, että tuntisi olonsa turvattomaksi. Lapsia on erilaisia ja osa ei ole moksiskaan vaikka itsekseen hakisikin unta, toiset sitten vaan ovat herkempiä tai miten nyt onkaan. Jokainen tehköön kuten parhaaksi nähkööt, mutta minusta lapselle opettamalla opettaminen sellaisessa asiassa kun se, että pitää olla yksin ja läheisyyttä ei saa vaikka kaipaisi on hassua.
Itse olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että lapsi sen ihmisen sinne haluaa, jotta nukahtaisi levollisena, eikä itkuunsa. Mutta kyllä tässä sitten pikkuhiljaa kun tuo pari vuotta lähenee ja lapsi taas kasvaa, niin ajattelin alkaa opettamaan myös itsekseen nukahtamista.
Ajattelin että ensin olen hetken pois ja sitten taas käyn katsomassa jne.
Jossain oli sellainen tekniikka, että nukuttaja siirsi istumapaikkaansa ilta illan jälkeen kauemmas lapsen sängystä ja lopulta oltiin ovalla ja siitä sitten taas vaan pois päin.
Kokemusta tosiaan ei ole ja niitä kokemuksia itsekin kuulisin mieluummin kuin niistä lapsista,joita ei tarvitse nukuttaa, koska siitä ei nyt ole hyvötyä.

Onnea vaan adolfiinalle yritykseen ja toivottavasti saat onnistumaan, koska tosiasiahan on se että siinä tulee taas iltaan lisää aikaa tehdä jotain muuta.

Ei lapsi tunne oloaan turvattomaksi vaikka yksin saisi nukahtaakin, aivan absurdi ajatus. Jos vanhemmat juoksevat itkun perässä aina lpsen luokse, niin hehän viestittävät lapselle väärän toimintamallin. Ja koko päivän on aikaa antaa lapselle hellyyttä ja huomiota, yö ei ole kuin nukkumista varten. Lapsen turvallisúuden tunne tulee siitä että vanhemmat toimivat johdonmukaisesti ja päättäväisesti.

 

[Kowalski]

Kuitenkin kun lapsia on kaksi niin keksivät äkkiä kaikenlaista

On meilläkin kaksi, samassa huoneessa.

Näkevätkö toisensa? Eli ovatko sängyt niin, että voivat tuijottaa toisiaan, irvistellä, kikattaa? Jos on, niin vaihtakaa järjestystä.

Meillä on myös ankara sääntö siitä, että kun hyvät yöt on toivotettu ja lapset peitelty sänkyyn, niin sängystä ei saa enää poistua. Ei saa pelleillä. Muuten seuraa rangaistus.

 

[vieras]

Ai kun ihania tsemityksiä ap:lle. Ap: jos teillä on ollut vaikeasti tyyntyvä vauva ja sitä mukaa hieman hankalasti nukahtava taapero, niin ymmärrystä näiltä joiden lapset ovat nukahtaneet hetkessä itse on turha odottaa. Kun itse olet "opettamalla opettanut" lapsen siihen että pitää nukuttaa.

Mutta asiaan: nyt voisitte aloittaa vaikka pikkuhiljaa itsekseen nukahtamisen opettelun. Juttelet asiasta lapsen kanssa. Sovitte, että jätät hänet sänkyyn kokeilemaan, tulisiko uni. Lupaat tulla katsomaan jonkin ajan kuluttua, joko lapsi nukkuu. Poistut huoneesta, ja menet vaikka iltateelle. Sitten menet sinne lapsen huoneeseen. Luultavasti ei nuku. Sanot, että menet taas pois ja käyt vielä katsomassa hetken kuluttua. Näin lapsellesi ei tule tunnetta, että iso nukkumisasia pitää ihan itse kerralla hoitaa.

Kiitos asiallisesta vastauksesta

Ole hyvä . Unohtui todeta, että tuolla kertomallani keinolla olemme saaneet parivuotiaan pikku hiljaa nukahtamaan itsekseen. Lapsella jo vauva-ajalta diagnoosina unihäiriö.

 

[Anna]

anteeksi, mutta miten nuo nyt oikiasti auttaa ap:ta ,että useempi palstamamma käy kertomassa vain, et meillä nukhadettu itsekseen vauvasta asti. :ashamed:

Tätä minäkin pohdin?!

 

[leijona76]

Meillä kaikki nukahtaneet itsekseen vastasyntyneestä asti. En ole koskaan tajunnut noita nukuttamisia ja vieressä kyhnäämistä,sitten vingutaan kun lapset ei millään nukahda yksin.

Kuten täällä jo on todetu moneen kertaan niin sitä ei ymmärkään se jolla ei ole ollut lasta joka ei nuku itsekseen ja huutamatta. Sulla on nukahtanut ja tiedät vain sellasen kokemuksen kautta.

 

[no]

Meillä kyllä nukutetaan 1v 9kk ja ikinä ei ole yksin jätetty illalla huutamaan äidin tai isän perään. Kamalaa olisi, jos lapsi nukahtaisi niin, että tuntisi olonsa turvattomaksi. Lapsia on erilaisia ja osa ei ole moksiskaan vaikka itsekseen hakisikin unta, toiset sitten vaan ovat herkempiä tai miten nyt onkaan. Jokainen tehköön kuten parhaaksi nähkööt, mutta minusta lapselle opettamalla opettaminen sellaisessa asiassa kun se, että pitää olla yksin ja läheisyyttä ei saa vaikka kaipaisi on hassua.
Itse olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että lapsi sen ihmisen sinne haluaa, jotta nukahtaisi levollisena, eikä itkuunsa. Mutta kyllä tässä sitten pikkuhiljaa kun tuo pari vuotta lähenee ja lapsi taas kasvaa, niin ajattelin alkaa opettamaan myös itsekseen nukahtamista.
Ajattelin että ensin olen hetken pois ja sitten taas käyn katsomassa jne.
Jossain oli sellainen tekniikka, että nukuttaja siirsi istumapaikkaansa ilta illan jälkeen kauemmas lapsen sängystä ja lopulta oltiin ovalla ja siitä sitten taas vaan pois päin.
Kokemusta tosiaan ei ole ja niitä kokemuksia itsekin kuulisin mieluummin kuin niistä lapsista,joita ei tarvitse nukuttaa, koska siitä ei nyt ole hyvötyä.

Onnea vaan adolfiinalle yritykseen ja toivottavasti saat onnistumaan, koska tosiasiahan on se että siinä tulee taas iltaan lisää aikaa tehdä jotain muuta.

Missä täällä sanotaan, että lapsi jätetään yksin huutamaan? Mä en jätä koskaan itkevää lasta! Lapsia on erilaisia. Väitän myös että suurin osa lapsista jossain kehitysvaiheessa vastustaa sitä nukkumaanmenoa nukutettiin tai ei.

Syytinkö minä sinua jostain, vai miksi tähän tartuit?

Et minua, vaan kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jos lapsi jätetään nukahtamaan, niin se tarkoittaa sitä, että hänet jätetään yksin huutamaan.

 

[Peppi]

Kuitenkin kun lapsia on kaksi niin keksivät äkkiä kaikenlaista

On meilläkin kaksi, samassa huoneessa.

Näkevätkö toisensa? Eli ovatko sängyt niin, että voivat tuijottaa toisiaan, irvistellä, kikattaa? Jos on, niin vaihtakaa järjestystä.

Meillä on myös ankara sääntö siitä, että kun hyvät yöt on toivotettu ja lapset peitelty sänkyyn, niin sängystä ei saa enää poistua. Ei saa pelleillä. Muuten seuraa rangaistus.

Alkoi kiinnostamaan, että millainen rangaistus?

 

[Mitäs se sit on...]

Meillä kyllä nukutetaan 1v 9kk ja ikinä ei ole yksin jätetty illalla huutamaan äidin tai isän perään. Kamalaa olisi, jos lapsi nukahtaisi niin, että tuntisi olonsa turvattomaksi. Lapsia on erilaisia ja osa ei ole moksiskaan vaikka itsekseen hakisikin unta, toiset sitten vaan ovat herkempiä tai miten nyt onkaan. Jokainen tehköön kuten parhaaksi nähkööt, mutta minusta lapselle opettamalla opettaminen sellaisessa asiassa kun se, että pitää olla yksin ja läheisyyttä ei saa vaikka kaipaisi on hassua.
Itse olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että lapsi sen ihmisen sinne haluaa, jotta nukahtaisi levollisena, eikä itkuunsa. Mutta kyllä tässä sitten pikkuhiljaa kun tuo pari vuotta lähenee ja lapsi taas kasvaa, niin ajattelin alkaa opettamaan myös itsekseen nukahtamista.
Ajattelin että ensin olen hetken pois ja sitten taas käyn katsomassa jne.
Jossain oli sellainen tekniikka, että nukuttaja siirsi istumapaikkaansa ilta illan jälkeen kauemmas lapsen sängystä ja lopulta oltiin ovalla ja siitä sitten taas vaan pois päin.
Kokemusta tosiaan ei ole ja niitä kokemuksia itsekin kuulisin mieluummin kuin niistä lapsista,joita ei tarvitse nukuttaa, koska siitä ei nyt ole hyvötyä.

Onnea vaan adolfiinalle yritykseen ja toivottavasti saat onnistumaan, koska tosiasiahan on se että siinä tulee taas iltaan lisää aikaa tehdä jotain muuta.

Ei lapsi tunne oloaan turvattomaksi vaikka yksin saisi nukahtaakin, aivan absurdi ajatus. Jos vanhemmat juoksevat itkun perässä aina lpsen luokse, niin hehän viestittävät lapselle väärän toimintamallin. Ja koko päivän on aikaa antaa lapselle hellyyttä ja huomiota, yö ei ole kuin nukkumista varten. Lapsen turvallisúuden tunne tulee siitä että vanhemmat toimivat johdonmukaisesti ja päättäväisesti.

Kysyn vaan et mitä se sitten on, jos lapsi (niin pieni ettei osaa vielä uhmata nukkumista) itkee aina kun yksin jätetään sänkyyn ja itkisi vaikka kuika kauan, jos ei mentäis... Musta se haiskahtaa turvattomuudelle, sille etää lapsi/vauva ei osaa olla yksin pelkää..

 

[Kowalski]

Alkoi kiinnostamaan, että millainen rangaistus?

Vaikkapa sellainen, ettei saa aamulla purkkaa.
Ei oo tosin tarvinnut rankaista kuin kerran yli 3 vuoden aikana

 

[vieras]

Alkoi kiinnostamaan, että millainen rangaistus?

Vaikkapa sellainen, ettei saa aamulla purkkaa.
Ei oo tosin tarvinnut rankaista kuin kerran yli 3 vuoden aikana

Mä olen yrittänyt ratkoa asioita niin, että elämän perusasioista ei tarvitsisi rangaista. Sii syömisestä ja nukkumisesta.

 

[leijona76]

Ai kun ihania tsemityksiä ap:lle. Ap: jos teillä on ollut vaikeasti tyyntyvä vauva ja sitä mukaa hieman hankalasti nukahtava taapero, niin ymmärrystä näiltä joiden lapset ovat nukahtaneet hetkessä itse on turha odottaa. Kun itse olet "opettamalla opettanut" lapsen siihen että pitää nukuttaa.

Mutta asiaan: nyt voisitte aloittaa vaikka pikkuhiljaa itsekseen nukahtamisen opettelun. Juttelet asiasta lapsen kanssa. Sovitte, että jätät hänet sänkyyn kokeilemaan, tulisiko uni. Lupaat tulla katsomaan jonkin ajan kuluttua, joko lapsi nukkuu. Poistut huoneesta, ja menet vaikka iltateelle. Sitten menet sinne lapsen huoneeseen. Luultavasti ei nuku. Sanot, että menet taas pois ja käyt vielä katsomassa hetken kuluttua. Näin lapsellesi ei tule tunnetta, että iso nukkumisasia pitää ihan itse kerralla hoitaa.

Kiitos asiallisesta vastauksesta

Ole hyvä . Unohtui todeta, että tuolla kertomallani keinolla olemme saaneet parivuotiaan pikku hiljaa nukahtamaan itsekseen. Lapsella jo vauva-ajalta diagnoosina unihäiriö.

Jep, meilläkin menty lääkäreitä myöten tään todella hankalasti nukkuvan kanssa ja kiva sitten kun tullaan kertomaan että se on vaan opetuksesta kiinni eikä meillä koskaan oo tarvinnu....Kaikilla se itsesäätely ei kertakaikkiaan pelaa pienenä ja meilläkin vasta taaperona joskin nukahtaminen oin edelleen tosi levotonta+saattaa nukkua esim 9h/vrk.

 

[mie]

Meidän molemmat lapset olivat ihan pieninä "tisunukahtajia", eli nukahtivat tisulle ja nukkuivat vieressä. Siitä sitten kun 8-10kk ikäisenä yösyöttöjen loputtua siirtyivät omaan sänkyyn, niin luonnolisesti "vaativat" nukuttamista. Eli pääasiassa sängyn vieressä istumista tms. Esikoinen halusi usein pitää kädestä kiinni, kun taas kuopukseen ei saa ollenkaan koskea, mutta vieressä pitää olla.

Esikoinen opetettiin nukahtamaan itsekseen vajaa 2 vuotiaana juuri tuolla "siirrytään kauemmas" taktiikalla ja mitään ongelmia ei ollut. Samoin ajateltiin tehdä kuopuksen viimeistään kun hän alkaa lähestyä 2 ikävuotta. Eli siinä vaiheessa, kun lapsi jo ymmärtää selityksiä. Nyt olen vielä istuskellut lasten huoneessa sen 1-5min ja lauleskellut unilaulua siihen asti, kunnes tuo kuopus (1,5v) on nukahtanut. Esikoinen sitten joko nukahtaa joskus siihen myös tai sitten jää hakemaan sinne unta, kun minä poistun.

Eli oma näkemykseni on, että jos lapsi on tottunut/totutettu nukuttamiseen, niin siitä poisopettelun voi alkaa silloin, kun lapsi jo ymmärtää mitä tapahtuu ja hänen kanssaan voi asiasta keskustella. 4 vuotiaan kanssa voi jo hyvin käydä keskusteluja ja miettiä miten hän parhaiten saisi itsekseen unta.

Tsemppiä teille!

 

[vauvanen]

Ai kun ihania tsemityksiä ap:lle. Ap: jos teillä on ollut vaikeasti tyyntyvä vauva ja sitä mukaa hieman hankalasti nukahtava taapero, niin ymmärrystä näiltä joiden lapset ovat nukahtaneet hetkessä itse on turha odottaa. Kun itse olet "opettamalla opettanut" lapsen siihen että pitää nukuttaa.

Mutta asiaan: nyt voisitte aloittaa vaikka pikkuhiljaa itsekseen nukahtamisen opettelun. Juttelet asiasta lapsen kanssa. Sovitte, että jätät hänet sänkyyn kokeilemaan, tulisiko uni. Lupaat tulla katsomaan jonkin ajan kuluttua, joko lapsi nukkuu. Poistut huoneesta, ja menet vaikka iltateelle. Sitten menet sinne lapsen huoneeseen. Luultavasti ei nuku. Sanot, että menet taas pois ja käyt vielä katsomassa hetken kuluttua. Näin lapsellesi ei tule tunnetta, että iso nukkumisasia pitää ihan itse kerralla hoitaa.

Tää edellinen on varmaan hyvä tapa
Kaikkia lapsia ei vaan saa nukahtamaan itsekseen. Meillä vauva huusi jopa sylissä nukutettuna. Huusi myös autossa kun ei uni tullut, ja pitkään. Tuskin olisi ollut mieltä huudattaa vastasyntynyttä unilleen. Itse olen pikku hiljaa opettanut lasta siihen että joskus tulevaisuudessa nukahtaa itsekseen. Nyt ikää 10 kk ja nukahtaa jo omaan sänkyyn äidin tai isän käsi vatsalla, enää ei tarvita temppuja, pääasia että vauva tottuu omaan tahtiinsa. Isompi lapsi ymmärtää jo että äiti ei häviä ja totuttaminen voi tapahtua nopeammin.

 

[Anna]

Meillä kyllä nukutetaan 1v 9kk ja ikinä ei ole yksin jätetty illalla huutamaan äidin tai isän perään. Kamalaa olisi, jos lapsi nukahtaisi niin, että tuntisi olonsa turvattomaksi. Lapsia on erilaisia ja osa ei ole moksiskaan vaikka itsekseen hakisikin unta, toiset sitten vaan ovat herkempiä tai miten nyt onkaan. Jokainen tehköön kuten parhaaksi nähkööt, mutta minusta lapselle opettamalla opettaminen sellaisessa asiassa kun se, että pitää olla yksin ja läheisyyttä ei saa vaikka kaipaisi on hassua.
Itse olen tähän saakka ollut sitä mieltä, että lapsi sen ihmisen sinne haluaa, jotta nukahtaisi levollisena, eikä itkuunsa. Mutta kyllä tässä sitten pikkuhiljaa kun tuo pari vuotta lähenee ja lapsi taas kasvaa, niin ajattelin alkaa opettamaan myös itsekseen nukahtamista.
Ajattelin että ensin olen hetken pois ja sitten taas käyn katsomassa jne.
Jossain oli sellainen tekniikka, että nukuttaja siirsi istumapaikkaansa ilta illan jälkeen kauemmas lapsen sängystä ja lopulta oltiin ovalla ja siitä sitten taas vaan pois päin.
Kokemusta tosiaan ei ole ja niitä kokemuksia itsekin kuulisin mieluummin kuin niistä lapsista,joita ei tarvitse nukuttaa, koska siitä ei nyt ole hyvötyä.

Onnea vaan adolfiinalle yritykseen ja toivottavasti saat onnistumaan, koska tosiasiahan on se että siinä tulee taas iltaan lisää aikaa tehdä jotain muuta.

Missä täällä sanotaan, että lapsi jätetään yksin huutamaan? Mä en jätä koskaan itkevää lasta! Lapsia on erilaisia. Väitän myös että suurin osa lapsista jossain kehitysvaiheessa vastustaa sitä nukkumaanmenoa nukutettiin tai ei.

Syytinkö minä sinua jostain, vai miksi tähän tartuit?

Et minua, vaan kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jos lapsi jätetään nukahtamaan, niin se tarkoittaa sitä, että hänet jätetään yksin huutamaan.

Ok, no selvennykseksi: Tarkoitin, että jotkut opettavat vauvalleen tuolla tekniikalla nukhatamista itsekseen ja sitä minä en ymmärrä, koska pieni vauva ei vielä puhetta ymmärrä vaan kokee ja tuntee asiat tässä ja nyt.
Ja tosiaan niin kuin jo totesin, lapset ovat yksilöitä toivon ja uskon että jokaisen vanhemmat tuntevat lapsensa niin hyvin, että osaavat suht oikein toimia heidän kanssaan. Vaikka itsellä ainakin tästäkin asiasta omalla kohdalla välillä epäilys tulee.
Toki lapselle aiheutuu pahaa mieltä, kun on tottunut nukuttamiseen ja yhtäkkiä se lopetetaan, mutta isommalle lapselle sitä voi jo yrittää selittää.

Mutta niin kuin jo myönsin, itsellä tämä asia vielä edessä ja mielellään lukisin niistä hyvistä ideoista, en niistä lapsista, jotka ovat aina nukahtaneet itsekseen.

 

[Kowalski]

Mä olen yrittänyt ratkoa asioita niin, että elämän perusasioista ei tarvitsisi rangaista. Sii syömisestä ja nukkumisesta.

Meillä taas rankaistaan sääntöjen rikkomisesta. Jos sääntönä on se, että sänkyyn menon jälkeen ei saa enää alkaa leikkimään, riehumaan, tms niin siitä pidetään kiinni. Eihän se nukkumista ole, jos juostaan pitkin poikin huonetta...
Ja tosiaan vain kerran on pitänyt rankaista.

 

[ärsyyntynyt kommentteihin]

Meilläkin ihan syntymästä alkaen annettu nukahtaa omaan petiin yksin. Paljon helpompaa näin.

raivostuttaa nämä tälläiset kommentit joista ei ole mitään apua itse kysymykseen!! KAikki lapset vaan EIVÄT nukahda itsestään vaikka kuinka yritetään. Meidän esikoinen EI nukahtanut itsekseen vaikka miten yritettiin kouluttaa. Vastasyntyneestä asti on pitänyt työllä ja VAIVALLA saada edes sulkemaan silmänsä. Jos yritettiin kouluttaa itse nukahtamiseen, ei seurannut muuta kuin se, että lapsi vain valvoi ja valvoi ja tuli yliväsyneeksi. Ei siis edes sulkenut silmiään, ja nukahtaminen oli aina vaan tosi tosi vaikeaa. Nyt 3 v ja edellen pitää olla vieressä koska ei vaan osaa rauhoittua ja tarvii sitä läsnäoloa.

Toinen lapsi oli kuin toiselta planeetalta. Just tälläinen josta kaikki puhuu että nukhati vaan ilman mitään vauivannäköä ja on aina jäänyt mielellään yksin sänkyyn, vauvasta asti.

Esikoisen kohdalla todellakin yritettiin ja nähtiin vaivaa. Toisen kohdalla emme voineet todellakaan ylpeillä sillä että lapsi nukahti itsekseen, oli vain erilainen vauva ja erilainen temperamentti.

LOPETTAKAA siis PLIIS nää kommentit että meidän lapsi nukahti itsekseen vavasta asti kun ette selvästikään tiedä minkälaisia jotkut vauvat ja lapset voivat olla. Toiset vain tarvii sitä nukuttamista!!!

 

[adolfiina]

Kuitenkin kun lapsia on kaksi niin keksivät äkkiä kaikenlaista

On meilläkin kaksi, samassa huoneessa.

Näkevätkö toisensa? Eli ovatko sängyt niin, että voivat tuijottaa toisiaan, irvistellä, kikattaa? Jos on, niin vaihtakaa järjestystä.

Meillä on myös ankara sääntö siitä, että kun hyvät yöt on toivotettu ja lapset peitelty sänkyyn, niin sängystä ei saa enää poistua. Ei saa pelleillä. Muuten seuraa rangaistus.

Esikoisen kanssa ei ollut mitään ongelmia nukkumaan menojen kanssa. Jotenkin vaan tässä on ehkä itse haluttu päästä helpoimmalla ja jääty viereen vahtimaan, uhkauksista ja palopuheista huolimatta aina kun ovi on kiinni narahtanut niin lapset olleet valloillaan. Ovea ei ole voinut jättää eläinten vuoksi auki (olen allerginen enkä halua sen vuoksi kissoja samaan sänkyyn itseni kanssa).

Nyt tilanne muuttuu kun lapset siirtyvät omaan huoneeseen nukkumaan ja se on huone on lähempänä talon yleisiä tiloja jossa me aikuiset illalla olemme. Ovenkin voi jättää auki. Huoneen remontointi on vielä kesken ja nyt olenkin jo aloittanut lapsille puhumisen, että omassa huoneessa sitten nukahdetaan ihan itsekseen ja sängyssä pysytään aloillaan kun satu on luettu ja valot sammutettu.

Nukkumisjärjestelyksi olen ajatellut sellaista, että ovat jalat vastaikkan.

Mitähän uhkauksia sitä keksisi? B)

 

[Jepjep]

Oma lapsi nukahtanut aina helposti ja iltarutiinien jälkeen jää yksin sänkyyn nukahtamaan, mutta kokemusta on myös toisenlaisista nukahtajista (veljenpoika, hoitolapset..). Koska lapsi on jo 4 vee ja on tottunut nukuttamiseen, niin tuskin haluaa luopua rutiineista kovinkaan helposti. Itse kannatan tuota täällä jo esitettyä vähitellen kauemmaksi siirtymistä eli joka ilta tuolia siirretään kauemmaksi lapsesta, ei katsota lapseen päin eikä tietenkään mihinkään jutteluihin aleta. Näin lapsi oppii ilman aikuista rauhoittumaan ja nukahtamaan. Joku täällä kyseli, että miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukahtaa itsekseen... Oman lapseni kohdalla olen asian perustellut itselleni siten, että näin lapsi ei pelkää yöllä herätessään ja osaa rauhoittaa itsensä uudelleen uneen. Pahat unet, ukkonen ym. ovat tietenkin asia erikseen ja tällöin tarvitaan aikuisen apua rauhoittumiseen. Lapsella tulee mielestäni olla oikeus itsenäistyä ja tulla omaksi erilliseksi itsekseen ja kyky rauhoittaa itsensä on osa tätä prosessia.

 

[shihtzu]

Meillä poitsu nukahti vauvana todella hyvin ja nukkui todella hyvin, mutta enää asiat eivät ole niin, omaan sänkyyn tuo jätkä ei yksinkertaisesti nukahda, teki mitä tahansa. Ja minähän en ala hysteeristä huutoa kuuntelemaan tuntitolkulla. Tuo jätkä taistelee unta vastaan todella sisukkaasti, ei millään haluaisi nukahtaa.
Itsekin sanoin, silloin kun tuo oli vauva, että minähän en ala nukuttamaan ja saa luvan nukkua omassa sängyssään, mutta ei se asia enää ihan niin ole.

Kaverilla taas on sellainen lapsi, joka nukkuu omassa sängyssään todella hyvin ja nukahtaa itse, mutta hänellä on paljon rauhallisempi lapsi kuin meillä.

 

[mie]

Musta ap:lla on tossa sikäli hyvä tilanne, että samalla kun lapset saavat oman huoneen, niin tilanne muuttuu. Eli ei ole niitä vanhoja rutiineita. Ja tosi hyvä just tolleen, että puhut jo asiasta etukäteen. Voisittehan yhdessä vaikka mennä ostamaan vielä jotkut kivat yövalot lapsille, niin että lapset saisivat vaikuttaa omiin nukkumisjärjestelyihinsä.

Mä en lähtisi aluksi ollenkaan kokeilemaan uhkausia, vaan kokeilisin ensin palkitsemista. Eli jos lapset pysyy kiltisti sängyssä, niin saa aamulla jonkin pienen palkinnon. (Onko tarrasysteemi jo liian "lapsellinen" 4 vuotiaalle?) Mutta tosin ihan aluksi kokeilisin vaan ihan ilman palkkiota/rangaistusta, josko vaikka uusi tilanne toimisikin.

 

[essi]

En minäkään oikein ymmärrä, miten aikuinen voi ottaa kasvatuskunnian itselleen lapsen nukkumisista?
Siis toki tietyt säännöt pitää olla, mutta loppupelissä me ollaan kaikki erilaisia unenlahjoiltamme, riippumatta siitä, kuinka se nukutushetki menee.
Meillä myös nukutetaan 4 vuotiasta.
Minäkin olisin vauvana hänet niin mielellään vain sänkyyn nukkumaan laittanut, mutta kun tuopa ei paljon muuta tehnyt kun huusi. Niinpä sitä sitten kannettiin, koska itsekseen en huutamaan jättänyt. Nukkui max 3o min unia KOKO EKAN ELINVUOTENSA! Huutoon siis nukahti, ja huutoon myös heräsi. Kolme vuotiaana vielä heräsi kuutisen kertaa yössä. Päiväunet lopetti 1-vuotiaana.
Aina ollut todella läheisyydentarpeinen.
Mutta nyt nelivuotiaana, alkanut jo välillä itse puhumaan, että joku ilta ilta hän sitten nukkuu yksin omassa sängyssä. Me mennään ihan lapsen ehdoilla tässä, toki puhutaan ja kannustetaan asiaan, mutta niin, että lapsi kokis ite sitten tekevänsä sen päätöksen.
Joten ap, ei se varmaan ole mikään ongelma, että nukutat. Mutta jos tosiaan olet siellä sen riehumisen takia, niin ehkä itse ottaisin jonkin palkintosysteemin kehiin. Siis jos ovat hiljaa jne, niin saavat esim tarran, ja 10 tarrasta pienen lelun tms.