Alkuperäinen kirjoittaja sopiva aika siis:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin eli ette ole myöhästyneet ettekä turhia joutunut siellä makaamaan
Se automatka kovien parin min välein tulevien suppareiden kanssa ei todellakaan ole kivaa! :|Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja sopiva aika siis:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin eli ette ole myöhästyneet ettekä turhia joutunut siellä makaamaan
Juu ei niin =)
Ja onneksi kaikki synnytykset menivät hyivn.
Ei pidetty hoppua, päästiin matkaan klo 17, sairaalapaikkakunnalla oltiin noin klo 24. Käytiin nukkumaan ja heräilin pitkin yötä, sitte tajusin että supistaa. Viideltä aamulla aloin kellottaa supistuksia ja ne tulivat 6min välein. Kuudelta aamulla sitten menin synnärille ja olin alkanut avautua ja ottivat sisälle Alkuperäinen kirjoittaja ap:Lähdettiin siis 24 maissa ja ajomatka meni hyvin. Sairaalassa selvisi että oli vain 1 cm auki, mutta ottivat meidät sisään ja hetken päästä pääsimme saliin odottelemaan! Olen onnellinen että lähimme sillä pian supistukset muuttuivat tuskallisen kipeksi (automatka olisi niiden kanssa ollut helvettiä). Kipulääketabletit ei auttaneet, kipupiikki auttoi hieman joskus 1-2h sen saamisen jälkeen, mutta ei sekään kauan. Aamukuudelta sain epiduraalin ja olo on ollut auvoisa sen jälkeen (lääkettä lisätty 2 kertaa). Nyt menee oksitosiinitippa maksiminopeudella ja puhisen keinutuolissa. Palaan taas kertomaan...
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Lähdettiin siis 24 maissa ja ajomatka meni hyvin. Sairaalassa selvisi että oli vain 1 cm auki, mutta ottivat meidät sisään ja hetken päästä pääsimme saliin odottelemaan! Olen onnellinen että lähimme sillä pian supistukset muuttuivat tuskallisen kipeksi (automatka olisi niiden kanssa ollut helvettiä). Kipulääketabletit ei auttaneet, kipupiikki auttoi hieman joskus 1-2h sen saamisen jälkeen, mutta ei sekään kauan. Aamukuudelta sain epiduraalin ja olo on ollut auvoisa sen jälkeen (lääkettä lisätty 2 kertaa). Nyt menee oksitosiinitippa maksiminopeudella ja puhisen keinutuolissa. Palaan taas kertomaan...
Niin ajattelinkin että ei varmaan ole kovin pitkääle edistynyt, eka kertalainen luulee kipuja koviksi kun ei vielä tiedä millaisiksi ne supistuskivut viimeisiä senttejä avautessa yltyvär (siis potenssiin 10 vähintään).
Onnea loppumetreille, pian on toivottavsti vaavi sylissä
Synnytys oli kyllä ensikertalaiselle aika kaamea kokemus; ponnistusvaiheen alkaessa olin jo valmiiksi aivan uupunut univelasta, syömättömyydestä (lisäksi oksensin rajusti avautumisvaiheen aikana ja toisen kerran ponnistusvaiheessa) ja kivusta. Tein töitä kaikin voimin, mutta vauvaa en saanut ulos. Saliin ilmestyi lääkäri ja kaksi kätilöä lisää ja arvasin että nyt on ongelmia. Vauvan sydänäänet heikkenivät, minulle tehtiin eppari ja vauva vedettiin imukupilla ulos. Ponnistin 50 minuuttia tuloksetta 
Ehdimme sentään nähdä vauvan ennenkuin hänet kiidätettiin pois. Kiitoksia kaikille tsempeistä ja onnentoivotuksista. Mitä useampi päivä synnytyksestä on kulunut, sitä vähemmän sitä enää ajattelen. Alkuperäinen kirjoittaja ap:Olemme mieheni kanssa aivan pojan lumoissa. Minua vaan vaivaa valtava epäonnistumisen tunne, kun en saanut poikaa ponnistettua omin voimin ulos ja se, etten saanut häntä rinnalle heti synnytyksen jälkeen. Hän oli sydäntäraastava näky kun itki keskolan lämpikaapissa nenämahaletkuineen ja meidän piti jättää hänet sinne yksin yöksi.
Mutta tärkeintä on että suloinen pikkuisemme on kunnossa
juu no mut kuitennii ihan turhaa tunnet minkäänlaista syyllisyyttä, eipä noita synnytyksiä voi ennalta tietää miten menee...Onnea vielä tuhannesti!
