Toggle sidebar

Milloin yökukkumiset loppuvat...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lillis77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

Lillis77

Vieras
Meillä on 11 kk ikäinen tyttö, joka on n. 8 kk ikäisestä valvonut välillä aamuyöllä 1-2 tuntia. Hän on nukkunut omassa huoneessaan puolivuotiaasta asti. Iltaisin mennään nukkumaan klo 20, ja uni tulee nopeasti (varsinkin nyt kun ollaan siirrytty yksiin päiväuniin). Sitten hyvänä yönä nukkuu puoleenyöhön asti kunnes vähän itkeskelee mutta rauhoittuu tutilla. Huonompana yönä täytyy käydä useamman kerran rauhoittamassa ennen puoltayötä. Sen jälkeen saattaa nukkua kuuteenkin asti, mutta sitä on tapahtunut vain pari kertaa. Yleensä heräilee tai itkeskelee 2-3 aikaan. Ja useampana yönä viikossa valvoo 2-5 välillä tuon tunnin tai jopa kaksi tuntia pahimmillaan. Lapsi ei itke, vaan makaa rauhallisesti sängyssään silmät auki. Tosin heti, jos lähden vierestä pois, hän alkaa itkemään ja nousee seisomaan. Eli on pakko istua vieressä kunnes nukahtaa. Jos tämä valvomisjakso tulee lähemmäs aamuviittä, otan hänet jo meidän väliin. Siinä hän sitten pyörii, kiskoo mua hiuksista (siksi laitankin nykyään pipon päähän!), tunkee sormiaan mun nenään/suuhun/korviin... Ja nukahtaa sitten vihdoin jossain vaiheessa. Imetän yleensä 6-7 aikaan, jonka jälkeen ollaan vielä nukuttu. Jos lapsi on nukkunut ilman valvomista yön, hän herää lopullisesti 8 aikaan. Jos taas ollaan yöllä valvottu, kuten kahtena edellisyönä, nukutaan aamulla jopa 9:30 asti.

Kysyisin nyt vinkkejä, että miten nuo yöheräämiset saisi pois? Vai onko ihan mahdoton ajatuskin? Jäävätköhän pois itsestään, ja koska...? Mä en öisin puhu lapselle, ja vältän katsekontaktia (pidän omia silmiä kiinni). Joskus pidän kättä rinnan/kyljen päällä, mutta usein hän makaa niin rauhassa ettei sitäkään tarvitse. Auttaisikohan se, että lapsi opetettaisiin iltaisin nukahtamaan itsekseen? Jos sitten osaisi yölläkin nukahtaa uudelleen ilman vieressä istumista? Iltaisin meillä nukutetaan samalla tavalla kuin öisinkin, eli vieressä istumalla, ja pidetään kättä lapsen päällä.
 
Niin, piti vielä lisätä, että tyttö on aina ollut levoton nukkuja, eikä siis ole täyttä yötä nukkunut koskaan. Tuo 6 tuntia putkeen taitaa olla ennätys. Itsekin kaipaisi ehjiä yöunia jo pikkuhiljaa...
 
Siis pienokainen unikouluun! Tosin koulun suorittajan täytyis olla isä tai joku muu kuin ruuanlähde. Meillä kolmen lapsen kanssa kaikille isä pitänyt unikoulun vauvan ollessa 5kk ja sen jälkeen on yösyötöt loppuneet ja alettu nukkumaan yöt. Aluksi tietenkin heräsin aikaisemmin antamaan aamutissin, mutta 8kuisina (kun syötiin kiinteitä) ei yöllä enää maitopalvelu pelannut. Kiitos isän, meillä nukutaan edelleen yöllä hyvin ja vielä päiväuniakin 1,5-2,5h. Kovillehan se pari yötä isällä ottaa, mutta on vaivan väärtti! Äitikin palkitsee kyllä isän työn ja tiedätte kyllä mihin sitä aikaa ja jaksamista jää enemmän ;)

Ohjeet saat neuvolasta ja netistä. Jos lapsi on vaikea tapaus niin suorittavat unikoulun sairaalassakin! Nukkumisjärjestelyjäkin on tietenkin syytä miettiä, mikäli valvontajaksot ovat noin pitkiä. Voisko pinnasänky olla teidän sängyn vieressä, jolloin lapsi kuulee teidät ja voi itsekseen valvoa ja te nukkua. Meillä lapset nukkuvat hyvin isän kuorsauksen turvallisessa melussa ;) Minä tosin nukun korvatulpilla ;) Yksin tyhjässä hiljaisessa huoneessa ovat heränneet öisin. Vasta 4vuotiaana vanhin siirtynyt omaan huoneeseen. Joten kolmen vuoden sisällä saamme makuuhuoneen takaisin omaan käyttöön. Siihen asti olemme valmiit jakamaan sen, koska hyvin nukuttu yö on parempi kuin huoneista toiseen poukkoilut!

Terveisin hyvin nukkunut ja iloinen perheenäiti. Lapset nyt 7v, 3v ja 1v6kk!
ps.2 vielä samassa makuuhuoneessa, vanhin omassaan.
 
Kiitos vastauksesta!

Pari kommenttia: yösyötöt loppuivat kun vauva oli 8 kk, eikä hän ole tissin perään öisin itkenyt. (Nyt imetän enää 2 kertaa vuorokaudessa, aamulla ja lounaalla.) Mä en yösyötöksi varsinaisesti enää laske tuota, kun imetän klo 6-7 maissa. Vaikka sen jälkeen nukutaankin vielä. Katsotaan sitten miten tuon aamuimetyksen saa pois, kun imetys olisi kuitenkin tarkoitus lopettaa kokonaan tämän vuoden loppuun mennessä... Ehkä mä joudun sitten nousemaan puuronkeittoon jo kuudelta. Argh.

Mä en ole enää halukas siirtämään lasta takaisin meidän huoneeseen, kun hän on kohta jo puoli vuotta nukkunut omassaan. Musta se olisi takapakkia. (Eikä pinnasänky kunnolla edes mahtuisi meidän makuuhuoneeseen. Pienempänä, kun vauva nukkui meidän makkarissa, hän nukkui vielä pienemmässä ensisängyssä.) Ja mä nukun itse paremmin, kun en kuule jokaista vauvan kääntymistä. On nimittäin melkoinen kääntyilijä ja vääntyilijä unissaan... Isäänsä tullut varmaan!

Isä ei tosiaan ole osallistunut yöheräämisiin meillä. Iltaisin hän nukuttaa vauvan. Hän ei vaan kertakaikkiaan herää yöllä vauvan itkuun, ja kun mä olen jo täysin hereillä ekasta itkahduksesta, en jaksa alkaa miestä tönimään ja odottamaan että hän viitsisi nousta. Siinä nimittäin kestää! On sikeästinukkuvaa sorttia. Ja sinä aikana vauva hermostuu ihan täysin, ja pienikin toivo siitä että hän nukahtaisi pian uudelleen on mennyttä. Hmm.

Ehkä mä olen vaan jääräpää kun en näe meidän tapojen taakse.

Eli lisää vinkkejä, kiitos. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillis77:
Meillä on 11 kk ikäinen tyttö, joka on n. 8 kk ikäisestä valvonut välillä aamuyöllä 1-2 tuntia. Hän on nukkunut omassa huoneessaan puolivuotiaasta asti. Iltaisin mennään nukkumaan klo 20, ja uni tulee nopeasti (varsinkin nyt kun ollaan siirrytty yksiin päiväuniin). Sitten hyvänä yönä nukkuu puoleenyöhön asti kunnes vähän itkeskelee mutta rauhoittuu tutilla. Huonompana yönä täytyy käydä useamman kerran rauhoittamassa ennen puoltayötä. Sen jälkeen saattaa nukkua kuuteenkin asti, mutta sitä on tapahtunut vain pari kertaa. Yleensä heräilee tai itkeskelee 2-3 aikaan. Ja useampana yönä viikossa valvoo 2-5 välillä tuon tunnin tai jopa kaksi tuntia pahimmillaan. Lapsi ei itke, vaan makaa rauhallisesti sängyssään silmät auki. Tosin heti, jos lähden vierestä pois, hän alkaa itkemään ja nousee seisomaan. Eli on pakko istua vieressä kunnes nukahtaa. Jos tämä valvomisjakso tulee lähemmäs aamuviittä, otan hänet jo meidän väliin. Siinä hän sitten pyörii, kiskoo mua hiuksista (siksi laitankin nykyään pipon päähän!), tunkee sormiaan mun nenään/suuhun/korviin... Ja nukahtaa sitten vihdoin jossain vaiheessa. Imetän yleensä 6-7 aikaan, jonka jälkeen ollaan vielä nukuttu. Jos lapsi on nukkunut ilman valvomista yön, hän herää lopullisesti 8 aikaan. Jos taas ollaan yöllä valvottu, kuten kahtena edellisyönä, nukutaan aamulla jopa 9:30 asti.

Kysyisin nyt vinkkejä, että miten nuo yöheräämiset saisi pois? Vai onko ihan mahdoton ajatuskin? Jäävätköhän pois itsestään, ja koska...? Mä en öisin puhu lapselle, ja vältän katsekontaktia (pidän omia silmiä kiinni). Joskus pidän kättä rinnan/kyljen päällä, mutta usein hän makaa niin rauhassa ettei sitäkään tarvitse. Auttaisikohan se, että lapsi opetettaisiin iltaisin nukahtamaan itsekseen? Jos sitten osaisi yölläkin nukahtaa uudelleen ilman vieressä istumista? Iltaisin meillä nukutetaan samalla tavalla kuin öisinkin, eli vieressä istumalla, ja pidetään kättä lapsen päällä.
Click to expand...

Meillä oli neidin kanssa aivan sama tilanne, alkoi kun oppi ryömimään n. puolivuotiaana ja loppui kuin seinään sinä päivänä kun oppi kävelemään viikkoa ennen yksivuotispäivää. Ei auttanut tassuttelut eikä mitkään muutkaan konstit, vaihdettin nukuttajaa, tasuttajaa, tissiä, ei tissiä, otettin viereen nukkumaan (joka meni aina leikkimiseksi), ei otettu viereen jne jne. meillä valvominen oli todella raastavaa kun hereillä olo aika oli tunnista viiteen tuntiin, ja siinä jäi jo omat unet todella lyhyiksi. Tuohon aikaan tulin itse uudelleen raskaaksi, joten vielä alkuraskauden superväsymys painoi päälle :( Kokeilimme todella kaikki unikouluttajan neuvot, kunnes hänkin sanoi että tähän ei auta muu kuin aika!


Meillä tyttö meni myös aikaisin nukkuman n. 19-20 ja joidenkin neuvojen mukaan tätä yritettiin myöhentää, mutta siitä tilanne vain paheni kun unen määrä väheni sitten myös alkuyöstä, ja kaiken lisäksi tyttö käänsi takasin omaan vanhaan rytmiinsä vähintään viikossa. Myöskään päiväunien vähentämisestä ei ollut apua (nukkui 2-4 tuntia päivässä). Varsinkin oman jaksamisen kannalta nuo päikkärit oli ehdottomat että sai itsekin levättyä. Itsekseen illalla nukahtaminen rauhoitti tilanteen joksikin aikaa (n.viikko) mutta sitten alkoi yökukkumiset uudelleen.

Toivotan sinulle paljon tsemppiä ja jaksamista, tiedän todella mitä käytte läpi!
 
Kiitos ison talon, minä nukun yläkerrassa kahden vanhemman ja hyvin nukkuvan lapsen kanssa ja mieheni joka ei herää edes pommin räjähdykseen nukkuu alakerrassa meidän yöpyörijän kanssa ;) Kaikki siis nukkuvat ja ovat tyytyväisiä. Pyörijäkin on ollut ilmeisen tyytyväinen... Sitä en tiedä miten hän yönsä viettää, koska mies ei tosiaan herää pyörimisen ääniin tai pieniin ininöihin...
 
Edellinen: meillä on niin pieni kämppä, ettei täällä pääse pakoon... :( Oon kyllä monesti miettinyt, että jos veisin vaikka patjan saunaan ja mies voisi nukkua lapsen vieressä, niin ehkä hänkin sitten heräisi ennen mua. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillis77:
Mä en ole enää halukas siirtämään lasta takaisin meidän huoneeseen, kun hän on kohta jo puoli vuotta nukkunut omassaan. Musta se olisi takapakkia. (Eikä pinnasänky kunnolla edes mahtuisi meidän makuuhuoneeseen. Pienempänä, kun vauva nukkui meidän makkarissa, hän nukkui vielä pienemmässä ensisängyssä.) Ja mä nukun itse paremmin, kun en kuule jokaista vauvan kääntymistä. On nimittäin melkoinen kääntyilijä ja vääntyilijä unissaan... Isäänsä tullut varmaan!
Click to expand...

Joo. On se kumma että aikuiset ihmiset saa nukkua keskenään vierekkäin ja pieni lapsi, joka läheisyyttä eniten tarvitsee, teljetään jo vauvana omaan huoneeseen itsenäistymään. Sitten ihmetellään miksei nuku.
 
Hyvä pointti "Raivotar". Samoilla linjoilla olen. Isät on aika hyviä yönukkujia noin keskimäärin (poikkeuksia tietenkin varmasti löytyy, joten ei heti vedetä hernettä nenään). Mutta jos teillä on siis pieni asunto niin kuin meilläkin oli kun ensimmäisen kanssa asuimme kolmisin, niin ei muuta kun mies ja vauva samaan huoneeseen ja itse siihen toiseen (tai vaikka sinne saunaan). Meillä oli silloin kaksio ja minä nukuin olohuoneessa sohvalla ja mies ja vauva makuuhuoneessa. MUTTA KAIKKI NUKKUIVAT JA SE OLI IHANAA! Minä en kärsinyt yöllä eroahdistusta miehestäni, mutta kylläkin univaje koetteli, eli ratkaisu oli taivaallisen ihana! Läheisyyttä saadaan mun mielestä aikuisena muulloin kuin nukkuessa! Eikö? Lapselle se taas tuo turvallisuutta. Myös unikoulu pidettiin tässä pienessä alle 60neliön asunnossa. Korvatulpat käyttöön ja mies avuksi. Jos useammat miehet tajuais lasten ollessa vauvaikäisiä, että auttamalla äitiä koti- ja lastenhoidossa saa korvauksen makuuhuoneessa (kun äiti jaksaa ja on onnellisempi). Pirun väsyneenä on vaikea jaksaa toteuttaa vielä aikuisen ihmisen toiveita kun on ensin hoitanut kaikkien lasten tarpeet... Meillä mies on onneksi tajunnut tämän puolen :) Nyt nautitaan tilasta (iso OK) ja kolmen lapsen nukutukset ja yöt on tehty kaikille sopiviksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Raivotar:
Joo. On se kumma että aikuiset ihmiset saa nukkua keskenään vierekkäin ja pieni lapsi, joka läheisyyttä eniten tarvitsee, teljetään jo vauvana omaan huoneeseen itsenäistymään. Sitten ihmetellään miksei nuku.
Click to expand...

Sen verran tähän, että vauva nukkui erittäin levottomasti myös silloin, kun nukkui vielä meidän kanssa samassa huoneessa. Ei myöskään nukahda meidän väliin välttämättä heti. Eli mä en kyllä usko, että siirto meidän huoneeseen olisi mikään takuuapu tähän kohtaan. Vauvan sänky on eri huoneessa, mutta silti vain parin metrin päässä meidän sängystä. Ei häntä mihinkään teljetä. Sitä paitsi jos totta puhutaan, niin ihan parhaiten nukun yksin, silloin kun mieskään ei ole vieressä kuorsaamassa ja kääntyilemässä...
 
Meillä myös mies nukkuu lasten kans samas huonees ja minä omassani. Kaikki ovat tyytyväisiä tähän. Itse olen herkkäuninen ja onhan se ihan tutkittuakin tietoa, että naiset kärsivät miestensä kuorsaamisesta eniten. Eikös tämä unitutkimus julkaistu viime viikolla vai onko siitä jo kaks.
 
Mä oon vaan yksinkertaisesti todennut tässä vuoden ja 8kk aikana että lapset heräilee, ja se on normaalia, tai ainakin kovin yleistä. Ensin odotin ihmeitä 6kk ikäisenä, sitten 1-vuotiaana, ja sitten 1,5-vuotinaa, kun olin kuulemma silloin itse alkanut nukkumaan vihdoinkin hyvin.... Mutta heräillään meillä edelleenkin välillä, mutta ekat parhaimmat jaksot koettiin joskus runsaan vuoden iässä. Rankkoja unikouluja en kannata. Tää vaihe on vaan kestettävä, ja nukuttava itsekin päikkärit jos yö mennyt huonosti. Töihin en tosiaan voisi kuvitella vielä meneväni. Heräileehän aikuiset öisin, miksi kuvitellaan että lasten pitäisi nukkua inahtamatta 10h.
 
Meillä lapsi kohta 1v4kk jonka kanssa ollaan enemmän ja vähemmän valvottu. Meillä myös ennen nukutettiin vieressä istumalla. Lapsi heräili yöllä ja pahimmillaan valvo 2-3 tuntia öisin. Siltikään ei päikkäreitä kun maksimissaan tunnin. Samalla tavalla kun ap:llä, havahtu heti kun oltiin lähössä huoneesta ja taas sama istuminen vieressä. Kun oltiin väsyneitä alettiin ottaa meijän viereen, että saatas edes ite nukuttua. Meijän poika nipisteli, näykki, löi päähän ja potki päähän mua, ei miestä! Eli siis siitäkään ei ollu hyötyä. Lopulta univelka paino niin kovasti päälle, että otin yhteyttä unikouluun. Sieltä neuvo oli, että toimitaan samalla tavalla kun nukkumaan mennessä. Eli istutaan vieressä. Istuttiin ja istuttiin ja istuttiin... Lopulta viime viikolla päätin, että meijän poika saa luvan alkaa nukkumaan itekseen omassa sängyssä. Vein makkariin ja lähdin oven toiselle puolelle. Kuiskaten huutelin "pää tyynyyn", "ei ole mitään hätää, äiti on tässä" ym. Kävin vähän väliä näytillä ja kävelin kuuluvasti entisen hiippailun sijaan. Välillä kävin laittamassa takasin makuulle ja heti taas pois. Meillä toimittiin samalla tavalla päikkäreillä ja yöunille mennessä. Kuinka ollakkaan, ollaan kohta nukuttu VIIKKO ilman heräilyjä!!! Eilen jätkä nukahti kymmenessä minuutissa. Välillä makkarista kuuluu ähinää, muttei enää vaadi sinne ketään viereen istumaan. Niin ja ennen laitettiin aina makkarin ovi rakoselleen, ettei ääniä kuuluis sinne, nyt on ovi auki ja saa kuulla, että täällä me ollaan. Toivottavasti tää jatkuu näin. Kannattaa ainakin kokeilla! En voi väittää, ettäkö sama keino toimis muilla, mutta ei siihen valvomiseen tartte alistua kenenkään. Ja niinkuin unikoulussaki se kolmas yö on pahin, jollon lapsi yrittää palata siihen vanhaan. Meilläkin kolmantena iltana nukahtaminen kesti 45 min ja poika huus sängyssä ja yritti kädet ojossa päästä syliin. Otin kerran, mutta sänkyyn takas laittamisesta tuli vielä pahempi huuto, joten kävin vaan vähän väliä näytillä ja jankutin samaa litaniaa, ei oo mitään hätää, äiti on ihan tässä lähellä, pää tyynyyn. Tavotteena on, että jos yöllä itkeskelee, ei välttämättä tarttis muuta kun huudella sitä samaa litaniaa :) Tietty jos ihan itkemällä itkee, niin sitte hätiin lähelle. Jos yhtään siis voimia on, niin kokeilkaa ainakin sitä itekseen nukahtamista!
 
Kiitos heinis! Jotain tollasta mulla on ollut mielessäkin, mutta ei olla vielä suunniteltu sen toteuttamista. Olin ajatellut, että neiti saa nyt täyttää ensin sen vuoden, ja sit katsotaan tota itsekseen nukahtamisen opettelua. Mutta tosi kiva kuulla, että teillä se on onnistunut noin hyvin! Mun veli vaimoineen on tehnyt saman jutun heidän nyt lähes 2-vuotiaansa kanssa. Toteuttivat tuon "nukahtamiskoulun" kun lapsi oli vähän yli vuoden. Myös heidän lapsensa nukahtaa aina itsekseen yö- ja päiväunille. Jonkin aikaa touhuilee pinnasängyssä, kunnes simahtaa. Välillä kuuluu kovakin mökä kun lapsi potkii pinnoja jne. mutta ei itke.
Toivossa on siis hyvä elää. :)
 
Älä turhaan odota sinne vuoden ikään. Meillä ei ainakaan menny odottamalla parempaan suuntaan, vaan pahempaan. Tekosyitä löytyy muuten koko ajan lisää :) Meilläkin valitettiin puolisen vuotta kun ollaan niin väsyneitä. Aina kun mä olin kypsä ja sanoin että pidetään vaikka huudatuskoulu, ihan sama mutta mä en enää jaksa, niin ukko selitteli, että jos se kohta oppii kävelemään, tai jos sille puhkee hampaita. Mä kun olin jo sitä mieltä, että se ratkasu joko keksitään ja toteutetaan, tai sitte alistutaan hyppimään yöllä lapsen mukaan ja siitä on turha sitte valittaa kun väsyttää! Unikoulun tädillekki sanoin, että voihan siihen aina keksiä jotain, selitetään yökukkumista, että ehkä se oppii kohta kuperkeikan... Sekin sano, että ainahan jotain on siinä kehityksessä, mutta ei se saa vaikuttaa koko perheen uniin. Ja niinku meilläkin, yöheräilyjä saa olla, mutta niin että käydään lohduttamassa ja jatketaan omia unia, eikä niin et valvotaan pahimmillaan koko perhe pari tuntia yöllä (kipeenä tietty asia on eri, mutta sillon sen valvomisen jaksaa kun tietää että muuten saa nukkua). Meillä kun nukuttiin kokonainen yö 1-2 kertaa viikossa. Tsemppiä ihan oikeesti ja toivottavasti teilläkin auttais. Lähtökohta kuulostaa ainakin niin samalta. Kirjottelehan sitten, jos ja kun joskus kokeilette.
 
Voin lohduttaa, en nyt ovat loppuneet, tyttö 2 v 10 kk. Koko yö on nukuttu nyt muutama kuukausi. Mikään ei auttanut ja kaikenlaisia kausia on ollut. Yritä vaan jaksaa.
 
Tämä vanha ketju oli nostettu esiin, joten kommetoin vielä itsekin. Nyt tyttö on 1,5-vuotias. Pidimme "nukahtamiskoulun" kun hän oli täyttänyt 1 vuotta, ja tyttö onkin sen jälkeen nukahtanut illalla omaan huoneeseensa itsekseen. Joskus nukahtaa heti kun hänet sinne vie, joskus joutuu käymään kerran vielä silittelemässä, ja joskus useammankin kerran, mutta periaate on se että sinne ei viereen jäädä istumaan. Yövalvomiset ovat loppuneet. Öisin tyttö herää vielä 1-2 kertaa, ja aamuyöllä 02-06 välillä otan tytön meidän väliin kun hän herää. Siinä sitten jatkaa unia. Eli täysiä öitä odotellaan vielä, mutta tilanne on jo ihan hyvä, ja itsekin saan nukuttua. :)
 
Meillä loppui yöheräämiset 13 kk ikäisenä (siihen asti heräsi noin 6 kertaa yöllä).

Lapsi nyt yli 2 vuotias. Nukkuu kaikki yöt heräämättä ja itkemättä. Nukkuu laajennetussa perhepedissä. Hyvin sujuu. Alkoi nukkuu noin varhain täydet yöt ja ilman yhtään mitään unikoulua. Mutta jos siirrettäis omaan huoneeseen, alkaisi yöshowt meillä ja sitä ei haluta. On ihanaa, kun saa äiti ja isäki vedellä joka yö 10 h yöunet putkeen! Ja on ihanaa ku pikkuinen on siinä vieressä. Ei mitään ongelmaa.
 
Kannatan unikoulua, meillä sitä kokeiltiin ja nyt on mennyt 1,5 vk.
Neiti 9kk nukahtaa noin klo.20-20.30 ja herää noin klo.5. Toki on huonojakin öitä mutta olen onnellinen kehityssuunnasta. Eikä se unikoulu ainakaan meillä ollut niin rankka kuin minä etukäteen kuvittelin...
'Tsemppiä ja roh´keasti kokeilemaan unikoulua!!
Tosin olen huomanut että meidänkin vauva on "virkeä" klo.5-6 aikaan, ei meinaa malttaa jatkaa unia...ryömii, tutkii äidin naamaa ym vähemmänmukavaa...otan hänet aina viereen nukkumaan tuohon aikaan, jolloin annan vielä rintaa. Liittyisiköhän tähän valoisaan aikaan??
Tähän liittyen kysymys, onko aiheellista jättää tuo aamuyön syöttö jossain vaiheesa pois..mikä olisi hyvä ikä???
 
Unikoulu ei tee autuaaksi eikä se välttämättä ole mikään oikotie onneen. Jos lähtee huudattamislinjalle, niin sen aiheuttamia vauroita paikkaillaan pitkään lapsuusiässä. Ja huudattamisen tuomat hyödyt on tilapäiset. Jos tekee unikoulun, sen pitää olla ns. tassu unikoulu.

Mä imetin aamuyön syötön vielä vähän päälle 1 vuotiaaks. Imetin 2 vuotiaaks. Tee siinä miten parhaimmalta tuntuu.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa