Miltä susta tuntuisi? Itsetuntoasiaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mulla oli ennen uutta miestäni suht hyvä itsetunto. Ok, tissit oli lasten jäljiltä roikkuvat ja vatsaa vähän mutta ihan hyvä kroppa oli.
Sitten sain lapsen vielä mieheni kanssa. Jo raskausaikana huomasin että kroppsni ei kovin viehätä. Synnytyksestä jo yli vuosi ja tissit roikkuu ja vatsa pömpöttää. Yöunet vieläkin vähissä eikä energiaa oikein treenaamiseen.
Mies tykkää katsella muita naisia eikä koskaan kehu mua. Joskus huomaan pienen etovan katseen kun vilkaisee tissejäni tai mahaani. Mun itsetunto on laskenut todi paljonhänen myötä. Jos ääneen voivottelen kroppaani hän ei mmitenkään kommentoi vaikka olen pyytänyt edes vähän kannustusta. Kun puhun kauneusleikkaukseen menemisestä hän on samaa mieltä.

Mä mietin vaan nyt sitä että jos meenkin leikkaukseen ja sen jälkeen mies tykkää enemmän kropastani, mun arvostus häntä kohtaan laskee varmasti aika paljon.

Aiheesta on riidelty paljon ja mies on muuten hyvä. En vain ole tarpeeksi hyvä hänelle tällaisena ja mua surettaa se.
 
jos olit saman näköinen jo miehen tavatessasi, miksi hän on lakannut pitämästä ulkonäöstäsi? Tai jos ei alun alkaen pitänytkään ulknäöstäsi, miten oikein päädyitte yhteen? Vai onko uusin raskaus radikaalisti muuttanut ulkonäköäsi?
 
Tekisi mieli, todellakin tekisi mieli, huitaista märällä rätillä päin näköä mokomaa pinnallista miestä. Kehtaakin katsella muita naisia ja suhtautua sinuun noin epäkunnioittavasti.

Sinä olet antanut elämän kolmelle lapselle, kroppasi on tehnyt uskomatonta työtä. Ja olet nähnyt vartalossasi paljon kaunista, etkä varmasti suotta. Näe jatkossakin vartalosi kauniina, hyväksy se sellaisena kuin se on.

Älä ainakaan missään tapauksessa mene tuohon hullutukseen, että lähdet leikkauksella korjailemaan jotakin. Se on loputon suo. Aina löytyy viilattavaa, korjattavaa jne. Kukaan ei ole täydellinen saati 100 % tyytyväinen itseensä, vaikka muut niin luulisivatkin.

Ja toden totta, rakkaus ei perustu ulkonäköön. Kysy mieheltäsi, mitä hän sinussa rakastaa. Toivottavasti hän aidosti pysähtyy sitä miettimään.
 
Ei miehet omaa naista halua vaikka se olisi kuinka nätti. Pässi ei astu samaa uuhta toiste. Mun mies kyllä kehaisi mun ulkonäköä silloin tällöin, mutta muuten haukkui mut maanrakoon. Ja kehui harrastaneensa niin paljon seksiä elämänsä aikana, ettei enää kiinnosta.

Turhaan te niitä miehiä kotiinne otatte, tulevat vaan kalliiksi. Terapeutit ottaa satasen tunnilta.
 
Ei itsetuntoa voi rakentaa toisten ihmisten eikä ulkonäön varaan. Vaikka korjaisit yhden kohdan miestäsi miellyyttääksesi, ei se pitkälle auta, kun seuraava paikka rupsahtaa.
 
Ylipäätään tulee mieleen kuinkahan moni mies tai nainen on saanut lapsena vanhemmiltaan kannustusta ulkonäöstään tai ominaisuuksistaan? Nälkä myönteisen palautteen saamiseen on kova, mutta jos kaksi lapsuudessaan kiitoksista paitsi jääneet koettavat tukea toisiaan voi muodostua kovin horjuvaa yhteiseloa- niin kuin ap kuvailee.

Elän suht samanlaisen miehen kanssa. Olen vain saanut lapsuudessani kannustusta, kiitoksia ja kehuja vanhemmiltani (järkevissä mittasuhteissa). Se kasvatti minulle hyvän perustan itsetunnolle. Näen miehestäni kiitoksen pohjattoman kaipuun selvästi, mutta hän ei kykene minua kiittämään ja kehumaan mistään. Kyse on kuin aikuisen kropassa olevasta lapsesta. joka yhä odottaa että äiti sanoisi edes kiitos jostakin mitä hän tekee hyvin. Onko miehesi samanlainen? Pieni poika, joka ei osaa aikamiehen tavoin kohdella sinua?

Kuten järkevänä naisena tiedät sinussa ei ole mitään moitittavaa. Olet kaunis ja hyvä sellaisena, joka nyt olet.
 
Ei miehet omaa naista halua vaikka se olisi kuinka nätti. Pässi ei astu samaa uuhta toiste. Mun mies kyllä kehaisi mun ulkonäköä silloin tällöin, mutta muuten haukkui mut maanrakoon. Ja kehui harrastaneensa niin paljon seksiä elämänsä aikana, ettei enää kiinnosta.

Turhaan te niitä miehiä kotiinne otatte, tulevat vaan kalliiksi. Terapeutit ottaa satasen tunnilta.

Tämä on ihan totta. Upeimpia elokuvatähtiäkin on petetty. Alun intohimo ei säily kovin kauaa ja siinä vaiheessa lähdetään vieraisiin. Sillä ei ole merkitystä, millainen huippumalli kotona odottaa.
 
Ylipäätään tulee mieleen kuinkahan moni mies tai nainen on saanut lapsena vanhemmiltaan kannustusta ulkonäöstään tai ominaisuuksistaan? Nälkä myönteisen palautteen saamiseen on kova, mutta jos kaksi lapsuudessaan kiitoksista paitsi jääneet koettavat tukea toisiaan voi muodostua kovin horjuvaa yhteiseloa- niin kuin ap kuvailee.

Elän suht samanlaisen miehen kanssa. Olen vain saanut lapsuudessani kannustusta, kiitoksia ja kehuja vanhemmiltani (järkevissä mittasuhteissa). Se kasvatti minulle hyvän perustan itsetunnolle. Näen miehestäni kiitoksen pohjattoman kaipuun selvästi, mutta hän ei kykene minua kiittämään ja kehumaan mistään. Kyse on kuin aikuisen kropassa olevasta lapsesta. joka yhä odottaa että äiti sanoisi edes kiitos jostakin mitä hän tekee hyvin. Onko miehesi samanlainen? Pieni poika, joka ei osaa aikamiehen tavoin kohdella sinua?

Kuten järkevänä naisena tiedät sinussa ei ole mitään moitittavaa. Olet kaunis ja hyvä sellaisena, joka nyt olet.
Kiitos, tämä osui aika hyvin.
Mullakin on aina ollut hyvä itsetunto ja olen saanut miehiltä huomiota. Jotenkin vaan se tunne etten riitä omalle miehelle on saanut itsetunnon putoamaan. Toisaalta välillä tulee kiukun puuskia että minä oon mikä oon, voi voi jos ei kelpaa.
Mies on juuri kuvailemasi kaltainen ja äitinsä ei ole kyllä paljoa muuta kuin haukkunut.
Ymmärrän miestä monessa asiassa juuri tuon äitisuhteen takia. Ei mm. osaa puhua jne. Mutta kun olen itkenyt tätä ulkonäköasiaa monella tavalla eikä siltikään viitsi edes yrittää kehua edes pienellä sanalla joskus tai vaikka valehdella! että oon hyvä tällaisena niin mun ymmärrys alkaa loppua.
En saanut vastattua sinä yönä kun kirjoitin, puhelin ei näyttänyt viestikenttää.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista.
 
Joku kysyi miksi mies mut valitsi. Sitä mietin mäkin ja oon kysynytkin monesti. Yllätys, ei osaa oikein vastata muuta kuin jotain sinne päin.
Musta tuntuu joskus että on nähnyt mussa jonkinlaisen äitihahmon.
 

Yhteistyössä