Toggle sidebar

Miltä tää kuulostaisi teidän mielestä??? Miehen sanoja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sain "pakit"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Sain "pakit"

Vieras
Kysyin naimisiinmenosta ja sain vataukseksi ettei hän halua, tai ei ainakaan vielä

Ollaan seurusteltu 2v josta vuosi saman katon alla.

Mun korvaan toi kuulostaa siltä, ettei ole suhteestamme satavarma. Naimisiin mennään rakkaudesta ja tuo kuulostaa mun korviin ainakin tosi ikävältä. Mä kysyn tollasta ja mies antaa tollaisen vastauksen

Tuntuu et meni pohja koko suhteelta. Jos mies ois varma että aikoo olla mun kanssa loppuelämän, niin mitä väliä sillä on mennäänkö naimisiin nyt vai joskus sitten.
Olisiko sulle tullut paha mieli?
 
mä oon aatellu olla mun miehen kanssa loppuelämän, ja meillä on 3 lasta ja 21 vuotta takana jo.
En ole halunnut, enkä edelleenkään halua, hänen kanssaan naimisiin. Eli ei se sitä tarkoita että
ei välttämättä ole varma suhteestanne.
 
Kysy siltä mitä mieltä se on avioliitosta yleensä. Tai lasten saamisesta. Toiset ihmiset tosiaan ajattelee, että avioliitto on tarpeeton jäänne menneisyydestä, toiset on sitten vaan epävarmoja suhteesta.
 
No hän on sitä mieltä, ettei se muuta mitään. Kovasti hänelle tuntuu kuitenkin olevan väliä tuolla asialla.

Ymmärtääkö joku et miks mulle tuli paha mieli?
 
Voi siitä varmaan mielensä pahoittaa, mutta ajattele toiselta kantillta: Mieluummin olla rehellisesti epävarma nyt, kuin hakea myöhemmin mahdollista eroa. Silloinhan sinä olisit tuplat loukkaantuneempi, kun olisit ajatellut suhteen olevan vielä vakaammalla pohjalla. Ja jos mies joku päivä kosii sinua, voit olla silloin varsin varma, että hän on pohtinut asiaa tarkkaan ja on varma haluamisestaan.

Minäkään en olisi suostunut, jos kahden vuoden jälkeen olisi kosittu. Nyt me ollaan oltu yhdessä 15v joista 2 naimisissa, eikä naimisiinmeno muuttanut asiaa millään tavalla, se oli lähinnä varmistus perintöasioita ja leskeneläkettä varten jne. Rakkautta ei ole koskaan puuttunut, eikä sen määrä muuttunut naimisiinmenon myötä miksikään. Eli elämä on ihan samanlaista kuin ennenkin, mutta mulla on eri sukunimi kuin ennen.
 
Kaikki ei ihan oikeesti halua naimisiin. Olen itse nainen ja viimeisismmässä pitkässä parisuhteessa ahdistuin kun mies alkoi vihjailemaan kihloihin menosta. Kyse ei ollut ettenkö olisi rakastanut ja halunnut olla tämän kanssa, vaan ihan siitä että haluan mennä naimisiin vasta myöhemmin. Mies teki asiasta riidan aiheen ja lopulta lähdin menemään. Itselle ajatus avioliitosta tuntuu tukahduttavalta ja ahdistavalta. Olen aina ollut levoton sielu ja mitä enemmän minua yritetään sitoa johonkin, sitä enemmän ahdistun ja alan kaivata pois.
 
Mies kuitenkin vakuuttaa että olen se oikea. Olisin ymmärtänyt jos olisi sanonut, ettei halua naimisiin ollenkaan jostain ihan omista syistä. Mun korvaan särähti toi, että ei ainakaan vielä :(
 
Et taida tuntea miestäsi kovin hyvin, kun sinun tarvii arvailla syitä naimisiin menemättömyyteen? Sitten kun tunnet hänet hyvin, sinun ei tarvi arvailla tiedät tai ainakin osaat keskustella miehesi kanssa asiasta.
 
Ymmärrän pahan mielesi. Olisin minäkin aikanani pahoittanut mieleni.

Mutta näkökantani tähän asiaan on muuttumut. En tiedä miksi, koska elän onnellisessa avioliitossa. Jokatapauksessa ennen suhtauduin asiaan tunteella, nyt järjellä. Mutta edelleen kannatan avioliittoa jos on yhteisiä lapsia tai suhde on vakiintunut. Ennen suhtauduin juuri samoin kuin sinä, mutta olen huomannut että elämämme olisi varmasti samanlaista vaikka naimisissa emme olisikaan. Nyt olen sitä mieltä että kannattaa mennä ehdottomasti naimisiin jos on yhteisiä lapsia. Vetoan siinä peritöoikeuteen.

Tiedän perheen, jossa isällä oli todella paljon rahaa ja äiti oli kotiäiti. Isä sitten kuoli onnettomuudessa ja äiti jäi kahden pienen lapsen kanssa yksin. Lapset perivät isän, eli kaiken tämän omaisuuden, mutta heillä ei ollut rahaan käyttöoikeutta ennen 18:ta vuoden ikää. Äiti surun lisäksi joutui hyvästä toimeentulosta kertaheitolla köyhyysloukkuun. Ei ollutkaan varaa ostaa lapsille polkupyöriä jne. Eli oli varamsti lapsillekin rankkaa, kun isä kuoli ja ei saanutkaan enää sitä mihin oli tottunut. Lapsen oikeuksien puolesta siis kannatan avioliittoa.
 
Paha mieli tuli sun sisäisistä syistä, miestä sun ei tarvitse siitä nyt syyttää. Hän vastasi hankalaan kysymykseen rehellisesti ja rohkeasti; mitäs olisit sitten toivonut? Että hän olisi valehdellut? Että hän olisi vastannut sinun mieliksi jotain? Että hän olisi tuntenut toisin ja ollut kokonaan toinen mies ja toinen ihminen?

Toista ei saa pakottaa. Toista ei saa alistaa. Toista ei saa eikä voi muuttaa muuksi kuin mitä hän on. Jos sinulla on tästä asiasta paha mieli, se kertoo varmaan siitä että olet itse kuvitellut asian olevan jollain toisella tavalla, ja nyt harmittaa kun huomaat asian olevankin näin. Mieti nyt tarkkaan olisiko syytä pohtia tätä asiaa vielä itsensä kanssa jonkun aikaa ja olla rasittamatta alkuvaiheessa olevaa parisuhdetta (kyllä, kaksi vuotta on varsin alkuvaihe) tämmöisillä jahnaamisilla, vai onko sinulla itselläsi nyt niin kiire johonkin, että pitää sitten vaihtaa miestä? Ahdistelu tosiaan ei suhteelle hyvää tee.
 
Mies on sellainen, ettei tule kosimaan. Ajattelin tehdä asian hänelle helpoksi. Eihän sitä heti tarvitse naimisiin mennäkkään. Mutta voihan sen lupauksen toiselle antaa kuitenkin.

Tiedän, että mies ei tosiaan itse ottaisi asiaa puheeksi.
 
Hyvin harvoin ihmiset oikeasti taitavat tietää tai ajattelevatkaan sitä, että sen kumppanin kanssa ollaan koko elämä loppuun asti yhdessä. Jos hyvin käy, niin ollaan, mutta ei se kyllä ole useinkaan syy mennä naimisiin. Naimisiin mennään, kun ollaan rakastuneita ja halutaan näyttää se ulkomaailmalle. Se kuulostaa tylyltä, mutta ei voi mitään.
 
mun mies oli kans tuota mietä että ei kannata mennä naimisiin kun ei se muuta mitään, kihloihin mentiin 4kk tuntemisen jälkeen ja lapsia oli kaksi 3v tuntemisen jälkeen mutta naimisiin ei halunnut.
itsekin luovuin ajatuksesta naimisiin menosta, MUTTA sitten 5v kihloissa olon jälkeen kerran saunassa mies sitten vain totes että nyt se sun sukunimi menee vaihtoon ja nyt ollaan sitten naimisissa...
 
[QUOTE="vieras";26035284]Hyvin harvoin ihmiset oikeasti taitavat tietää tai ajattelevatkaan sitä, että sen kumppanin kanssa ollaan koko elämä loppuun asti yhdessä. Jos hyvin käy, niin ollaan, mutta ei se kyllä ole useinkaan syy mennä naimisiin. Naimisiin mennään, kun ollaan rakastuneita ja halutaan näyttää se ulkomaailmalle. Se kuulostaa tylyltä, mutta ei voi mitään.[/QUOTE]

Tästä kuule voi olla montaa mieltä. Itse olen mennyt naimisiin siksi että todellakin haluan olla mieheni kanssa loppuelämän. Ja häät olivat kaikkea muuta kuin ulkopuolisille näyttämistä. Kaksin, ja kukaan ei asiasta tiennyt. Elämästä ei koskan tiedä, mutta meille tämä on tahtotila jossa haluamme pysyä - ihan siksi että meillä on vaan toistemme kanssa helvetin hyvä olla. Sellaisena se ei kuitenkaan itsestään pysy, kyllä se vaatii työtä ja tahtoa. Meillä kaikilla on huonot hetkemme.
 
[QUOTE="vieras";26035284]Hyvin harvoin ihmiset oikeasti taitavat tietää tai ajattelevatkaan sitä, että sen kumppanin kanssa ollaan koko elämä loppuun asti yhdessä. Jos hyvin käy, niin ollaan, mutta ei se kyllä ole useinkaan syy mennä naimisiin. Naimisiin mennään, kun ollaan rakastuneita ja halutaan näyttää se ulkomaailmalle. Se kuulostaa tylyltä, mutta ei voi mitään.[/QUOTE]itse kyllä olen ollut kokoajan sillä takoituksella mieheni kanssa että loppuelämä yhdessä ollaan. vaikka välillä on alamäkiä ollut ja pahoja ei silti ole ero käynyt mielessäkään. ja naimisissakin on oltu vasta neljäkuukautta, eikä me missään rakkauden huumassa naimisiin menty. ja edes omat vanhempani ei naimisiin menosta tienneet.
 
Mitäpä tuosta ajattelemaan, mutta koska sinua asia selkeästi häiritsee olisi varmasti hyvä jos ottaisit asian esille puolisosi kanssa ja myös ihan avoimesti kysyisit sinua askarruttavat asiat.

Oma mielipiteeni avoiliiitosta ja lasten teosta on se, että nykyään niihin ryhdytään liian hätäisesti, mitä se muuttaa jos vaikka on yhdessä vaikka 5 vuotta ja vasta sitten rupeaa näitä asioita miettimään, pienempi riski erolle, koska ne ihan perusjutut on varmemmin toisesta selvillä tuossa ajassa.
 
[QUOTE="vieras";26035284]Hyvin harvoin ihmiset oikeasti taitavat tietää tai ajattelevatkaan sitä, että sen kumppanin kanssa ollaan koko elämä loppuun asti yhdessä. Jos hyvin käy, niin ollaan, mutta ei se kyllä ole useinkaan syy mennä naimisiin. Naimisiin mennään, kun ollaan rakastuneita ja halutaan näyttää se ulkomaailmalle. Se kuulostaa tylyltä, mutta ei voi mitään.[/QUOTE]

Seurustelu alkaa fiilispohjalta, mutta ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, jos se kestäisi loppuelämän. Kyllä minä ainakin haluan näyttää myös muille, että rakastan jotain toista. Elämässä ei liene sen keskeisimpiä sisältöjä montaakaan kuin rakkaus.
 
Itse en ottaisi tuosta turhaa murhetta. 2 vuotta ei ole kovin pitkä aika vielä. Meillä oltiin yhdessä 11 vuotta ennen kuin sain miehen suostumaan naimisiin menoon. Ja meillä oli jo se 3 lasta, koira ja omakotitalo tässä vaiheessa. Meillä ainakin oli kyse siitä että siippani oli nähnyt vanhempiensa avioliiton menneen täysin pieleen ja siksi oli varovainen. Kaikille on syynsä mutta tuo 2 vuotta ei todellakaan ole mikään huolestuttavan pitkä aika...
 
No jaa, mun mielestäni kukin tavallaan, ihmiset ovat erilaisia. Mä itse menin naimisiin mieheni kanssa kolmen vuoden seurustelun jälkeen (mies siis kosi parin vuoden seurustelun jälkeen), tähän mennessä aviovuosia takana 12. Me menimme nimenomaan naimisiin sillä periaatteella, että tämä on loppuelämän juttu. Me tosin olimme mieheni kanssa olleet lähes parhaita ystäviä jo kolmen vuoden ajan ennen seurustelun alkamista, joten seurustelun alkaessakaan emme todellakaan olleet toisillemme mitään ventovieraita.

En mä ap sinuna olisi mitenkään kovin huolissani tuosta tilanteesta. Eihän tuo "ei ainakaan vielä" -lausahdus tarkoita asian täystyrmäämistä. Mä antaisin tuossa kohtaa ajana kulua, enkä paisuttelisi asiaa liikaa mielessäni. Sä näet kyllä miehesi ihan päivittäisistä teoista ja sanoista sen, rakastaako hän sinua ja haluaa olla sinun kanssasi.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa