Miltä tuntuisi, jos ystäväsi ei kertoisi sinulle, vaikka tietäisi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fanta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins tallustamassa:
Eikun siten, että isäntä mua pettäisi :D

Aina voi kai kuitenkin kuvitella, kuvittele sitä ystävän käytöstä. Jos vaikka muuntaisi sen johonkin toiseen asiaan, jos ystäväsi vaikka näkisi, kuulisi lapsestasi jotain, mikä sinun olisi hyvä tietää, eikä kertoisi? Ei sama asia, mutta... Tai siitä miehestäsi, kai hän jotain voisi tehdä, mikä sinut yllättäisi epämieluisasti :saint: *yllyttää kuvittelemaan pahoja* Ei vainkaan, on hienoa, että sinusta tämä skenaario on absurdi. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins tallustamassa:
Eikun siten, että isäntä mua pettäisi :D

Aina voi kai kuitenkin kuvitella, kuvittele sitä ystävän käytöstä. Jos vaikka muuntaisi sen johonkin toiseen asiaan, jos ystäväsi vaikka näkisi, kuulisi lapsestasi jotain, mikä sinun olisi hyvä tietää, eikä kertoisi? Ei sama asia, mutta... Tai siitä miehestäsi, kai hän jotain voisi tehdä, mikä sinut yllättäisi epämieluisasti :saint: *yllyttää kuvittelemaan pahoja* Ei vainkaan, on hienoa, että sinusta tämä skenaario on absurdi. =)

Jotkut sanovat sitä sinisilmäisyydeksi, mutta elettyään pitkästi yli puoli elämää toisen kanssa, niin hänet tuntee paremmin kuin omat taskunsa.

Ennenkuin suuttuisin ystävälleni itseäni koskevien asioiden pimittämisestä, niin haluaisin tietää hänen motivaationsa olla kertomatta niistä minulle. Eli uteliaisuus taitaisi olla ensimmäinen tunne, ja keskustelun tuloksena voisi sitten olla muitakin tunteita, mutta niitä on todellakin vaikea kuvitella ilman tarkempaa tilanteen selvitystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins tallustamassa:
Jotkut sanovat sitä sinisilmäisyydeksi, mutta elettyään pitkästi yli puoli elämää toisen kanssa, niin hänet tuntee paremmin kuin omat taskunsa.

Ennenkuin suuttuisin ystävälleni itseäni koskevien asioiden pimittämisestä, niin haluaisin tietää hänen motivaationsa olla kertomatta niistä minulle. Eli uteliaisuus taitaisi olla ensimmäinen tunne, ja keskustelun tuloksena voisi sitten olla muitakin tunteita, mutta niitä on todellakin vaikea kuvitella ilman tarkempaa tilanteen selvitystä.

Minä en sano sitä sinisilmäisyydeksi, en toki. Ja tosiaan tahdoinkin tietää, miltä se ystävän käytös tuntuisi, en niinkään ajatellut sitä pettämispuolta tässä.

Minä luulen, että olisin pahoillani, jos saisin tietää, että ystäväni on tiennyt mieheni petollisuudesta, muttei olisi kertonut minulle. Ja silti olen itse käyttäytynyt toisin ihmistä kohtaan, jota pidän ystävänäni. Epäloogista.
 
Musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä, kun asiaa näin kysytään, sanovat, että ilman muuta tahtoisivat tietää ja että ystävän kuuluu kertoa. Mutta tositilanteessa se näyttää usein menevän niin, että kertoja saa kaiken petetyn kiukun päälleen.

Mietin myös sitä, missä vaiheessa asiasta kertoisi. Kun sitä alkaa epäillä? Kun on täysin varma? Kun sitä on jatkunut pitkään? Kaikissa näissä tilanteissa petetty voi loukkaantua joko siitä, että hänen puolisoaan epäillään suotta tai että ystävä tahtoo pilata hyvän parisuhteen. Tai sitten siitä, että toinen on muka pimittänyt asiaa liian pitkään.

Mä haluan ainakin nyt uskoa, että jos mun ystäväni jättäisi kertomatta mulle, pystyisin näkemään myös sen ystävän tilanteen siinä välittäjänä. Eikä se ystävän vastuulla kuuluisi olla kertoa tai olla kertomatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Homo heidelbergensis:
Musta tuntuu, että suurin osa ihmisistä, kun asiaa näin kysytään, sanovat, että ilman muuta tahtoisivat tietää ja että ystävän kuuluu kertoa. Mutta tositilanteessa se näyttää usein menevän niin, että kertoja saa kaiken petetyn kiukun päälleen.

Mietin myös sitä, missä vaiheessa asiasta kertoisi. Kun sitä alkaa epäillä? Kun on täysin varma? Kun sitä on jatkunut pitkään? Kaikissa näissä tilanteissa petetty voi loukkaantua joko siitä, että hänen puolisoaan epäillään suotta tai että ystävä tahtoo pilata hyvän parisuhteen. Tai sitten siitä, että toinen on muka pimittänyt asiaa liian pitkään.

Mä haluan ainakin nyt uskoa, että jos mun ystäväni jättäisi kertomatta mulle, pystyisin näkemään myös sen ystävän tilanteen siinä välittäjänä. Eikä se ystävän vastuulla kuuluisi olla kertoa tai olla kertomatta.


Luulen, ettei ainakaan mistään epäilyksistä kannattaisi mennä kertomaan, mutta jos vaikka selkeästi näkisi ystävän puolison vaikka jossain risteilyllä toisen ihmisen kanssa sellaisessa kanssakäymisessä, ettei kyse voi olla muusta kuin pettämisestä, niin olisi kyllä vaikea olla pitämättä sitä aika varmana.

Tuosta vastuusta, en oikein osaa määritellä sitä, ei ehkä ole vastuusta kyse, vaan siitä lojaaliudesta. Tai en minä tiedä.
 
En mä sitä ystävältäni haluaisi kuulla, ja tiedän että on joitakin parisuhteita, joissa toinen pettää. Yleensä se petetty ainakin jollakin tasolla tietää, että toinen pettää tai sitten tietää hyvinkin, mutta haluaa pitää ne asiat omina asioinaan, eikä missään nimessä haluaisi "menettää kasvojaan" tai sitä kulissiliittoaan. En puutu toisten parisuhteisiin, ei siinä ole mitään mieltä, enkä kyllä toivo muidenkaan niin tekevän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En mä sitä ystävältäni haluaisi kuulla, ja tiedän että on joitakin parisuhteita, joissa toinen pettää. Yleensä se petetty ainakin jollakin tasolla tietää, että toinen pettää tai sitten tietää hyvinkin, mutta haluaa pitää ne asiat omina asioinaan, eikä missään nimessä haluaisi "menettää kasvojaan" tai sitä kulissiliittoaan. En puutu toisten parisuhteisiin, ei siinä ole mitään mieltä, enkä kyllä toivo muidenkaan niin tekevän.

Erityisen vaikeaksi tämä menee mielestäni, jos tilanne on se, että ollaan kaikki ystäviä keskenään, vaikka olisi kyse useammasta ystäväperheestä. joukossa olisi tämä pettäjä, jonka touhuista tietäisivät muut, muttei petetty (no joo, on ehkä kuitenkin niin, että aavistuksia pitäisi olla petetyllä ) ja pettäjäkin tietäisi, että muut tietävät ja silti pitäisi viettää vaikka mukavaa mökkiviikonloppua. Jotenkin siinä olisi likainen maku.
 
Jos ystävä olisi nähnyt mieheni juttelevan jonkun naisen kanssa tai vaikka käyvän kahvilla, niin toki hän voi mainita asiasta, mutta siinä vaiheessa ei ole syytä esittää minkäänlaisia epäilyjä. Minua ainakin loukkaisi, jos ystäväni tällaisessa tilanteessa alkaisi epäillä miestäni jostain enemmästä. Mitään kuulopuheita en haluaisi kuulla ollenkaan, koska ne harvemmin pitävät paikkansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Tuosta vastuusta, en oikein osaa määritellä sitä, ei ehkä ole vastuusta kyse, vaan siitä lojaaliudesta. Tai en minä tiedä.

Niin. Musta vain tuntuu, että aina, kun joku tuntemani/tietämäni ihminen (no joo, täytyy myöntää, että ei näitä nyt ihan alvariinsa tapahdu) on halunnut olla lojaali ja kertonut ystävälleen, siitä on seurannut vain vaikeuksia tälle kertojalle.

En muuten mäkään aikanani kertonut siskolleni mitään sen silloisesta avomiehestä. Tosin mä en itse nähnyt tai tiennytkään yhtään mitään, vaan kuulin useamman väliportaan kautta jotain, mistä en osannut edes sanoa, onko se oikeasti ollut pettämistä vaiko ei. Sisko ja mies erosivat myöhemmin ihan muista syistä. Ja kuukausia myöhemmin tuli ilmi, että mä olin kuullut huhun, joka liittyi siskon avokkiin. Ja sisko oli tosi loukkaantunut siitä, että en ollut kertonut. Vaikka mulla ei olisi ollut yhtään mitään kerrottavaa. Vieläkin mietin, miten mun olisi kuulunut toimia siinä tilanteessa. Peittää korvat heti, kun joku mainitsi miehen nimen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Erityisen vaikeaksi tämä menee mielestäni, jos tilanne on se, että ollaan kaikki ystäviä keskenään, vaikka olisi kyse useammasta ystäväperheestä. joukossa olisi tämä pettäjä, jonka touhuista tietäisivät muut, muttei petetty (no joo, on ehkä kuitenkin niin, että aavistuksia pitäisi olla petetyllä ) ja pettäjäkin tietäisi, että muut tietävät ja silti pitäisi viettää vaikka mukavaa mökkiviikonloppua. Jotenkin siinä olisi likainen maku.

niimpä.. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Homo heidelbergensis:
Niin. Musta vain tuntuu, että aina, kun joku tuntemani/tietämäni ihminen (no joo, täytyy myöntää, että ei näitä nyt ihan alvariinsa tapahdu) on halunnut olla lojaali ja kertonut ystävälleen, siitä on seurannut vain vaikeuksia tälle kertojalle.

En muuten mäkään aikanani kertonut siskolleni mitään sen silloisesta avomiehestä. Tosin mä en itse nähnyt tai tiennytkään yhtään mitään, vaan kuulin useamman väliportaan kautta jotain, mistä en osannut edes sanoa, onko se oikeasti ollut pettämistä vaiko ei. Sisko ja mies erosivat myöhemmin ihan muista syistä. Ja kuukausia myöhemmin tuli ilmi, että mä olin kuullut huhun, joka liittyi siskon avokkiin. Ja sisko oli tosi loukkaantunut siitä, että en ollut kertonut. Vaikka mulla ei olisi ollut yhtään mitään kerrottavaa. Vieläkin mietin, miten mun olisi kuulunut toimia siinä tilanteessa. Peittää korvat heti, kun joku mainitsi miehen nimen?

Ei nämä tosiaan ole helppoja juttuja, helposti voi toimia ihan eritavalla toista kohtaan, kuin toivoisi, että itseään kohtaan toimittaisiin.

 

Yhteistyössä