Miltä tuntuu ensin saada lapsi ja sitten eron myötä joutua olemaan siitä erossa?

["vieras"]

Eli tilanne jossa pariskunta on eronnut, yhteishuoltajuus ja vaikka lapsi puolet (tai muuten paljon) ajasta kummallakin.

Mitä tunteita herää?
Eikö vituta päästää se lapsi pois sun luota, vaikka tiedätkin että on lapsen parhaaksi?

Itse olen kenties sitten liian läheisriippuvainen, kun musta tuntuisi pahalta ajatus jo siitä että mun koirani olisi aina puolet ajasta muualla.
Saati luopua lapsesta aina.

 

["Sirkkeli"]

Eh, nautin lapsettomasta ajasta suunnattomasti. Ei tarvitse, siivota jälkiä, tehdä ruokaa yms. Alussa se oli vähän outoa, ja pyöri vaan osaamatta tarttua mihinkään.

 

["jooh"]

Kyllä se sattuu, ei silloin jos ovat vain isänsä kanssa mutta kun isä kuljettaa lapsia milloin kenenkin naisensa luona. Siis yksi kerrallaanhan noita on aina, naisia, mutta vaihtuvat kerran pari vuodessa... Lasten levottomuus, kysymykset, paha olo ja ihmettelyt, surullisuus ja epätieto jää minun kontolleni selvittää ja selittää. Eivät ymmärrä isänsä vaihtuvia naisystäviä ja muutakin mätää isänsä puuhissa on, jota tämä ex ei ymmärrä vaikka mitenpäin kertoisin, että lapset huomaavat kyllä.

Surullista, mutta kestettävä kai se on. Onneksi ovat isällään HYVIN harvoin.

 

[ffffff]

Lapsen etu menee aina etusijalle, on kyse sitten tunteista tai jostain muusta.
me olemme enemmän kuin onnellinen uusioperhe, kaikki tullaan toimeen uusien puoliskojen kanssa, lapseni isän uusi vaimo on enemmän kuin ihana ihminen ja miieheni ja eksäni ovat käyneet yhdessä jopa laskettelu reissulla kun muutakaan seuraa ei ollut tarjolla. .

Kyllä tämä näkyy lapsesta, ei tarvitse pelätä ettei toisessa kodissa saisi kertoa kivoja juttuja mitä toisessa kodissa on tehty (näitäkin on!!!) tai jotkut lapset oppivat suojelemaan äitiään eikä uskalla kertoa isän uuden vaimon kanssa tehdyistä kivoista jutuista siksi ettei pahoita äitinsä mieltä.

noh, sitten kysymys miltä se Oikeasti tuntuu. Eka joulu ilman omaa lasta. HIRVEÄLTÄ. sydäntä riistää vieläkin pelkkä ajatus siitä joulusta. meillä on joulut vuorovuosin. mikään ei ehkä vuoden päivistä tunnu NIIN PAHALTA kuin jouluaatto.
mutta miettikääs miten pahalta se tuntuisi isompana lapsesta ettei ole saanut viettää koskaan joulua isän kanssa koska äiti sanoi niin.

Lapsi ensin - sitten kaikki muut!

 

["Heluna"]

[QUOTE="jooh";28258342]Kyllä se sattuu, ei silloin jos ovat vain isänsä kanssa mutta kun isä kuljettaa lapsia milloin kenenkin naisensa luona. Siis yksi kerrallaanhan noita on aina, naisia, mutta vaihtuvat kerran pari vuodessa... Lasten levottomuus, kysymykset, paha olo ja ihmettelyt, surullisuus ja epätieto jää minun kontolleni selvittää ja selittää. Eivät ymmärrä isänsä vaihtuvia naisystäviä ja muutakin mätää isänsä puuhissa on, jota tämä ex ei ymmärrä vaikka mitenpäin kertoisin, että lapset huomaavat kyllä.

Surullista, mutta kestettävä kai se on. Onneksi ovat isällään HYVIN harvoin.[/QUOTE]

siis eihän tuo mies ole isä! vaan jokin kuvotus. Miksi sen pitää edes esitellä uudet naikkosensa lapsille? mitä vikaa sillä on päässään kun ei kykene tuon pysyvämpiin suhteisiin?

 

[astrolabe]

En halua tietää. Olemme sopineet, että jos eroaisimme, yhteinen lapsemme jää Datalle. Minä saisin tavata poikasni, mutta viikko-viikko ei ole ratkaisu, jonka kokisin lapsen parhaana.

 

["vieras"]

Alkuun tuntui oudolta kun lapsi lähti isälleen, tuli jotenkin tyhjä olo, mutta nopeasti se siitä hävisi ja nautin niistä hetkistä kun mulla on ollut vain 1 lapsi kotona. Meillä on tähän asti ollut niin, että isä on ottanut vaan tuon vanhemman lapsen luokseen ja nuorempi on jäänyt mun luokse, ensin sen vuoksi että imetin ja nyt sitten ilmeisesti sen vuoksi, että isä pitää nuorempaa liian pienenä vielä lähtemään pariksi viikoksi sen luokse, kun eivät oikein edes tunne.

Tosin tällä hetkellä välillä toivon, että lähtisipä ainakin toinen isälleen, mutta eipä ole isästä mitään kuulunut reiluun 4 kuukauteen, että saa nähdä. Mulla on loppujen lopuksi hyvin vähän sitä omaa aikaa. Onneksi mulla on hyvät tukijoukot, jotka auttava, mutta silti tää elämä on aika sumplimista ja se oma aika minimissään.