J
joHanna
Vieras
Mulla ja miehellä menee tosi huonosti. mennyt oikeastaan jo pidemmän aikaa. ei vain uskalal sitä ääneen sanoa edes itselleen että oliskohan aika lähteä.
ei olla oltu naimissa kovin kauaa, ja pieni lapsikin on. nyt vain tuntuu niin vaikealle kaikki. Lapsi äksyilee tosi paljon ja itse olen ihan väsynyt.
Meillä taloudellisesti vaikeaa, ja puhuminen miehen kanssa on yksinkertaisesti mahdotonta kun mies ei osaa puhua suuttuu vain kun yritän. seksiä ei ole eikä se suju. ei naureta enää yhdessä, eikä minua vain jaksa enää kiinnostaa hänen kertomansa asiat. olen niin väsynyt kaikkeen tähän paskaan mitä sataa koko ajan.
miten asumusero käytännössä toimii? olen miettinyt sitä että saisi vähän etäisyyttä tähän asiaan ja pääsisi omaan rauhaan miettimään suhdetta. jos lasta ei olisi meillä ei miehen kanssa olisi mitään yhteistä enää, ei siis meitä vain sinä ja minä. katson miestäni nykyään ihan eri silmin kuin ennen. enkä koe tätä nykyistä jonka näen haluttavana, kiinnostavana tai muutenkaan innostavana. Tahtoisin jotain enemmän. Jonkun jonka kanssa puhua vaikeat asiat halki ilman fyysisiä riitoja.
Jonkun jonka kainaloon käpertyä ilman että tuntuu että "älä koske kun oksetuttaa". En kunnioita miestäni lainkaan, isänä hyvänä sellaisena kylläkin, mutten perheen päänä. hän tekee kaiken niinkuin sanon, eikä hänestä tunnu löytyvän "miestä tarpeeksi". kuulostaa kamalalle, mutta näin se vain on. minä joudun miettimään kaikki meidän asiat, koska mies ei siihen pysty. hän sanoo vain "minä hoidan kun jaksan", eli vaikka talo menisi alta mies ei saisi asiakseen hoitaa.
tuntuu kauhealle lähtöajatukset, mutta en ole enää onnellinen. en ymmärrä miten voi tuntua tälle vain vuoden naimisissaolon jälkeen;(;( olen vain kokoonlyyhistynyt kasa, joka masentuu tässä suhteessa. olen ihan rikki. tahtoisin vain päästä pois ja saada hengittää,
miten sitten lapsen tapaamiset? tiedän että mies haluaisi viikko ja viikko, mutten kestäisi olla lapsesta viikkoa erossa. tuntuu kauhealle.
jäänkö tähän ja en ole onnellinen jonka luulisin varmaan lapsenkin ehkä vaistoavan vai lähdenkö ja rikon perheen pieneltä? ihan hirveää......
ei olla oltu naimissa kovin kauaa, ja pieni lapsikin on. nyt vain tuntuu niin vaikealle kaikki. Lapsi äksyilee tosi paljon ja itse olen ihan väsynyt.
Meillä taloudellisesti vaikeaa, ja puhuminen miehen kanssa on yksinkertaisesti mahdotonta kun mies ei osaa puhua suuttuu vain kun yritän. seksiä ei ole eikä se suju. ei naureta enää yhdessä, eikä minua vain jaksa enää kiinnostaa hänen kertomansa asiat. olen niin väsynyt kaikkeen tähän paskaan mitä sataa koko ajan.
miten asumusero käytännössä toimii? olen miettinyt sitä että saisi vähän etäisyyttä tähän asiaan ja pääsisi omaan rauhaan miettimään suhdetta. jos lasta ei olisi meillä ei miehen kanssa olisi mitään yhteistä enää, ei siis meitä vain sinä ja minä. katson miestäni nykyään ihan eri silmin kuin ennen. enkä koe tätä nykyistä jonka näen haluttavana, kiinnostavana tai muutenkaan innostavana. Tahtoisin jotain enemmän. Jonkun jonka kanssa puhua vaikeat asiat halki ilman fyysisiä riitoja.
Jonkun jonka kainaloon käpertyä ilman että tuntuu että "älä koske kun oksetuttaa". En kunnioita miestäni lainkaan, isänä hyvänä sellaisena kylläkin, mutten perheen päänä. hän tekee kaiken niinkuin sanon, eikä hänestä tunnu löytyvän "miestä tarpeeksi". kuulostaa kamalalle, mutta näin se vain on. minä joudun miettimään kaikki meidän asiat, koska mies ei siihen pysty. hän sanoo vain "minä hoidan kun jaksan", eli vaikka talo menisi alta mies ei saisi asiakseen hoitaa.
tuntuu kauhealle lähtöajatukset, mutta en ole enää onnellinen. en ymmärrä miten voi tuntua tälle vain vuoden naimisissaolon jälkeen;(;( olen vain kokoonlyyhistynyt kasa, joka masentuu tässä suhteessa. olen ihan rikki. tahtoisin vain päästä pois ja saada hengittää,
miten sitten lapsen tapaamiset? tiedän että mies haluaisi viikko ja viikko, mutten kestäisi olla lapsesta viikkoa erossa. tuntuu kauhealle.
jäänkö tähän ja en ole onnellinen jonka luulisin varmaan lapsenkin ehkä vaistoavan vai lähdenkö ja rikon perheen pieneltä? ihan hirveää......