Minä en jaksa enää tätä kaikkea :-( .

[vierailija]

Esikoiseni kuoli 2 vuotta sitten. Sen jälkeen olen vain itkenyt ja surrut tätä lasta jota rakastin ja jonka haluan takaisin. Vain häntä rakastan ja vain hänen äitinsä haluaisin olla. En jaksa välittää vielä elossa olevista lapsistani.

Vuosi lapsen kuoleman jälkeen tuli ero mieheni kanssa. Nyt mies elää jo jonkun toisen naisen kanssa jonka kanssa hänellä on vauva. Vaikka minulla ja ex-miehellä pitäisi olla yhteishuoltajuus eli miehen pitäisi ottaa lapset joka toinen viikonloppu luokseen niin hän ei tee niin koska hän ei halua sitä ja aivan erityisesti se hänen uusi naisensa ei halua sitä. Lapset itkevät usein isän ikäväänsä ja haluaisivat tavata isän tai edes puhua hänen kanssaan puhelimessa. Hän joka on tällä hetkellä vanhin lapsistani eli 7-vuotias tyttö sai muutama päivä sitten puhua hetken isänsä kanssa puhelimessa. Mies oli sanonut tytölle, että nämä minun ja ex-mieheni yhteiset lapset eivät oikeasti ole hänen lapsiaan eikä hän rakasta heitä. Vain sen uuden naisen synnyttämä vauva on hänen lapsensa. Mies ilmoitti tytölle, että ei halua olla missään tekemisissä enää koskaan synnyttämieni lasten kanssa.

Nykyään nuo elävät lapset vain riehuvat, tappelevat, kiroilevat, kiusaavat päiväkodissa pienempiä lapsia ja käyttäytyvät siellä huonosti. Vanhin heistä aloitti koulun mutta ei ole ilmeisesti käynyt siellä kuin kahtena ensimmäisenä päivänä. En jaksa välittää siitä. Lapset tuhoavat tavaraa täällä kotona ja päiväkodissa. En jaksa välittää. Koti pitäisi siivota, pyykkiä pestä ja laittaa ruokaa mutta minä en jaksa. Lapset itkevät nälkäänsä kun en jaksanut antaa heille mitään ruokaan mutta minä en jaksa välittää. Nyt he tällä hetkellä tappelevat, riehuvat, kiusaavat toisiaan ja tuhoavat kotia mutta minä en jaksa välittää. En jaksa välittää edes siitä, että 3-vuotias roikkuu minussa kiinni, itkee ja hokee äitiä. En vain jaksa välittää. Tönäisen hänet kerta toisensa jälkeen pois luotani niin että hän kaatuu maahan ja itkee yhä enemmän. Minä en jaksa välittää. Lapset hokevat nälkäänsä. Minä en jaksa välittää. Tehkööt itse omat ruokansa.

 

[vierailija]

Antaisin mitä tahansa kunhan vain saisin esikoiseni takaisin. Hän oli 7-vuotias kun hän kuoli eli nyt hän olisi 9-vuotias. Kunhan vain saisin hänet takaisin, niin millään muulla ei olisi mitään merkitystä. Vaikka sen takia kuolisi nuo kolme nuorinta lastani (jotka ovat nyt 7v, 5v ja 3v), ex-mieheni, tämän avovaimo, heidän vauva, minun vanhemmat, ex-mieheni vanhemmat ja sen hänen avovaimon vanhemmat kuolisivat niin se olisi minulle ihan sama kunhan vain saisin esikoiseni takaisin. Olen sanonutkin noille elossa oleville lapsilleni, että heillä ei ole mitään merkitystä minulle ja että minulle on ihan sama vaikka he kaikki kolme kuolisivat. Nyt heistä vanhin on kertonut puheeni isovanhemmille ja minä olen myöntänyt näille sanoneeni lapsille niin mistä isovanhemmat ovat minulle hirveän vihaisia. Mutta kun millään muulla ei ole minulle mitään merkitystä kuin esikoisellani. Minä vain itken ja haluan kuolla että pääsisin Taivaaseen hänen luokseen.

 

[vierailija]

Ilmoita sosiaaliviranomaisille niin tulevat hakemaan lapsesi pois ja sitten hae itsellesi apua. Oletko ajatellut mitä tämä kuollut lapsesi ajattelisi tilanteesta ja siitä kuinka toimit olisiko hän onnellinen? En usko että olisi eikä halua että suret häntä loputtomiin. Oletko kuullut että vainajat jäävät ns välitilaan, jos heitä surraan loputtomiin. Päästä irti surusta niin teet kaikille hyvän teon.