"Minä en enää koskaan..."

[vastauksia vailla]

"Minä en enää koskaan aja polkupyörällä", totesi 5-vuotias tänään. Polkupyörä on ollut monta viikkoa korjattavana enkä tiedä mistä tuokin nyt tuli. Näitä "en enää koskaan"-lauseita on kuulunut viime aikoina enemmän ja enemmän, poika on tosissaan ja menee itkuisen vihaiseksi, jos asiasta yrittää puhua tms. Ja kun hän, omaehtoisena tapauksena, saa päähänsä jotain, se myös pitää...

Paitsi että tässä asiassa minä en suostu myöntymään. Oli oppimassa pyöräilemään hyvin kun pyörä hajosi ja nyt sitten kys. kapistusta pitäisi alkaa välttelemään? Ei käy päinsä. Vaan kuinka ottaa asia puheeksi tuon raivostujan kanssa?

Ps. Onko muilla tämmöisiä "ei enää koskaan"-lapsia?

 

[halipupu harmaana]

Juttele asiasta ihan rauhassa lapsen kanssa ja kerro hänelle että häntä harmittaa asia ja äiti ymmärtää sen, mutta että kyllä pyörä saadaan kuntoon ja sitten taas pyöräillään. Meilläkin lapset joskus sanoo tuota "ei enää koskaan" mutta kjun asian antaa vähän aikaa olla, mielen rauhottua ja sitten jutellaan, niin lapsikin tajuaa miten hölmöä olisi jos ei enää koskaan tekisi sitä mita vannoi. Meillä lapset tykkää sanaleikiestä ja voinkin sanoa joskus heille, että"älä koskaan sano ei koskaan."

 

[nöppäri]

No voit antaa asian olla päivän pari ja kokeilla sitten ihan vaan ilmoitusluontoisena asiana kertoa, että kohta lähdetään pyöräretkelle, mitä laitettaisi evääksi.

 

[vastauksia vailla]

Kiitoksia molemmille, lienee parasta antaa asian toistaiseksi olla.