minä en jaksa enään

[åoiu]

Mä en saa itseäni ylös enään elämään.
olen lomalla. Työvuosi oli raskas henkisesti.
hoitolapsen perhe kulutti minut loppuun ja minun olisi sittenkin pitänyt laittaa heidät pois. Nyt vaan makaan. Kuuhkailen kotona omien lasten kanssa ja en vain osaa tartua mihinkään.
Tuijotan seinää, nettiä ja itken.

Ketään en jaksa pyytää käymään ja mihinkään en jaksa menn. Lasken vain päiviä milloin työt alkaa ja se ahdistaa.

Kuvittelen ruumiini hirttoköyteen. Olen niin väsynyt.

 

[astrolabe]

Ootko käyny lääkärissä?

 

[ota rennostii]

Lepää

 

["Muumipeikko"]

lopeta huumeiden käyttö.

 

[ehdotus]

Olis hyvä jos saisit omaa aikaa ja levätä, ja että pääsisit jonkun kanssa keskustelemaan asioista jotka painaa (keskusteluapu terveyskeskuksen kautta). voimia <3

 

[åoiu]

Painu sinä muumipeikko hevonkuuseen.
Mulla on oikeasti todella paha olla.
Niin paha. Kellekään en tätä ole purkanut vaan vedän perhe-elämää eteen päin.
Nyt tuntuu että perhe pärjää jo ilman mua.

 

[ehdotus]

kokeile sitä keskusteluapua jooko?

 

["mie"]

Työuupumus. Ole kiltti ja mene käymään terveyskeskuksessa ja kerro rehellisesti miltä tuntuu. Mä olen tehnyt niin vastaavanlaisessa tilanteessa (tosin mieheni pakotti) ja se oli vaan hyvästä. Pääsin mielenterveystoimiston asiakaaksi, älä säiky, se ei ole niin paha kuin kuulostaa. Heillä on ihmisiä jotka on tottunut auttamaan työssään itsensä piippuun ajaneita. Mä kävin hoitajan juttusilla kaikkiaan puolivuotta. Ja olin pari kuukautta sairaslomalla (ei osunut loma-aikaan kun romahdin). Se jälkeen palasin pieni erin takaisin töihin ja kohta jo 10 vuotta olen taas porskuttanut kuin ennenkin.

Paljon opin tuostakin. Olen oppinut sanomaan ei. En enää aja itseäni niin piippuun kuin ennen muinoin. Osaa tunnistaa väsyn, ja koitan silloin armahtaa itseni kaikelta muulta.

Sinä olet nyt lomalla. Ei sun tartte pahemmin mitään tehdäkään. Ota surutta yöpukupäiviä vaikka pari. Niin matala lennolla kuin mahdollista. Älä ressaa millään "pitäs tehdä sitä ja tätä"-jutulla. Ole.

 

[åoiu]

[QUOTE="mie";30013016]Työuupumus. Ole kiltti ja mene käymään terveyskeskuksessa ja kerro rehellisesti miltä tuntuu. Mä olen tehnyt niin vastaavanlaisessa tilanteessa (tosin mieheni pakotti) ja se oli vaan hyvästä. Pääsin mielenterveystoimiston asiakaaksi, älä säiky, se ei ole niin paha kuin kuulostaa. Heillä on ihmisiä jotka on tottunut auttamaan työssään itsensä piippuun ajaneita. Mä kävin hoitajan juttusilla kaikkiaan puolivuotta. Ja olin pari kuukautta sairaslomalla (ei osunut loma-aikaan kun romahdin). Se jälkeen palasin pieni erin takaisin töihin ja kohta jo 10 vuotta olen taas porskuttanut kuin ennenkin.

Paljon opin tuostakin. Olen oppinut sanomaan ei. En enää aja itseäni niin piippuun kuin ennen muinoin. Osaa tunnistaa väsyn, ja koitan silloin armahtaa itseni kaikelta muulta.

Sinä olet nyt lomalla. Ei sun tartte pahemmin mitään tehdäkään. Ota surutta yöpukupäiviä vaikka pari. Niin matala lennolla kuin mahdollista. Älä ressaa millään "pitäs tehdä sitä ja tätä"-jutulla. Ole.[/QUOTE]

kiitos. Olen yksityinen hoitaja. Jos jään töistä pois en saa minkäänlaisia rahoja mistään. Olen yrittänyt me

 

[åoiu]

Olen yrittänyt jotta möisimme asuntomme. Haluaisin ajaa elämän kustanteemme alas jolloin minun pois olo ei haittaisi perhettä.
Tämä on järkkyä.
Soitan huomenna tk. Mitä mä sanon? Olen väsy? Vai mitä?

 

["pulla"]

Olen yrittänyt jotta möisimme asuntomme. Haluaisin ajaa elämän kustanteemme alas jolloin minun pois olo ei haittaisi perhettä.
Tämä on järkkyä.
Soitan huomenna tk. Mitä mä sanon? Olen väsy? Vai mitä?

Kuule, lupaa ettet ajattelekaan tuollaista! Työuupumus voi saada ihmisen unohtamaan, että elämä voi olla elämisen arvoista, kun kaikki näyttää pimeältä ja toivottomalta. Tunnen sympatiaa sinua kohtaan, itselläkin on takana jonkinasteinen työuupumus, joka nyt on jo onneksi ohi.

Onko sinulla minkäänlaista pääsyä työnohjaukseen? Tai voistko varata aika mielenterveystoimistoon tai mene terveyskeskukseen. Siinä ei ole yhtään mitään hävettävää tai epätavallista. Tarvitsisit lepoa ja jonkun ihmisen jolle voisit puhua tästä kaikesta.

Ja jos kyse on jonkun hoitolapsen perheestä, kai sinulla on mahdollisuus olla ottamatta ko. lasta hoitoon?

Ja jos koko ammatti tuntuu taakalta, olisiko sinulla halukkuutta tai mahdollisuutta vaihtaa alaa? Tiesitkö, että ansiosidonnaisen aikana voi kahden vuoden aikana opiskella uutta alaa ja saada myös jotain lisiä, mikäli te-toimisto tekee myöntävän päätöksen.

Virtuaalihalaus sinulle!!!

 

[åoiu]

Rakastan työtäni ja olenkin tehnyt sitä kymmenkunta vuotta. Koskaan en ole joutunut sellaiseen ryöpytykseen kuin viime vuonna..
En tajua mitä yritin kun laitoin kaikkeni peliin ja etsin useita ratkaisuja lapsen tilanteeseen mutta aina ja vain aina äiti sekä isä valitti, haukkui , naljaili ja lopulta viimeisenä päivänä ennen lomaani huusi minulle miten huono olen.
Lapsi voi hyvin hoidossa. Tuli miellään ja oli kuin kotona.
Olisi pitänyt laittaa pois vaikka lapsi sopeutui ja oli ok, ei vanhemmat minusta pitäneet.

On niin takki tyhjä. Lapsi ei tule enään.

Olen todella työuupunut.

 

[sdfljasdlkd]

Rakastan työtäni ja olenkin tehnyt sitä kymmenkunta vuotta. Koskaan en ole joutunut sellaiseen ryöpytykseen kuin viime vuonna..
En tajua mitä yritin kun laitoin kaikkeni peliin ja etsin useita ratkaisuja lapsen tilanteeseen mutta aina ja vain aina äiti sekä isä valitti, haukkui , naljaili ja lopulta viimeisenä päivänä ennen lomaani huusi minulle miten huono olen.
Lapsi voi hyvin hoidossa. Tuli miellään ja oli kuin kotona.
Olisi pitänyt laittaa pois vaikka lapsi sopeutui ja oli ok, ei vanhemmat minusta pitäneet.

On niin takki tyhjä. Lapsi ei tule enään.

Olen todella työuupunut.

Monet opettajatkin ovat valittaneet, että nykyän on aiempaa enemmän vanhempia, jotka arvostelevat vainoavat heitä ja vaativat mahdottomia.

Tarvitsisit tosiaan työnohjausta, jossa saisit käsitellä tätä aisaa ja sitä, miten selvitä tällaisissa hankalissa tilanteissa ilman että se on psyykkisesti raskasta.

 

[LisaMarie]

Kyllähän sulla jonkunlainen sairausvakuutus pitää olla, vaikka oletkin yksityinen päivähoitaja.
Pidät hyvällä omallatunnolla just niin pitkän sairausloman kun on tarpeen ja keskityt omaan hyvinvointiin.

 

[Ultramariini]

Onko sinun pakko tehdä sitten juuri nyt jotakin? En kysy tätä ivatakseni, vaan mietin, että onko oikeasti asioita, joita pitää tehdä, vai voisiko ainakin osa niistä asioista olla sellaisia, että ne voi jättää tekemättäkin. Asioita, joita tehdään vaan oletusten täyttämiseksi, oletusten, joita asettaa itselleen tai olettaa muiden niitä itselleen asettavan.

Voisitko sallia itsellesi sellaisen tietoisen, ettet vähään aikaa tekisikään ns. juuri mitään.
Vaan keskittyisit oikeasti ihan lepäämiseen, itsesi kokoamiseen ja nollaamiseen.

Vai tuntuuko siltä, että siitä tekemättömyydestä ja jaksamattomuudesta, on tullut liian raskas taakka. Silloin suosittelisin lääkärin luo hakeutumista.


Muista olla itsellesi armollinen ja lempeä. Valoisia, hyviä ja hoitavia päiviä sinun kesääsi!