Minä en tajua miten yksi lapsista voi olla niin erilainen, huonossa mielessä :(

[takkuinen ameeba]

Melkein 6v ja 2,5v lapset ovat helposti oppineet, että esim kirjoja kunnioitetaan ja muutenkin leluja ja esim vuoteita. Siis että niitä ei rikota tai tärvellä muuten. Mutta tuo pian 4v ei tunnu ymmärtävän tai välittävän millään... se repii kirjat kaikki, MYÖS sellaiset kovat vauvakirjat. Ihan kuin jotenkin ajatuksissaan. Vasta sai mummolta sellaisen soivan prinsessakirjan, maksoi 25e ja oli tosi rakas lapselle. Juteltiin montakin kertaa, että nyt kun on näin ihana kirja, niin se pitää lukea nätisti ja pitää hyllyssä.

Niin alle 2 viikossa löytyi kirjan sivut revittynä lattialta. Eikä lapsi osaa kertoa milloin tai miksi on ne repinyt. Ja esim jatkettavan sängyn purkaa osiin harva se päivä, siitäkin on juteltu ihan loputtomiin. Ja tuollaista kun on vaikea olla siinä hetkessä kieltämässä, nyt esim. tein ruokaa kun rysäys kuului ja taas petivaatteet mytyssä lattialla ja sänky osissa.

Lapsi on muutenkin tosi erikoinen, olen jo miettinyt jotain aspergeria tms. Tai sitten vaan on harvinaisen kovapäinen. Mutta joka tapauksessa arki on hänen kanssaan jo tosi raskasta (kerroin tässä vain jäävuoren huipun) vaikka onkin toiselta puoleltaan maailman rakastavin pieni ihminen, oikein sellainen tunneälykäs tyttö.

Anteeksi purkaus, tänään vaan olisi kiva saada jotain muutakin aikaan kuin korjata huonekaluja ja rikottuja leluja

 

[jjjjjjjj]

Miksi aina jos lapsella on jotain erikoista syytetään aspegeria.

 

[neuvola]

Minä soittaisin Neuvolaan ja kysyisin. Sieltä voisi saada apua.

 

[asp..]

Miksi aina jos lapsella on jotain erikoista syytetään aspegeria.

Asperiini-ihmiset ovat omituisia...

 

["vieras"]

Ehkäpä lapsella on tekemisen puute ja se purkautuu sitten tuollaisiin asioihin.

 

[jaksamista]

Neuvoisin, että haet apua esim. neuvolan kautta. Meidän pian 4-vuotiaalla pojalla on samanlaista hajoittamista, ei kylläkään ihan yhtä rajuna kuin teidän tytöllä, mutta kuitenkin. Kyllä tuon ikäisen tulisi jo tajuta kirjojen huolehtimisesta jotain ja samoin totella, jos käsketään (eri juttu jos uhmaa mutta siitä ei esim. sängyn tapauksessa tainnut olla kyse?). Olemme menossa neurologisiin tutkimuksiin, epäilynä mm. ylivilkkaushäiriö sekä mahdollisesti SI-häiriö ja/tai asperger.

 

[takkuinen ameeba]

Miksi aina jos lapsella on jotain erikoista syytetään aspegeria.

En syytä, kuten tekstistä varmaan luit mietin vaan, että voikohan taustalta löytyä muutakin vai onko tosiaan "vain" superjäärä tms. Kyse rikkomisissa ei ole tosiaan uhmasta vaan tuntuu uppoavan johonkin omiin svääreihinsä kun niitä puuhaa, ihan yllättyy kun keskeytyy jos huomaan!

 

[jjjjjjj]

Asperiini-ihmiset ovat omituisia...

Just, mun pojalla on se ja ei ole mitenkään omituinen. Sinä olet vähän outo....