Tuon kissajutun perusteella, mulle tulee nyt mieleen että jos mies ei halua enää kokea sitä lemmikin menetystä, eikä halua että lapset kokee sen sitten kans..? Tosin se tuskin on ainoa syy.
"Ja ei ne lapset sitä vastuunottoa ja empatiaa automaattisesti opi siksi että perheessä on koira! Sun perustelut ei kyllä ole lainkaan vakuuttavia etkä taida tajuta mitä se koira vaatii. !" <-- Ei automaattisesti tietenkään, mutta kyllä suurin osa niistä tuntemistani lapsista, joilla on lemmikki perheessä, ovat olleet sellaisia että osaavat huomioida ja kunnioittavat eläimiä jne eivät ole mitään raggari-ipanoita. Ja pahimmat tapaukset mitä lapsista tiedän ovat juurikin niitä joiden perheessä ei ole mitään elollista ihmisten lisäksi. En tarkoita että kaikki "lemmikkilapset" olisivat ihania ja helliä jne ja lemmikittömät kamalia riiviöitä, mutta kyllähän koira opettaa lapsia paljon.
Ja joo, koiraan voi mennä tosi paljon rahaa, kuten chef sanoi. Tosin uskon, että esim noilta sairaskuluilta voi hyvin pitkälle välttyä sen mukaan minkä rodun valitsee ja millainen perimä koiralla on. Tietenkään ei voi tietää mitä koiralla tulee, mutta uskon että sillä miten terve suku koiralla on ja jos ei ole esim joku cavalierkingcharlesinspanieli tai joku muu varsin paljon sairasteleva rotu, niin kulut pysyy kohtuullisina.
Olen myös sitä mieltä, että kunnolla koulutettu koira, joka saa tarpeeksi aktivointia ja liikuntaa, ja jolla ei ole eroahdistusta, ei tuhoa mitään huonekaluja sun muita. Pentuna tietysti voi pureskella yhtä sun tätä mutta en usko että mitään mittavia tuhoja koira saa silloinkaan aikaan ellei sitä yhtäkkiä sitten jätetä useammaksi tunniksi yksin ilman mitään yksinoloharjoitteluja.
Rotuvalinnalla voi vaikuttaa myös siihen "karvaosuuteen".
Meillä tosin koirankarvaa löytyy sieltä sun täältä, ja ehkä eniten lähtee tanskandogista vaikka se on lyhytkarvaisin kaikista. Mutta ei meillä imuroida kuin 2 kertaa viikossa ja koirankarvaa ei silti löydy kaikkialta älyttömiä määriä. Karvanlähtöaikana tosin akita tiputtelee oikein tupsuja ympäriinsä, mutta muuten karvoja ei ole häiriöksi asti. Paitsi autossa ehkä, jos ei ole hetkeen siivottu - silloin saa varmasti mukavat karvapeitteet takkinsa kaunistukseksi penkille istuessaan.
En väitä etteikö meillä kyllä koirat sotkiskin. Bernhardilainen on kamala kuolaturpa, tosin tämä on pikemminkin rotuominaisuus. Aina leuanalus märkänä ja välillä oikein päristelee niitä huuliaan että limat roiskuu ympäriinsä.
Muut koirat eivät kuolaa, ollenkaan. Eivätkä syö hevosen kokoisia annoksiakaan.
Pelkkää iloa ja huvia koirista ei tietenkään ole, mutta edelleenkin noihin menevät rahat on tähän mennessä olleet minimaaliset lapsiin verrattuna, vaikkei meillä tosiaan niitä muksujakaan hemmotella (ei ole varaa sellaseen, eikä muutenkaan osteta ylenpaltoin leluja, nameja jne..). Mutta en vaihtais noita koiria mihinkään. Ne pitää huolta, että mä pysyn kunnossa, kun muuten olen niin mukavuudenhaluinen akka että lösähtäisin enemmin sipsipussin kanssa telkkarin ääreen kuin lähtisin lenkille. Ja lapsille niistä on tosi paljon seuraa ja iloa, niiden turkkia vasten ovat saaneet itkeä ja nauraa ja ovat oppineet monenlaista eläimistä ihan meidän koiria tarkkailemalla. Toimivatpa nuo talon vahtinakin. Meillä meinasi viime kesänä nuorten miesten kolmikko murtautua taloon, mutta koirat esti aikeet. Ja nuo vaan on sellaisia ettei noihin voi kyllästyä. Välillä jos koirat käy rasittaviksi riehuessaan/kiehnätessään ympärillä niin tarvitsee vain komentaa ne nukkumaan niin menevät omille paikoilleen.
Ai niin, uskon että mulla koirat on pitäneet allergiat hyvin loitolla. Meillä on suvussa tosi paljon sellaisia jotka on allergisia kaikelle mahdolliselle aasta ööhön, ja näillä henkilöillä ei nimenomaan ole lemmikkejä. Meillä on aina ollut perheessä koiria (ja yhteen väliin pikkujyrsijöitä) ja mulla ei ole mitään pahempia allergioita. Allergiatestien mukaan muutama kasvi ja myös koirat oireilivat, mutta käytännössä koirat ei kyllä aiheuta mulle mitään, koivun siitepöly vähäsen.
Ja lapsiakin pitää hoitaa, vaikka olisi itse kipeänä. AP:n mies on sitä mieltä, että koiran kanssa ei jaksaisi vääntyä ulos jne. Eikö sitten lasten kanssa ikinä käydä kävelyllä, tai ulkona? Samalla kertaa hoituisi koirankin ulkoilutus.