minä kun luulin että uhma iät sun muut alkais jo loppumaan

[poikki]

mutta ilmeisesti ei? Tyttö ekaluokalla ja edelleenkin käyttäytyy kuin pahimmassa uhma iässä oleva. Onko normaalia vai onko mun lapsella jääny joku diagnoosi saamatta vai teenkö minä jotain väärin? Perheneuvolassa ollaan käyty ja asiaa on tutkittu ja aina vaan todetaan että on niin herttainen tyttö ja täysin normaali jne. Aina tuo meidän tyttö on ollut temperamenttinen ja itsepäinen ku mikäkin ja niin hemmetin sinnikäs ei anna millään periksi saattaa ajaa jotain asiaa koko päivän jos on päättänyt että tämän haluaa tms.

Toisaalta joskus olen miettinyt että vaikuttaako mun ja miehen huonosti voiva parisuhde näihin asioihin. Toisaalta ei meidän parisuhde aina ole voinut huonosti. Tyttäreni käytös muuttui pahemmaksi kun sai sisaruksen. On kamalan mustasukkainen. Mutta mielestäni molempi kohdellaan ihan tasavertaisesti jne.

 

["a.p"]

luulis että olis jo tottunut uuteen sisarukseen kun siitä on jo 3-vuotta kun velijensä syntyi.

 

[ölk]

Kyllä se vanhempien välinen huono ilmapiiri voi näkyä tuon ikäisellä käytöksessä. Enemminkin kuin kolmevuotias veli.

 

["hmm"]

eikös kaikilla ekaluokkalaisilla ole jonkinsortin uhma? kuuluu ikään.

 

[Tapiontytär]

Meillä tyttö alkoi uhmaamaan joskus 6v ja oli pahimmillaan 8v, syyt tosin oli selvät (ruma avioero). Pikkuhiljaa rauhoittui, kunnes alkoi esimurrosikä.
Nyt on kolmentoista ja juuri käytiin melkoinen episodi läpi kun kokeilee rajojaan... Ja varmaan on pahin vasta tulossa. Tsemppiä

 

["vieras"]

Odota vaan, kun murkkuikä alkaa.

 

[Kaulin]

Eikös se noin kuulukin mennä? Toisilla se vain näkyy vahvempana kuin toisilla.

 

[KiiajaVille]

Se on niin jännä, vanhemmille kyllä osataan olla niin vänkkärää-känkkärää että ja sitten vähän vieraamille niin enkeliä ettei tosikaan..