Minä-mies-vauva

[Myy]

Musta on alkanut tuntua jotenkin siltä, ettei mieheni oikein ymmärrä minua! Vauva on haluttu ja sitä puuhattiin oikein innolla ja odotettiin innolla...
nyt on viimeiset hetket ennen laskettua aikaa ja mieheni ei vain ymmärrä miltä minusta tuntuu. Ei tarvitsekaan ymmärtää..sehän on mahdotonta, koska minähän se on jolla vauva masussa kasvaa, mutta..
Kesälomalla pitkillä automatkoillamme hän ei tunteihin pysähdy, vaikka näkee, että oloni on tukala. Kun sitten valitin ja sanoin ""Oi onpa mulla paha olo"" jouduin pyytämään valitteluani anteeksi, niin avuton ilme mieheni kasvoille tuli. Sanoin ""anteeksi, ei pitäisi valittaa""..
Mieheni sanoi ""niin siitä tulee vähän voimaton olo mulle"" Voisihan hän olla huomaavainen ja viedä mut vaikka essolle limulle tai jotain, eikö?
Sitten mua viedään ""kavereille"" bisnestapaamisiin eikä yhtään hymyilyttänyt. Oli niin huono ja väsynyt olo. Mieheni ei sanonut sanaakaan asiasta vaikka huomasi oloni olevan kamala..Kun on jo näin raskaana sitä tahtoisi olla rauhassa vaikka biitsillä varjossa..ei sitä jaksa hymyillä tekopirteänä ja juosta missä vain. Mutta kun herra ei viihdy mökillä..pitää aina keksiä tekemistä..
Mä rakastan mun miestä isosti! Olen onnellinen hänen kanssaan! Aina tulee vain vähän pistävä paha olo, kun hän osoittaa ymmärtämättömyytensä raskauteni suhteen.
Ehkä se on normaalia miehille, tai sitten mun hormonit on ihan sekaisin..
Mutta kun tämä raskaus on sujunut niin hyvin. Ei oo itkettänyt, eikä kiukuttanut ollenkaan.

 

[kerro!]

Ei se mies voi todellakaan tietää miltä sinusta milloinkin tuntuu. Vaikka huomaisikin että olet väsynyt yms. niin ei välttämättä tajua että menot pitää jo jättää väliin. Ja ahdistuu sitten kun sinulle tulee kamala olo, tuntee syyllisyyttä. Kerro miehelle suoraan miltä tuntuu, siis että et enää viimemetreillä jaksa/halua lähteä tapaamisiin tai muualle juoksuihin, loppuraskaudesta on tärkeintä kerätä voimia ja valmistautua niin fyysisesti kuin psyykkisestikin vauvan maailmaantuloon. Miehesi ei sitä tai oloasi voi täysin tajuta jos et suoraan kerro.

 

[Myy]

Niin pitäis kai puhua asioista. Ajattelen vain, että hänestä on kamalaa hissutella kanssani kotosalla.
Hän on niin kova menemään ja tahtoo aina mut mukaan.
Hän ärsyyntyy jos ei pääse menemään.
kai se on niin, että mun pitäis sanoa hänelle, että jos hän tahtoo mennä niin hänen on tehtävä niin yksin.
Nyt kaikenlainen hiljainen hissuttelu tuntuu hyvältä. Kotosallakin on ihana olla. Kerrankin pyysin hieromaan mun selkää, mutta ei hän oikein jaksa sellaista ja ajattelen, että kai hän voisi tehdä niin kysymättäkin..
No joo..pikkuisia juttujahan nämä on. Ihan todella rakastan häntä! Hän odottaa vauvaa innolla, puhelee hänelle ja kutsuu nimeltä. Ei tässä mitään oikeeta hätää ole. Piti vain kai marista ees vähäsen

 

[sellaisia ne miehet joskus on..]

meille tulossa kolmas ja viikkoja on 33+6 ja mieheni jaksaa motkottaa että miksi en oo tehnyt niitä ja näitä kotihommia tai antaa/pistää mut kantamaan painavia kasseja, konttailemaan lattialla lelujenkeräilyssä yms... Ihan kuin hän unohtaisi välillä että kohta oikeesti on tosi kyseessä eikä tuo kumartelukaan enää tahdo onnistua kun maha on kovasti tiellä ja kaikki painavan kanto saa vatsan supistelemaan!
Onneksi olen oppinut pitämään omia puoliani aika vahvasti ja tokaisen vaan miehelleni että haluutko tosiaan meille pienen keskosen vai mikä on kun koko ajan marmatat! Etkö tajuu et en pysty enää ihan kaikkiin kotihommiin!!!
Siihen loppuu marmatus hetkeksi, mutta pian alkaa taas uudestaan! Olen 100 % varma ettei hän edes tajua kuinka tukala ja raskas ja vaikea olo voi olla raskauden loppupuolella! Kävelykään ei enää onnistu kunnolla kun jalat niin turvoksissa!
Ei hänkään pahalla,hän ei tunnu asiaa vaan aina muistavan/ tajuavan!
Pieni muistutus on välillä paikallaan!

 

[oona]

Miesten on ilmeisesti, ja onkin, vaikea ymmärtää naisen tilaa raskaana, eiväthän he itse koskaan voi kokea samaa. Ja miesten myös vaikea välillä asettautua toisen asemaan. Meillä myös täytyy miestä aina muistutella.. ja itseäni muistuttelen siitä, että toinen ei todellakaan osaa lukea ajatuksiani, vaan niistä on kerrottava.

 

[hiphei]

No voi jessus näitä miehiä. Mitä ne oikein kuvittelee, ei voi olla tommosia täydellisiä torvia olemassa??? Nyt vaan tiukasti mies puhutteluun ja ihan oikeasti ja rehellisesti latelette suoraan mikä olo on. En nyt tarkoita mitään tappelun aloittamista vaan pyydätte miestänne istumaan alas ja keskittymään hetken ja kerrotte ihan juurta jaksain millainen olotila on. Vaikka kotona liikkuisikin ja toimisi ihan normaalisti, ei se tarkoita sitä, että jaksaisi joka kissanristiäisissä juosta.

Niinkuin muutkin ovat tässä aiemmin sanoneet, eivät miehet todellakaan osaa lukea ajatuksia. Se on sitten ihan oma syy jos mies ei ymmärrä miltä susta tuntuu, jos vain yrität naamallasi näyttää, että tukalaa on. Ei miehet ymmärrä sellaisia merkkejä. Niille täytyy kädestä pitäen kertoa, että kun naamataulu näyttää tältä niin se tarkoittaa sitä, ettei energia riitä tms.

Oma mieheni ei ainakaan huomaa yhtään mitään ellei sen ihan suusanallisesti joka kerta sano. Ja hän mielellään ottaa asiat huomioon ja olotilani, jos sen hänelle kerron. Saatte varmasti hyvää tai parempaakin kohtelua kun avaatte sanaisen arkkunne.

Tuosta automatkailusta tuli mieleeni, että miten kukaan voi kuvitella, että raskaana oleva nainen voisi istua tuntikausia autossa pysähtymättä? Meikäläinen on menossa viikolla 26 ja en todellakaan istu autossa pissaamatta 1.5h kauempaa jos siihenkään pystyn. Älkää nyt hyvät ihmiset itseänne rääkätkö vaan kertokaa ihan rehellisesti, että nyt olisi jaloittelun paikka.

 

[SUU AUKI]

Voi kiesus hyvät naiset. Nalkutus kyllä luonnistuu moneltakin, mutta jos pitäis saada ihan oikeesta asiasta turpa auki niin istutaan vaan naama sitruunalla ja odotetaan miehen oppivan yhtäkkiä telepatiaa.
KERTOKAA!!!! miltä tuntuu. Ei syyttelevästi eikä vihaisesti, vaan asiallisesti. Jos teidän miehillä on normaali järki päässä, he kuuntelevat ja ymmärtävät.

Kuinka monta kertaa teidän mies on ollut jurrikka tuulella, ja te olette inttäneet ""Hei mikä sua vaivaa? Mikä sulla on?"" - jos se ajatustenluku kerta on niin helppoa, niin naisetkin voisivat sen opetella.
Anteeks nyt, mutta mua rupee ärsyttämään kun kaikki on aina miesten syytä.
(olen siis itse nainen)

 

[TÄH??]

En ymmärrä moista käytöstä. Itse aina sanoin että nyt on pakko pysähtyä seuraavalle hultoasemalle. Tai nyt on pakko lähteä kotiin tai tänään ei millään pysty lähtemään mihinkään..

Mistä ihmeestä mies voi todella tietää sen, että koska täytyy pysähtyä! Toki itsellänikin on paha olo näkynyt ""naamasta"", mutta eipä mies nyt niin hyvä ajatustenlukija ole että tietää milloin ""pissahätä"" tai jalkojen lepyyttäminen tulee siihen kriittiseen pisteeseen milloin on ""pakko"" huilia.

Itselläni oli sen verran ""hankala odotusaika"" että jos mies olisi yrittänyt naaman ilmeestäni päätellä milloin pysähdytään. Olisimme saaneet viettää odotusaikamme kotona tai huoltoasemalla kokonaisuudessaan.

 

[rv 33]

Heips,

Niin se vaan on että ei ne miehet ymmärrä jos niille ei rautalangasta väännä. Ja puoliaan täytyy pitää, muuten on kohta keskonen happikaapissa! Ja kenen vika se sitten on? Naisen tietysti, koska ei saanut suutansa auki. Tottahan sitä haluaisi olla miehelle mieliksi monesti, mutta jos ei miehellä vaan ole mitään käsitystä (vaikeaahan se on kun ei ne mitään tällaista käy läpi) niin on kerrottava että supistaa, sattuu, väsyttää tai että ei jaksa lähteä minnekään vaikka haluaisi. Ja että ei voi matkustaa tunteja yhteen menoon saati ajaa itse pitkiä matkoja!

Sanoa pitää monta kertaa jos ei mene perille!

 

[Vielä]

Ja siis tuota, anteeksi ei pitäisi valittaa!!!!!

Siis että mitä...

Eikö vauvan hyvinvointi ole etusijalla??!! Ainakin sen verran että tuollainen ""anteeksi että valitan"" ajatukset jäävät sille toiseksi?!

Todellakin suu täytyy saada auki ettei todellakin ole kohta keskonen happikaapissa!!

 

[auts]

No voi hyvänen aika, niin kuin tuolla aikasemmin todettiin ei ne miehet mitään ajatustenlukijoita ole.

Opetelkaa nyt selkeästi sanomaan mitä haluatte ja toivotte, ettei käy niin että se keskonen syntyi siksi että äiti ei saanut suutaan auki vaan teki niitä niitä hommia mitä mies ""käski/pakotti"" tekemään. Eli selkeä EI marttyyrimeiningille. Aikuiset naiset kantavat itsestään ja vauvastaan vastuun, eivätkä hyppele miehen mielitekojen perässä.