En jaksa enään....kaks vuotta sen kanssa taistellut.
Olen yrittänyt ja yrittänyt kouluttaa, ilmeisesti minu keinot vain ei riitä
Koira kiskoo remmissä, siis kiskoo kunnolla voimiensa takaa, minä en pärjää sille.Ulkoilusta on tullut pakkopullaa.Käytössä on kuonopanta, ei siitä kyllä sinänsä apua ole, muuta kun että saan pidettyä koiran asteen verran paremmin hallinnassa.
Ja koko ajan kun on kokoa tullut lisää, on ulkoiluttaminen käynyt koko ajan hankalammaksi.Kädet on aina lenkin jälkeen kipeät ja joskus jopa ranteet naarmuilla :/ Nurinkin on menty. Kiskomisen lisäksi ongelmana on remmirähjääminen, aina pitää ettiä sellanen reitti, ettei vain muita tulisi vastaan.
Ja tällä asuinalueella, se on aika mahdotonta.
Ei voi sietää muita koiria/eläimiä ollenkaan, hyökkää päälle kyselemättä, oli kyseessä sitten pentu tai aikuinen, kokoon ja suupuoleen katsomatta.
Nyt on myöskin alkanut murisemaan lapsille, ihan oikeasti minua pelottaa, kun en uskalla luottaa koiraan yhtään :'(
Tottahan se osaa olla ihanakin, mutta totuuden nimissä sanon, että minä voin välillä oikein fyysisesti pahoin tuon koiran takia.
En halua enään edes samanlailla koskea koko eläintä, niinkun ennen.
Ja koira vaistoaa se, ei yritäkään tulla lähelle, niinkuin aiemmin.
Itkua taas väännän, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä :'(
Luopuminen on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, mutta en tiedä haluanko koiraa uuteen kotiin, koska pelkään ettei sen kanssa pärjää muutkaan, ja siitä tulee kiertolainen.
Niinkuin jo mainitsin, olen kouluttanut, monilla eri konsteilla, mutta kun ei niin ei.
Onko minulla ongelmakoira?Vai olenko minä se ongelma?
Jos kyseessä on johtajuus juttu, niin olenko päästänyt koiran niskanpäälle tietämättäni?
On niin paha mieli :'( Epäonnistunut olo.
Kiitos, että sain avautua
Olen yrittänyt ja yrittänyt kouluttaa, ilmeisesti minu keinot vain ei riitä
Koira kiskoo remmissä, siis kiskoo kunnolla voimiensa takaa, minä en pärjää sille.Ulkoilusta on tullut pakkopullaa.Käytössä on kuonopanta, ei siitä kyllä sinänsä apua ole, muuta kun että saan pidettyä koiran asteen verran paremmin hallinnassa.
Ja koko ajan kun on kokoa tullut lisää, on ulkoiluttaminen käynyt koko ajan hankalammaksi.Kädet on aina lenkin jälkeen kipeät ja joskus jopa ranteet naarmuilla :/ Nurinkin on menty. Kiskomisen lisäksi ongelmana on remmirähjääminen, aina pitää ettiä sellanen reitti, ettei vain muita tulisi vastaan.
Ja tällä asuinalueella, se on aika mahdotonta.
Ei voi sietää muita koiria/eläimiä ollenkaan, hyökkää päälle kyselemättä, oli kyseessä sitten pentu tai aikuinen, kokoon ja suupuoleen katsomatta.
Nyt on myöskin alkanut murisemaan lapsille, ihan oikeasti minua pelottaa, kun en uskalla luottaa koiraan yhtään :'(
Tottahan se osaa olla ihanakin, mutta totuuden nimissä sanon, että minä voin välillä oikein fyysisesti pahoin tuon koiran takia.
En halua enään edes samanlailla koskea koko eläintä, niinkun ennen.
Ja koira vaistoaa se, ei yritäkään tulla lähelle, niinkuin aiemmin.
Itkua taas väännän, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä :'(
Luopuminen on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, mutta en tiedä haluanko koiraa uuteen kotiin, koska pelkään ettei sen kanssa pärjää muutkaan, ja siitä tulee kiertolainen.
Niinkuin jo mainitsin, olen kouluttanut, monilla eri konsteilla, mutta kun ei niin ei.
Onko minulla ongelmakoira?Vai olenko minä se ongelma?
Jos kyseessä on johtajuus juttu, niin olenko päästänyt koiran niskanpäälle tietämättäni?
On niin paha mieli :'( Epäonnistunut olo.
Kiitos, että sain avautua
Se mies on oikea ihmeidentekijä!
